Suomen vesistöjen pohjissa näkyvät karusti roskaamisen seuraukset. Lähdimme Joensuussa roskakävelylle katsomaan, mitä kaikkea vesiin ja kaupunkiluontoon päätyy.
Pielisjoen rannalla vastassa oli erilaisia muovikääreitä, take away -kahvikuppien kuoria ja kansia, pikaruokien ja makeisten pakkauskuoria ja tupakan tumppeja. Samanlaista arjen jätettä löytyy roskakävelyillä eniten muuallakin.
Suomen Ympäristökeskuksen ja Pidä Saaristo Siistinä ry:n kokoama joukko kiersi kaupunkikeskustan rantoja kaksi tuntia. Saalista riitti joka pussiin.
– Meille on pesiytynyt kummallinen ajattelutapa, että joku muu raivaa roskat jäljiltämme. Erityisen outoa se on siksi, että Suomessa on järjestetty varsin kattava roskien talteenotto- ja kierrätysjärjestelmä moneen muuhun maahan verrattuna, pohtii Suomen Ympäristökeskuksen johtava tutkija Outi Setälä.
Pohjoisen Saimaan vesillä Joensuun Penttilässä Setälän roskapussiin päätyy heti alkumatkalla tupakantumppeja. Tupakan filtteri on selluloosa-asetaattia jonka maatuminen vie noin 15 vuotta. Koko sen ajan tumppi vuotaa kemikaaleja ympäristöönsä.
Saimaan sydämessä Savonlinnassa tumpit on päätetty laittaa kuriin. Kaupunkiin on tulossa isot määrät erillisiä tumppiroskiksia. Muutkin Suomen kunnat ovat niitä hankkimassa. Esimerkiksi Jyväskylään tumppiroskiksia on tulossa ensi vuoden loppuun mennessä 500 kappaletta.
Tupakkayhtiöt maksavat tupakantumppiroskisten kustannukset. EU:n kertakäyttömuovidirektiivin mukaan roskan tuottajan on osallistuttava jätteiden kustannuksiin.
Muovinen elämämme vuotaa luontoon joka nurkalta
Muovin tuotanto kasvaa edelleen jatkuvasti. Samassa suhteessa on räjähtänyt myös muovijätteen määrä. Kaikki ulos jäävä muovi joutuu auringon armoille ja vähitellen haurastuu. Lopulta se murenee mikromuoviksi, jonka talteen saaminen maaperästä on lähes mahdotonta.
– Näitä take away -kahvikuppien kansia ja kuppeja lojuu nykyisin roskina joka puolella, myös rantojen äärellä, harmittelee Pidä saaristo siistinä ry:n ohjelmajohtaja Julia Jännäri koettaessaan poimia palasiksi hapertuvaa muovikantta roskapussiin.
Liikenneasemilta take away -kahvin mukaansa nappaa jo useampi kuin joka kolmas asiakas, kertoo ABC- ja Neste K - asemien seuranta.
Muovia vesistöihin ja luontoon päätyy kaikkialta. Suuri päästönlähde on liikenne. Autojen renkaista ja jarruista irtoaa kulumisen myötä muovia. Tiemerkinnät höylääntyvät talvikunnossapidon ja kulutuksen myötä kiertoon.
Myös maalit ovat tällä hetkellä EU:ssa tiukan katseen alla. Talojen maalaukset hapristuvat ajan saatossa. Samoin käy veneiden maaleille.
Kaikista keinokuitutekstiileistä irtoaa muovikuituja, samoin matoista ja huonekaluista. Hygienia- ja kosmetiikkatuotteet sisältävät muovia nekin.
– Turha pikamuodin ostaminen pitäisi suorastaan lailla kieltää. Sieltä mikromuovia tulee ryöppynä, koska tuotteet ovat pääasiassa keinokuitumateriaaleja, toteaa SYKEn Outi Setälä.
Jätevedenpuhdistamot saavat Suomessa jätevesien mikromuovista talteen jopa yli 90 prosenttia. Se päätyy jätevesilietteeseen josta tehdään puutarhamultaa. Muovinkierto jatkuu näin puutarhoihin, jossa vastassa ovat esimerkiksi pensaiden ja mansikkarivistöjen katemuovit.
Kaupunkiroskat karkaavat ulapalle
Keväällä korkealle nousevat vedenpinnat huuhtovat mukaansa rantaroskaa. Erityisesti kaupunkien keskustoista selkävesille karkaava kaupunkiroska mietityttää Pidä saaristo siistinä ry:n ohjelmajohtaja Julia Jännäriä.
– Paljon puhutaan merten roskaantumisesta. Kuitenkin myös makeiden vesien tilasta huolehtiminen on erittäin tärkeää jo huoltovarmuudenkin kannalta, Jännäri muistuttaa.
Tutkijat ovat arvioineet, että luontoon ja vesistöihin päätyvistä roskista noin 15 prosenttia jää rannalle, toiset 15 prosenttia veteen ja peräti 70 prosenttia painuu vesistöjen pohjaan. Kukaan ei vielä tiedä, mihin kaikkeen vesiin päätyvä mikromuovi lopulta vaikuttaa.
Sekä Jännäri että Setälä vannovat ympäristökasvatuksen nimiin. Viime vuosina on saatu paljon hyvää aikaiseksi erilaisin herättelykampanjoin.
Outi Setälän mukaan perheen pienimmistä aloitettu ympäristökasvatus on tehokkainta. Se ulottuu nopeasti koko perheeseen ja sukuun. Käytännöt muuttuvat kun lapset kantavat uutta tietoa omaan lähipiiriinsä.
