Innokas ja ystävällinen Mirkku valmistui juuri ammattiin yhdessä kollegoidensa Ilmeen ja Topin kanssa.
Puolitoistavuotias labradorinnoutaja on yksi Tullin lähes viidestäkymmenestä työkoirasta.
Se nuuhkii matkatavaroita ja lentorahtia Helsinki-Vantaan lentokentällä ohjaajansa Juho Heikkisen johdolla.
Tulli hyödyntää koiran erittäin tarkkaa hajuaistia muun muassa savukkeiden, käteisen, aseiden ja patruunoiden sekä elintarvikkeiden etsimiseen.
Useimmat, kuten myös Mirkku, on koulutettu etsimään huumeita.
Yle pääsi mukaan seuraamaan tullikoirien koulutuksen viimeistä viikkoa Tullin koirakoulussa Kirkkonummella huhtikuussa.
Valtaosa Tullin koirista tulee kenneleistä, jotka kasvattavat käyttölinjaisia labradorinnoutajia metsästyskäyttöön.
Ne ovat Tullin koirakoulun rehtorin Ari Niemisen mukaan monikäyttöisiä, terveitä, rakenteeltaan sopivia ja rohkeita.
Mirkulla on lisäksi muitakin tullikoiralle sopivia luonteenpiirteitä, kertoo Juho Heikkinen.
– Se on pikkuisen yksinkertainen ja ahne. Ne ovat ne parhaimmat ominaisuudet, mitä tässä koirassa on, Juho Heikkinen sanoo.
– Mirkku on sillä tavalla yksinkertainen, että se on helppo opettaa. Se on hirveän kiinnostunut, eikä sitä ympäristö niin paljon häiritse.
Labradorinnoutajia pidetään yleisesti persoina ruualle. Kuvaus sopii Mirkkuun, Heikkinen kertoo.
– Ahneus tekee sen, että sitä pystyy kouluttamaan tosi helposti.
Aluksi koiraa ohjataan tekemään haluttuja asioita herkkujen avulla. Kun koulutus etenee, palkkio voikin olla lelu tai leikki.
– Se on koirilla hyvin yksilökohtaista. Jos koira villiintyy lelusta hirveästi, kannattaa suosia ruokaa ja vasta lopuksi palkata lelulla. Mirkku kestää sen, että voidaan vähän leikkiä ja sitten keskeyttää ja jatkaa töitä, Heikkinen kertoo.
Työskentelyaikaa pidennetään vähän kerrallaan.
Nyt Mirkku jaksaa enintään puolisen tuntia töitä, mutta jaksaminen paranee, kun se oppii itse säätelemään omia resurssejaan, Juho Heikkinen kertoo.
Mirkun käytöksestä myös huomaa, kun jaksaminen loppuu.
– Se rupeaa vähän epäsosiaaliseksi. Se saattaa vähän puhista ja olla semmoinen, että nyt mua ei kiinnosta.
Kokaiinia etsimässä
Viimeisellä opintojaksolla Tullin koirakoulussa Kirkkonummella Mirkku ja Juho Heikkinen harjoittelevat huumeiden etsimistä.
Käytössä on oikeita, Tullin takavarikoimia aineita koirien koulutusta varten.
Treenitilan seinällä olevissa lokeroissa on piilossa kokaiinin lisäksi kahvia, koiranruokaa ja makkaraa.
Houkuttelevat ja voimakkaat tuoksut eivät harhauta Mirkkua. Tarmokkaan haistelun jälkeen se jähmettyy paikoilleen oikean lokeron kohdalla ja saa palkkioksi riehakkaan vetoleikin.
Seuraavaksi Mirkku pääsee toiseen, kotia muistuttavaan harjoitustilaan nuuskimaan.
Tällä kertaa kätköjä on useampia ja niissä on erilaisia huumausaineita. Ohjaaja ei tiedä, mihin huumeet on kätketty, että tilanne olisi mahdollisimman aito.
Mirkku nousee ketterästi häntä vipattaen sängylle, sohvalle ja keittiön tasolle ja nuuhkii joka nurkan.
Tarvittaessa ohjaaja nostaa koiraa, että se ylettyy haistamaan seinälle kiinnitettyä valvontakameraa, jonka kuvun alta löytyykin ekstaasia.
Kaikki kätköt on löydetty, ja Mirkku käy palkkioleikin jälkeen iloisesti tervehtimässä jokaista paikalla olijaa.
Kymmeniä miljoonia euroja ja muutakin hyötyä
Tullikoirista saatavaa hyötyä voidaan arvioida esimerkiksi niiden löytämän laittoman tavaran arvon kautta.
– Yksittäinen suuri takavarikko voi olla jopa kymmenien miljoonien eurojen arvoinen, sanoo Tullin koirakoulun rehtori Ari Nieminen.
Takavarikkojen avulla voidaan pelastaa ihmishenkiä, kun huumausaineet eivät pääse markkinoille. Silloin rahallisen hyödyn mittaaminen meneekin jo vaikeammaksi, Nieminen sanoo.
Koirien tarkkaa nenää käytetään myös rakennusten kunnon arviointiin.
Valtion tiloja hallinnoiva Senaatti-kiinteistöt on käyttänyt homekoiria jo vuosien ajan.
– Homekoira on opetettu etsimään rakennukseen kuulumattomia mikrobiperäisiä hajuja eli homeen hajua, kertoo sisäilma-asiantuntija ja homekoiraohjaaja Emilia Rainetoja Senaatti-kiinteistöiltä.
Pelkästään koiran ilmaiseman homeen hajun perusteella ei tehdä päätöksiä jonkin kohteen remontoinnista, Rainetoja kertoo.
– Koiran avulla saadaan tietoa esimerkiksi siitä, missä kohtaa rakenteita kannattaa tutkia tarkemmin.
Rainetojan käyttämät homekoirat ovat hänen omiaan, ja hän tarjoaa homekoirien palvelua myös oman yrityksensä kautta.
Koiran käyttö ennakoivasti esimerkiksi asuntokaupan kuntotarkastuksen yhteydessä on Rainetojan mukaan lisääntynyt.
– Kuntotarkastajalle ei ole röntgensilmiä, eikä toki koirallakaan, mutta sillä on se nenä. Joihinkin asioihin se pystyy ottamaan tarkemmin kantaa kuin tarkastuksen tekijä.
Homekoiran töitä tekevät monenlaiset koirat. Rainetojan omat koirat Kalle ja Simo ovat espanjanvesikoiria.
Koiralla täytyy olla kova halu työskennellä ja hyvä fysiikka, että se pystyy liikkumaan ja työskentelemään pitkäkestoisesti ja erilaisissa olosuhteissa, hän sanoo.
Yhdeksänvuotias Simo ei ole omistajansa mukaan luonteeltaan kovin tasainen, mutta töissä se ei kiihdy.
– Se tekee onnellisena töitä aika pitkään, eikä hirveästi hetkahda, jos eteen tulee vieras ihminen tai vaikkapa tarkastettavassa asunnossa asuva kani.
Myös kolmevuotias Kalle osaa erottaa työn ja vapaa-ajan, Rainetoja kertoo.
– Se kyllä sinkoilee vapaa-ajalla vähän joka suuntaan, mutta keskittyy työskentelyyn, kun on sen aika.
Senaattikiinteistöt ei halua tarkalleen arvioida, miten suurta rahallista hyötyä homekoirien käytöstä tulee. Säästöä tulee tutkimusten järkevästä kohdentamisesta ja turhien kustannusten välttämisestä.
Koiran tekemä löytö voi säästää isolta vaivalta, Rainetoja kertoo.
– Ollaan esimerkiksi vuokraamassa joku tila, jossa on käyty senaatin sisäilmakoiran ja sisäilmatutkijan kanssa ja todettu, että ei kannata.
Kaikki Senaatin koiraohjaajat ovat myös sisäilma-asiantuntijoita.
Söpöydestä on etua
Nallekarhumaiset vesikoirat ja hyväntuuliset labradorinnoutajat ovat helposti lähestyttävän oloisia.
Siihen on syynsä: sekä tullikoirat että homekoirat liikkuvat ihmisten parissa, homekoirat jopa kodeissa.
Varsinkin lentokentällä tapaa paljon ihmisiä, jotka pelkäävät koiria, kertoo Juho Heikkinen.
– Tällainen pieni, söpö, keltainen koira ei välttämättä aiheuta niin suurta pelkoreaktiota, Juho Heikkinen sanoo.
– Tullikoiran ei ole tarkoitus pelottaa eikä sitä käytetä voimakeinona missään, sanoo Ari Nieminen.
