Itärajan sulun myötä rajavartijat partioivat aiempaa enemmän maastossa, kun matkustajaliikenne ja passintarkastukset ovat loppuneet.
Lapin rajavartiostossa päivittäinen partio maastossa voi olla satoja kilometrejä, ne ajetaan yleensä moottorikelkalla jopa kesäkuun alkuun asti.
– Tällä hetkellä rajatilanne on rauhallinen, ja meillä työ painottuu maastorajan valvontaan, partiotoimintaan, koulutuksiin ja valmistautumiseen sulan maan kautta varten, Sallan rajavartioaseman päällikkö, kapteeni Hans-Michael Gros sanoo.
Kesällä laittomia rajanylityksiä voi alkaa tulla, kun pakkaset laantuvat ja maastossa kulkeminen helpottuu lumen sulettua.
– Se on mahdollista, ja siihen valmistaudutaan. Mitä tulee tapahtumaan, kun sääolosuhteet muuttuvat, se jää nähtäväksi. Merkittävä tekijä on se, että miten kokonaistilanne Suomen ja Venäjän välillä kehittyy tai pysyykö samana, Gros pohtii.
Kesään varaudutaan kouluttamalla rajan henkilöstöä, seuraamalla tilannetta ja tekemällä riskiarviointeja.
– Kohdennamme partiosuoritteita sinne, missä olisi todennäköistä, että jotakin (laitonta) tapahtuu. Teemme arviointi- ja analyysityötä karttojen ääressä ja tietojärjestelmiä hyväksikäyttäen.
Partioinnin ja maastoajoneuvojen lisäksi itärajaa valvotaan Grosin mukaan teknisesti eli videokameroilla ja helikoptereilla, drooneilla sekä venekalustolla.
”Rajakoira on tärkeä resurssi, mutta myös työkaveri”
Olennainen osa rajavalvontaa on koirapartiot. Sallan rajavartioasemalla työskentelee parikymmentä rajakoiraa. Osa niistä on vielä pentuja. Rajakoirien määrä nousee koko ajan, mutta marraskuinen rajasulku ei ole syynä rajakoirien määrän nousuun.
– Koiria on tullut lisää vuosien mittaan. Rajakoira on meille tärkeä resurssi. Mutta se on myös työkaveri. Kaikki työkaverit tullaan esittelemään rajavartioaseman päällikölle. On niitä muutama viime aikoina tullut, aseman päällikkö Gros sanoo.
Marraskuun jälkeen, rajan sulkeuduttua, ei ole Lapin rajavartioston itärajalle tullut yhtään turvapaikanhakijaa eikä laittomia rajanylityksiä ole havaittu.
Tammikuussa Kaakkois-Suomen rajavartioston itärajalle tuli 33 turvapaikanhakijaa ja sen jälkeen yksittäisiä henkilöitä.
Venäjän rajan yli saapui Suomeen loppuvuonna yhteensä hieman alle 1 300 turvapaikanhakijaa. Marraskuussa tuli melkein 250 turvapaikanhakijaa Lapin rajavartioston rajanylityspisteiden kautta joko Sallasta (184 henkilöä) tai Inarin Raja-Joosepista (63 henkilöä).
Lapin rajavartiostossa ei ole tarvittu avuksi henkilökuntaa muualta Suomesta. Kapteeni Grosin mukaan vartioston resurssit ovat hyvällä tasolla.
– Olemme pystyneet ennakoimaan ja nyt kun tilanne on rauhallinen, olemme kyenneet toimimaan vartioston omilla resursseilla, Gros sanoo.
Talvella apuna oli Euroopan raja- ja merivartiovirasto Frontexin joukkoja. Yhteensä Suomeen tueksi tuli 50 eurooppalaista rajavartijaa.
– Mekin saimme kymmenkunta henkilöä tukemaan vuodenvaihteessa, joulun molemmin puolin. Yhteistyö sujui oikein hyvin heidän kanssaan. Heitä käytettiin alueen valvonnassa ja partioinnissa, meidän virkamiesten opastuksella, normaalien virkatehtävien suorittamiseen, Sallan rajavartioaseman päällikkö, kapteeni Hans-Michael Gros sanoo.
Yhteensä Suomen itärajaa on yli 1 300 kilometriä. Eniten Venäjän vastaista rajaa valvottavana on Kainuun rajavartiostolla, hieman yli 400 kilometriä.
Lapin rajavartioston vastuulla on 380 kilometriä itärajan valvontaa. Sallan rajavartioasema vartioi yhteensä noin 250 kilometrin pituista rajaa. Se on suunnilleen saman verran kuin koko Kaakkois-Suomen rajavartioston alue.
Kuuntele tästä koiraohjaajan, vanhemman rajavartijan Janne Mannisen haastattelu. Hän kertoo muun muassa, miten he kohtasivat rajakoira Hempan kanssa karhun viime syksynä:
