Mikä yhdistää turkulaista avosydänkirurgia, tuusulalaista lentokapteenia, espoolaista eläköitynyttä matematiikan opettajaa, järvenpääläistä valtion virkamiestä ja naantalilaista matkailualan työntekijää?
Oikea vastaus: snookertuomarointi.
– Auto lähti Hankasalmelta kohti Espoota puoli viideltä aamulla, Tapani Laakso ilmoittaa Espoon Kerassa sijaitsevassa snookersalissa.
Käynnissä on snookerin SM-turnaus, ja Laakso on yksi paikalla olevista 13 tuomarista. Palkkansa Laakso ansaitsee projektipäällikkönä Jyväskylän yliopistolla, mutta viikonlopun SM-turneesta hän ei kostu senttiäkään – ei edes kilometrikorvauksina tai majoitustukina.
– Tätä tehdään rakkaudesta lajiin. Seurasin lajia pitkään penkkiurheilijana ja kokeilin myös pelaamista. Kun taidot eivät riittäneet kilpailijaksi, halusin olla mukana lajissa ja antaa sille oman panokseni, Laakso kertoo.
Tuttu kaava
Suomen tuomaritoimintaa hallinnoivan kouluttajan Erik Lindblomin mukaan Suomessa on 74 henkilöä, jotka ovat suorittaneet snookerin alimman asteen tuomaritutkinnon. Heistä noin 30 käy aktiivisesti tuomitsemassa Suomen biljardiliiton alaisissa kilpailuissa. Muissa pohjoismaissa tuomarit lasketaan yhden käden sormilla.
Kuten Laakso, lähes jokainen suomalaistuomari on päätynyt tuomitsemistehtäviin samaa reittiä.
Tv-katsojalukuja mittaavan Finnpanelin mukaan huhti-toukokuussa pelattujen MM-kisojen lähetykset tavoittivat keskiarvolla lähes 400 000 suomalaista.
– Aki Kauppinen mainosti selostuksessaan snookerkurssia, ja päädyin alkeiskurssille alkuvuodesta 2023, Laakso kertoo.
– Kauppinen toimi innoittajana myös minulle, samalla kurssilla Laakson kanssa ollut Siv Hartikainen komppaa.
Hartikainen on vastikään eläköitynyt matematiikan opettajan töistä.
– Kun pitkä vaihe työelämää päättyi, halusin elämääni tilalle jotain uutta. Snookertuomarointi sopi siihen täydellisesti, Hartikainen sanoo.
Hajuton, mauton ja väritön
Snookertuomaroinnin juuret juontavat 1990-luvulle.
Helmikuussa menehtynyt Eero Lipponen ja kymmeniä kansainvälisiä amatöörien arvoturnauksia tuominnut Veikko Hannula toimivat pitkään kotimaisen snookertuomaroinnin soihdunkantajina.
– Veikkoa olen aina kutsunut kummisedäkseni. Nyt yritän jatkaa lipposvainajan jalanjälkiä, 73-vuotias tuomarikouluttaja Erik Lindblom sanoo.
Hänellä on tuomariuraa harkitseville selkeät ohjeet, millainen ihannetuomarin pitäisi olla.
– Hyvä tuomari on hajuton, mauton ja väritön.
Toistaiseksi Suomella ei ole ainuttakaan pelaajaa snookerin ammattilaiskiertueella. Viime kaudella tuomari Sami Erkkilä edusti kuitenkin kotimaisia värejä viidessä ammattilaiskisassa. Lindblom uskoo, että Erkkilä saa pian seuraa muista suomalaistuomareista.
– Satu Isolehto ja hänen miehensä Tryggvi Erlingsson (syntyjään islantilainen) voivat hyvin lyödä pian läpi, Lindblom sanoo ja viittaa useissa amatöörien MM- ja EM-kisoissa tuominneeseen pariskuntaan.
Ainutlaatuista luksusta
Suomalaispelaajat ovat ottaneet tuomari-ilmiön vastaan ilolla.
Kotimaisessa snookerissa kilpailutoiminta on jaettu kahdelle tasolle, joista korkein tunnetaan nimellä Mestaruussarja. Jos kymmenen vuotta sitten Mestaruussarjan osakilpailuihin ei saatu yleensä ainuttakaan tuomaria, nykyisin heitä riittää samanaikaisesti jokaiselle pelipöydälle (yleensä kahdeksan).
Jopa toiseksi korkeimman tason divisioonakisoissa nähdään useita tuomareita.
– Tämä on pelaajille suurta luksusta. Valtava kiitos jokaiselle tuomarille, joka on lähtenyt mukaan yhteiseen juttuun, 1990-luvulta saakka kisoissa mukana ollut ja useita amatöörien arvokisoja kolunnut Timo Salovaara kiittelee.
Suomen snookerhistorian ainoa ammattilaispelaaja, maailmankiertueella valtaosan vuosina 1993–2019 pelannut Robin Hull pitää tuomaribuumia täysin poikkeuksellisena.
– Kun aloin kiertää ammattilaisten ja amatöörien kisoja Britanniassa ja Euroopassa, iso kasa tuomareita seurasi aina paikkakunnalta toiselle. Tällaista paikallista toimintaa tässä laajuudessa ei ollut missään, Hull kertoo.
– Tämä on erittäin arvostettava asia. Tuomari helpottaa kilpapelaamista huomattavasti ja tuo peleihin arvokkuutta.
Toive liitolle
Kiinnostus snookeria kohtaan on näkynyt viime aikoina myös muutenkin kuin tv-katsojalukuina sekä tuomarien läsnäolona.
Ensi viikonloppuna Helsingin Kulttuuritalossa järjestetään kotimaisen snookerhistorian suurin kutsuturnaus, johon on myyty yli 10 000 lippua. Kun mukaan lasketaan Tampereella kesäkuun alussa järjestettävät lajin supertähden Ronnie O'Sullivanin ja Gary Wilsonin näytösottelut sekä aiemmat kansainväliset tapahtumat, vuoden aikana myytyjen lippujen lukumäärä nousee yli 20 000:een.
Lindblomin mukaan kiinnostus tuomarikursseihin on suoraan verrannollinen näkyvyyteen. Tänään päättyvällä kaudella Lindblom järjesti neljä tuomarikurssia, joiden hinta on 15 euroa per henkilö.
– Yhteydenottoja on riittänyt. Valtaosa kursseista on järjestetty Helsingissä, mutta lähden kouluttamaan myös kauemmas, jos riittävää kiinnostusta löytyy. Näin kävi muun muassa Joensuussa, jossa ilmoittautuneita oli kuusi.
Maailmankiertueelle päässyt Erkkilä toimii esikuvana useille oikeudenjakajille.
– Ammattilaiskisat ovat realistinen unelma, jonka toteutuminen vaatii vielä ainakin muutaman vuoden, matkailualalla työskentelevä naantalilainen Joonas Äkäslompolo sanoo.
Äkäslompolo nimeää kesän tavoitteekseen päästä tuomitsemaan seniorien EM-kisoja Portugalissa – omakustanteisesti.
Paitsi tuomarit myös pelaajat toivovat, että Suomen biljardiliitto tukisi tulevaisuudessa tuomarien työskentelyä.
– Kaikki avustukset otetaan vastaan. Ne kannustaisivat myös tuomareita. Vaikka tätä työtä tehdään rakkaudesta lajiin, ihan kaikkea ei viitsisi pulittaa omasta pussista. Katsotaan, mitä tulevaisuudessa tapahtuu, Lindblom sanoo.
Robin Hull kaatoi snookerin SM-finaalissa Heikki Nivan erin 4–2. Finaalissa Hull pussitti breikit 107 ja 69 sekä Niva 90 ja 59. SM-kulta oli Hullille jo 15:s. Hän on hävinnyt SM-kisoissa vain kerran – vuonna 1990 hän koki ensimmäisissä SM-kisoissaan tappion Mika Starkille heti 1. kierroksella.