Tappaja vapaana

Kolmekymmentä vuotta sitten, tiistaina 19.4.1994 kotkalaisen Seppälän perheen unet keskeytyivät, kun ovikello soi keskellä yötä.

Perheen äiti Eija Seppälä oli menossa avaamaan ovea, mutta hänen miehensä pysäytti hänet. Jorma Seppälä oli katsonut ikkunasta ulos ja nähnyt pihalla maastopukuisen miehen aseen ja saksanpaimenkoiran kanssa.

Ovi pysyi kiinni.

Seppälät hälyttivät poliisin tarkastamaan tilanteen. Maastopukuista miestä ei enää näkynyt.

Eija ja Jorma Seppälä sekä perheen kolme poikaa jatkoivat uniaan.

Yli vuorokautta aiemmin läheisessä Haminan varuskunnassa oli huomattu, että rynnäkkökiväärien rivistöstä puuttuu ase. Sen oli vienyt mukanaan varuskunnasta karannut 22-vuotias Mika Muranen.

Tässä vaiheessa Murasen naapurissa asunut pariskunta makasi jo kuolleena kotonaan. Muranen oli ampunut ensin miehen jalkajousella talon pihamaalle. Sen jälkeen hän oli mennyt sisään taloon ja tappanut vaimon samalla jalkajousella.

Nyt hän kulki vapaana rynnäkkökiväärin kanssa asuinalueella Kotkassa.

Katso tästä tiivistettynä, mitä 30 vuotta sitten Kotkassa tapahtui.

Kuolema kävi lähellä

Parin tunnin päästä Seppälät heräsivät karmeaan meteliin. Talon ikkunat putosivat sirpaleina lattialle.

– Emme heti tajunneet, mitä tapahtuu. Nousimme ylös ja näimme, että takapihalla mies tulittaa taloa, muistelee Jorma Seppälä nyt 30 vuotta tapahtumien jälkeen.

– Korvat olivat lukossa, kun palovaroittimet huusivat. Iso akvaariomme hajosi, ja vedet tulivat lattialle, kertaa Eija Seppälä tapahtumia.

Pihalta kuului kylmäävä kehotus.

''Tulkaa riviin, ammun teidät kaikki'', Mika Muranen huusi.

Vaikka tilanne oli painajaismainen, Seppälät eivät menneet toimintakyvyttömiksi. Jorma Seppälä tarkkaili ampujan liikkumista pihalla, ja ohjasi perhettään suojautumaan.

– Makasimme lattialla, ja siirryimme sen mukaan, missä hän liikkui. Yritimme piiloutua, mutta eihän siinä oikein päässyt mihinkään, kun ammuttiin, Eija Seppälä sanoo.

Rynnäkkökiväärillä tulittamisen lisäksi Mika Muranen ampui Seppälöiden asuntoon valoammuksia. Yksi niistä sytytti lastenhuoneen verhot tuleen.

Eija Seppälä sammutteli pieniä paloja, joita asuntoon oli syttynyt tulituksen seurauksena.

– Tuntui, että se kesti pirun pitkään, mutta loppujen lopuksihan se oli aika lyhyt aika, Jorma Seppälä sanoo.

– Mutta kerkesihän se ampua aika monta lippaallista, Eija Seppälä toteaa.

Hyökkäys keskeytyi, kun pihalle ilmestyi naapurin mies, joka oli ollut jakamassa postia.

Jorma Seppälä näki, kun Mika Muranen ampui naapurin kuoliaaksi rynnäkkökiväärillä.

– Sitten mielestäni alkoi kuulua poliisiautojen ääniä, ja hän lähti livohkaan. Poliiseja tuli paikalle pilvin pimein, Jorma Seppälä sanoo.

Luodit viistivät pojan päätä

Perheen 12-, 14- ja 18-vuotiaat pojat vietiin ambulanssilla mummolaan. Palokunta sammutti tulipalot Seppälöiden talosta.

Kuin ihmeen kaupalla koko perhe selvisi hyökkäyksestä ilman suurempia vammoja. Pahiten kävi Eijalle, jonka polvi meni leikkauskuntoon. Hän oli hypännyt sängyltä suojaan.

Lisäksi Eija Seppälä sai tulipalojen sammuttelusta pieniä palovammoja käsiinsä ja jalkoihinsa. Jorma Seppälälle tuli käsiin joitakin verta vuotavia nirhaumia.

Kolmelle lapselle ei tullut mitään fyysisiä vammoja.

– Keskimmäinen poikamme nukkui kerrossängyssä, ja hänen päänsä molemmilta puolilta oli ihan millien päästä mennyt luodit. Siinä on ollut suojelusenkeli mukana, Jorma Seppälä sanoo.

Vuosikymmenten tuska

Tapahtumista on nyt kulunut tasan 30 vuotta. Enää Seppälät eivät juurikaan muistele tapahtunutta.

– Ensimmäiset 15–20 vuotta se oli koko ajan mielessä. Selkä oli märkänä nukkuessa. Kyllä siitä vuosikymmenten tuska tuli. Mutta nyt se on mennyt pois, eikä se enää vaivaa, Jorma Seppälä sanoo.

Kuuntele tästä noin minuutin kestävä raportti, kun toimittaja Jari Tanskanen kertoo Mika Murasen kiinniotosta Ylen radiouutisissa 20.4.1994.

Seppälät eivät tunteneet Mika Murasta, eivätkä olleet koskaan tavanneet häntä. Heidän käsityksensä mukaan tappaja hyökkäsi heitä kohti, koska oli saanu tuomion auton renkaiden puhkomisesta Seppälöiden asuinkadulla.

– Joku oli tunnistanut hänet, kun hän oli käynyt puhkomassa meidän firman autosta renkaat talomme edessä.

Lopulta Mika Muranen saatiin kiinni vuorokauden kestäneen takaa-ajon päätteeksi. Hänet tuomittiin elinkautiseen vankeuteen. Hän istui tuomiotaan suomalaisittain harvinaisen pitkään, 20 vuotta. Muranen vapautui vuonna 2014.

Kotia ei jätetä

Seppälät asuvat edelleen Kotkassa samassa talossa, jossa heidät yritettiin tappaa.

Osa naapureista muutti pian tapauksen jälkeen pois. Seppälät eivät sellaista harkinneet.

– Se on meidän kotimme, niin sinne jäädään, Eija Seppälä sanoo.

Seppälöiden talo kärsi Mika Murasen hyökkäyksessä isot vahingot. Remonttia tehtiin kuukausia. Ikkunat, seinät, väliovet ja lattiat piti uusia.

– Toivomme vaan rauhallista elämää, Jorma Seppälä sanoo.