– Minä tiesin heti, että nyt se tapahtui. Se, mitä olin aina pelännyt.
Näin Soili Karme muistelee toukokuun 20. päivää vuonna 1973. Hän oli tuolloin 24-vuotias.
Edellisenä päivänä oli satanut kaatamalla, mutta tuon kesäisen päivän aamu valkeni aurinkoisena. Ratamoottoripyöräilyn 250-kuutioisten kilpailu oli alkamassa.
Vain muutama minuutti kilpailun alettua alkoi Curva Grande -nimisestä mutkasta nousta sankkaa mustaa savua. Sillä samalla hetkellä Karme tiesi, että hänen puolisonsa Jarno Saarinen oli poissa.
Mutkassa tapahtui 14:n moottoripyörän joukkokolari, joka vaati Saarisen lisäksi italialaisen kuskin Renzo Pasolinin hengen. Italian Monzan radalla tapahtunut onnettomuus on edelleen yksi historian suurimmista moottoripyöräonnettomuuksista.
On kulunut 51 vuotta siitä, kun Saarinen kuoli ja Karmella on edelleen ikävä. Tämä artikkeli kertoo 24-vuotiaana leskeksi jääneen Karmen selviytymistarinan.
Karme oli 14-vuotias, kun he Saarisen kanssa alkoivat seurustella.
Häitä juhlittiin uudenvuodenaattona 1971.
Paria yhdisti alusta asti unelma seikkailla ja nähdä maailmaa. Unelma täyttyi, kun he lähtivät Saarisen perheyrityksen ruumisautolla kiertämään moottoripyöräkilpailuja pitkin Eurooppaa.
– Minä halusin aina nukkua etupenkillä enkä takana, missä vainajat olivat nukkuneet, Karme muistelee.
Tuolla samalla ruumisautolla Saarinen tuotiin Monzasta takaisin kotiin Turkuun.
– Tärisin niin paljon, että minut sai auttaa autoon sisälle, Karme muistelee vaikeaa matkaa.
Shokki
Ensimmäiseen kahteen kuukauteen Karme ei kyennyt edes itkemään. Hän oli shokissa eikä vielä tajunnut, mitä oli tapahtunut. Karme asui vanhempiensa luona, sillä hänellä ei ollut omaa kotia. Saarisen kanssa he olivat asuneet lähinnä autossa tai hotelleissa.
– Minä vaan nukuin ja välillä äiti herätti minut syömään, vaikka alas ei mennyt kuin vesi, Karme muistelee pahimpia aikoja.
Toimittajat soittelivat, mutta Karme halusi olla rauhassa ja laittoi äitinsä vastaamaan kieltävästi haastattelupyyntöihin.
Hautajaiset olivat kesäkuun alussa. Lääkäri oli määrännyt Karmelle rauhoittavaa lääkettä ja sen avulla hän selvisi hautajaispäivästä.
– Se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun otin rauhoittavia.
Karme pelkäsi, että olisi jäänyt niihin koukkuun.
Onnettomuuden syy ei ollut alusta asti selvää, sillä turmapaikalla ei ollut tv-kameroita.
Karme opiskeli italian kieltä, koska halusi lukea kaiken, mitä onnettomuudesta kirjoitettiin.
Hän selvitti, mitä oikeasti tapahtui ja halusi oikaista väärät väitteet.
Kisajärjestäjät väittivät, että kolari olisi aiheutunut Pasolinin moottorin kiinnileikkaamisesta. Nykyisin uskottavimpana selityksenä kolarille pidetään radalla ollutta öljyä.
Sekä Karme ja Saarinen tiesivät lajin vaarallisuuden. Saarinen liittyi kaksi vuotta ennen kuolemaansa ajajayhdistykseen, joka vaati turvallisempia ratoja. Saarinen muun muassa edisti turva-alueiden lisäämistä ja metallikaiteiden poistoa radoilta. Lopulta juuri metallikaide koitui Saarisen kohtaloksi.
“Kympit tulee, tule sinäkin”
Onnettomuuden jälkeisenä kesänä Karme sai töitä Turun Marine Palace -hotellista. Turussa asuminen kuitenkin ahdisti juuri leskeksi jäänyttä Karmea
– Ihmiset tuijottivat ja supattelivat, mutta eivät kysyneet mitään. Tuntui, etten voi mennä minnekään, Karme muistelee.
Seuraavana keväänä hänen elämä muuttui jälleen.
Finnairin DC10 -lentokoneet olivat juuri tulleet ja niihin haettiin uusia lentoemäntiä. Karmen sisko oli nähnyt mainoksen, jossa luki: “Kympit tulee, tule sinäkin” ja patisti siskoaan hakemaan. Karme lähetti hakemuskirjeen ja kuvat itsestään.
Uusi elämä
Karme sai paikan ja muutti Helsinkiin.
– Se oli minun pelastus, Karme kertoo.
Töissä Karme hymyili niin kuin lentoemännän tehtävään kuului, eikä kukaan olisi pystynyt arvaamaan, kuinka paljon surua hymyn edelleen taakse kätkeytyi.
Lentokoneessa kukaan ei udellut eikä moni edes tiennyt koko onnettomuudesta. Välillä Karme jopa unohti surra.
Työnsä Karme hoiti moitteettomasti, vaikka vapaa-aikanaan ei kyennyt kuin nukkumaan ja syömään.
“Jatka elämää. Etsi joku ja hanki lapsia.”
– Minä olin masentunut enkä tuntenut mitään iloa elämässä, Karme tunnustaa.
Karme olisi tarvinnut apua, mutta tuohon aikaan terapiaan liittyi inhottava stigma.
– Jos minä olisin mennyt terapeutille, kaikki olisivat kuvitelleet, että minä olen hullu.
Meni kolme vuotta Saarisen kuolemasta, kun Karme päätti lähteä entisten kurssikavereidensa kanssa viettämään iltaa. Tuona iltana Karme tapasi nykyisen puolisonsa Ilkka Karmen.
Surutyö oli vielä kesken, mutta Soili halusi antaa mahdollisuuden uudelle suhteelle.
– Jarnokin sanoi minulle aina, että jos jotain tapahtuu, niin jatka elämää. Etsi joku ja hanki lapsia, Karme muistelee.
Ilkka ja Soili Karme avioituivat vuonna 1977 ja saivat myöhemmin kaksi tytärtä. Elämä oli onnellista ja kiireistä.
Yksi tärkeä asia piti vielä tehdä.
Takaisin Monzaan
Toukokuussa 2003 tuli kuluneeksi 30 vuotta Saarisen kuolemasta ja Monzan radalla järjestettiin onnettomuudessa kuolleiden muistotilaisuus.
Radalla tapahtui jotain ihmeellistä, minkä Karme muistaa edelleen kirkkaasti.
Kävellessään lähdöstä turmapaikalle auringonpaiste vaihtui ukkosen jyrinään ja valtavat tummat pilvet valtasivat koko taivaan.
Matka oli vaikea ja Karme itki paljon. Kaikki muistot traumaattisesta hetkestä vyöryivät hänen päällensä. Siitä huolimatta Karme kokee, että turmapaikalle meno oli tärkeä etappi surun käsittelyssä.
– Sen jälkeen suru helpotti, Karme kertoo.
Eläkkeelle jäätyään Karme alkoi antaa haastatteluja. Karmen ja Saarisen tarinasta kiinnostuivat niin dokumentaristit kuin kirjailijatkin.
– Koin myös velvollisuudekseni kertoa Jarnon tarinan, Karme summaa.
Saarisen elämästä tehty draamasarja Jarno ja minä on katsottavissa Yle Areenassa.
Tositapahtumiin perustuvasa kuusiosaisessa sarjassa seurataan Saarisen ja Karmen elämää uran alkuvaiheilta kohtalokkaaseen onnettomuuteen asti.