Löysin isovaarini rakentaman talon vintiltä kaksi sota-aikaista kirjettä, jotka herättivät huomioni.
Saimi-niminen henkilö on kirjoittanut isomummolleni kirjeitä, joissa hän kertoo elämästään Keski-Pohjanmaan Kannuksessa. En tiedä tarkempaa syytä yhteydenpidolle enkä pysty sijoittamaan naista sukupuuhuni.
Kirjeissä on paljon yksityiskohtaisia tietoja perheen elämästä, ja arvelen niiden olevan tärkeitä Saimin omaisille.
Haluan toimittaa kirjeet heille, joten ryhdyn selvittämään Saimin henkilöllisyyttä kirjeissä olevien vähäisten tietojen perusteella.
Löytöretki alkaa
Kirjeistä selviää Saimin ja hänen puolisonsa Heikin etunimet ja se, että heillä on lapsia.
Saimin ensimmäinen kirje on päivätty Kannuksessa 4.8.1941. Siinä hän kertoo viimeisestä kohtaamisestaan puolisonsa Heikin kanssa.
Tämä on nyt meille viimeinen tapaaminen. Koetin häntä lohduttaa, siihen hän jäi itkussa silmin katselemaan minun jälkeeni.
Kuukautta myöhemmin, 5.9.1941, Saimi kirjoittaa:
Meitä on nyt kaksi leskeä ja kuusi orpoa saman katon alla. Tämä talo on tällä kertaa murheella täytetty.
Saimista on tullut sotaleski ja hän toivoo, että saisi kylmien tultua siirrettyä miehensä ruumiin Pohjois-Karjalasta, Tuupovaaran sankarihaudasta kotiseudulle Räisälään.
Kyseessä täytyy olla evakkoperhe, joka on joutunut lähtemään kotiseudultaan Karjalasta Pohjanmaalle.
Kansallisarkiston aineistosta löytyy sodassa kaatuneiden tiedot.
Kuolinpäivän ja -paikkatietojen perusteella löydän Räisälässä syntyneen Heikki Suutarin kantakortin. Hänelle on perhesuhteet-kohtaan merkitty puoliso Saimi ja kolme lasta. Tiedot täsmäävät kirjeissä kerrotun kanssa.
Varmistan tiedot vielä Sotasampo-sivustolta. Siellä on laajasti tietoa Suomen sota-ajoista ja kaatuneista.
Seuraavaksi tarkistan, onko perheestä mitään tietoja isossa, maailmanlaajuisessa sukupuussa Geni.comissa. Löydän perheeseen sopivan oksan ja kahdelle lapselle myös etunimet.
Saimin etsintä päättyy yllättäen: Saimi ja kaksi lasta, Aaro ja Eila, on merkitty kuolleiksi 20.6.1944 Elisenvaarassa.
Minne katosi kolmas lapsi?
Kolmannen lapsen nimi puuttuu sukupuusta: tietojen merkitsijällä joko ei ole sitä ollut tiedossa tai sitten henkilö on yhä elossa, sillä sukupuuhun ei saa lisätä elossa olevan tietoja ilman asianomaisen lupaa.
Jos jälkimmäinen vaihtoehto pitää paikkansa, Saimin ja Heikin lapsen täytyy olla jo lähemmäksi 90-vuotias.
Geni.comista löydetty perheen kuolinpaikkatieto johdattaa tutkimuksen entisen Suomen pitäjän, Räisälän nettisivuille. Sivuilta paljastuu yhden Suomen sotahistorian pahimman siviileihin kohdistuneen ilmaiskun seuraukset.
20.6.1944 Neuvostoliitto pommitti armottomalla voimalla Elisenvaaran rautatieasemaa. Ilmahyökkäyksessä kuoli arviolta 150 ihmistä, ja loukkaantuneita oli valtavasti.
Kuolleiden nimilista on karu. Heistä suurin osa on Räisälästä evakkoon lähteneitä naisia ja lapsia. Joukossa ovat myös Saimin ja hänen kahden lapsensa tiedot.
Kolmas lapsi puuttuu listalta. Ehkä hän selviytyi pommituksesta?
Räisälän kotisivut osoittautuivat tutkimukseni kannalta tärkeiksi: siellä on Ylen toimittajan, Erkki Rahkolan tekemä dokumentti ”Elisenvaaran vaiettu murhenäytelmä”.
Vuonna 2006 julkaistussa dokumentissa haastatellaan pommituksesta selvinneitä ja käydään muistelemassa tapahtumia Elisenvaaran rautatieasemalla.
Eräs nainen kertoo Rauman murteella äitinsä ja kahden sisaruksensa kuolleen pommituksessa. Nainen on nimeltään Maire Virtanen, omaa sukua Suutari.
Tapahtumien yksityiskohdat ja sukunimi täsmäävät. Voisiko hän olla etsimäni Saimin lapsi?
Eräs keino varmistaa asia on ottaa yhteyttä henkilöön, joka on lisännyt Suutarin perheen tietoja Geni.comissa olevaan sukupuuhun. Hän vahvistaa, että nimeämätön profiili kuuluu todellakin Maire-nimiselle naiselle, muttei tiedä tämän nykyistä sukunimeä.
Haluan olla varma oikean henkilön löytymisestä, joten jatkan vielä selvitystyötä.
Ratkaisevat palaset
Päätän tehdä haun Ylen mittaviin arkistoihin hakusanoilla Elisenvaara ja Maire Virtanen.
Haku tuottaa osuman vuonna 1998 julkaistuun Hakupalat-ohjelmaan. Siinä Annikki Söderholm etsii pientä tyttöä, jota hän on auttanut lottana Elisenvaarassa heti pommituksen jälkeen. Pommituksessa äitinsä ja sisaruksensa menettäneen pienen tytön kohtalo on painunut mieleen vuosikymmeniksi.
Ohjelmassa Annikki ja täysorvoksi 9-vuotiaana jäänyt Maire tapaavat.
Annikki ja minä olemme löytäneet vihdoinkin Mairen. Katso ote Aila Toivasen toimittamasta Hakupalat-jaksosta:
Maire saa äidin kirjeet
Onko Maire vielä elossa, ja jos on, miten tavoitan hänet? Sosiaalisessa mediassa hän tuskin on, mutta mitä löytyy perinteisestä puhelinluettelosta?
Fonectan numerohaku näyttää tasan yhden tuloksen. Jännitän puhelimeen tarttumista ja soittoa, mutta tämä on ainoa keino selvittää, olenko oikeilla jäljillä.
Puhelimeen vastaa pirteä-ääninen nainen, joka vahvistaa, että hän todella on Saimin ja Heikin vanhin tytär.
Saan kuulla Maire Virtasen koskettavan elämäntarinan ja samalla selviää, että hallussani olevat kaksi kirjettä ovat ainoa konkreettinen asia muutamien valokuvien lisäksi, mitä Mairella on lapsuuden perheestään jäljellä.
”Sitä ei voi sanoin kuvata miten arvokkaita ne ovat minulle.
Maire Virtanen
Saimin mysteeri on selvinnyt, ja tehty työ on ollut kaiken vaivan arvoista. Kirjeiden ja uteliaisuuteni ansiosta Maire on saanut henkilökohtaisen viestin äidiltään yli 80 vuoden takaa.
– Sitä ei voi sanoin kuvata miten arvokkaita ne ovat minulle. Jos ei ole niitä elämänkokemuksia kuin minulla, ei voi ymmärtää. Kirjeet ovat kullanarvoisia, Maire toteaa äidin kirjeet saadessaan.
Elisenvaaran traagisista tapahtumista tulee kuluneeksi 80 vuotta 20.6.2024.