Eduskunta kiirehtii parhaillaan käännytyslakia, joka mahdollistaisi turvapaikanhakijoiden käännyttämisen itärajalla.
Jos poikkeuslaki astuisi voimaan sellaisena kuin hallitus esittää, rajavartijoilla olisi valta ja vastuu päättää käännyttämisestä. Tulijoiden joukosta pitäisi kuitenkin kyetä erottamaan haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset ja myös he, jotka ovat todellisessa vaarassa tulla kidutetuksi tai tapetuksi.
Mitä vastuusta ajattelee itärajan metsissä partioiva rajavartija?
Emme tiedä, emmekä saa siihen vastausta, vaikka kysymme.
Rajavartiosto toivoi, ettei käännytyslaista kysytä
Pohjois-Karjalan rajavartiosto tarjosi tänään medialle mahdollisuuden vierailla Suomen ja Venäjän maastorajalla.
Jo etukäteen medialle painotettiin, ettei tilaisuudessa ole tarkoitus keskustella keskeneräisistä lainsäädäntöhankkeista eli niin sanotusta käännytyslaista ja asevelvollisuuslain muutoksista.
Se ei estänyt toimittajia hiillostamasta apulaiskomentaja Samuli Murtosta: Mitä ajattelette käännytyslaista? Miten paljon laki on herättänyt keskustelua henkilöstön keskuudessa? Vastustavatko rajavartijat lakia? Miten iso muutos laki olisi?
”Ainahan keskustelua on”
Apulaiskomentaja Murtonen kuittasi toimittajien kysymystykityksen lyhyellä kommentilla.
– Tarvitsemme riittävät välineet. Luotamme siihen, että eduskunta osaa tehdä tarvittavat päätökset.
Itse esitykseen sisältöön Murtonen ei ottanut kantaa. Rajan sisäistä keskustelua Murtonen kommentoi ytimekkäästi.
– Ainahan keskustelua on.
Paikalla olleet rajavartijat eivät sanoneet edes sitä vähää, koska näin oli sovittu.
Toteutuessaan käännytyslaki on iso muutos rajavartijan työnkuvaan. Miksi siitä ei voi puhua?
Viestintä on keskitetty
Keskeneräisistä lakihankkeista tiedottaminen on Rajavartiolaitoksessa keskitetty.
Näin voi tehdä, eikä siinä ole mitään laitonta.
Lakiin kirjattu julkisuusperiaate koskee viranomaisia ja viranomainen voi päättää, kuka vastaa tiedottamisesta ja tietopyynnöistä.
Julkisoikeuden yliopistonlehtori Riku Neuvonen Tampereen yliopistosta muistuttaa kuitenkin hyvästä hallintotavasta. Siihen kuuluu, että kysymyksiin vastataan.
Yksittäistä alaista ei myöskään voi kieltää kommentoimasta.
Kaikkea ei voi kertoa
Kerta ei ole ensimmäinen, kun Rajavartiolaitos ilmoittaa jo etukäteen, mihin kysymyksiin he eivät aio vastata.
Usein perustelut ovat ymmärrettäviä. Rajavartiolaitos ei kerro itärajan tarkkaa vahvuutta, esteaidan sijaintia, eikä valvontateknologian yksityiskohtia, koska tiedot voisivat vaarantaa rajaturvallisuuden.
Toisinaan perusteita on kuitenkin vaikea ymmärtää.
Viime vuoden lopulla teimme isoa juttua itärajasta. Haastattelin rajavartijoita heidän työstään. Ennen juttukeikkaa minulle kerrottiin, etteivät rajavartijat vastaa kysymyksiin turvapaikanhakijoista.
Tuolloin itäraja oli ollut hetken suljettu välineellistetyn maahantulon takia.
Minua olisi kiinnostanut, mitä rajavartijat ajattelevat jännitteisestä tilanteesta. Jäävätkö tilanteet esimerkiksi pyörimään mieleen?
En heti keksi, miten rajavartijoiden ajatukset omasta työstään olisivat voineet vaarantaa rajan turvallisuuden.
Avoimuus on lisääntynyt valtavasti
Selitys niukalle tiedottamiselle löytyy todennäköisesti historiasta. Vielä 1990-luvulle asti Rajavartiolaitos kantoi liikanimeä salavartiolaitos.
Rajavartiolaitoksen päällikkönä palvellut Jaakko Kaukanen kuvasi eläköitymishaastattelussaan ajan henkeä näin: ”Mitä vähemmän rajalta tuli uutisia sen parempi. Itse asiassa rajalta ei saanut tulla uutisia.”
Avoimuudessa on siis tultu valtavasti eteenpäin.
Kuitenkin on helppo ymmärtää, miksi rajavartijat eivät haasta annettua viestintäohjeistusta. Rajavartiolaitoksen komentoketju on yhtä hierarkkinen kuin puolustusvoimien.
Ammattiliitto ja päälliköt tuoneet esiin rajavartijoiden huolta
Käännytyslaista käydyssä keskustelussa rajavartijoiden ääntä ovat pitäneet alan ammattiliitto Rajaturvallisuusunioni ja joukko rajavartiolaitoksen päälliköitä.
Heitä on kuultu myös eduskunnan hallintovaliokunnassa, joka on viime päivät käsitellyt lakiesitystä.
Tiedämme lakiesityksen suurimmat ongelmat.
Mutta kukaan äänessä olleista ei joudu arvioimaan rajalla, pääseekö turvapaikkaa anova ihminen maahan vai työnnetäänkö hänet takaisin Venäjälle.
Eikä kukaan heistä joudu vastuuseen, jos käännyttämispäätös osoittautuu vääräksi.
Siksi myös tavallisten rajavartioiden mielipiteen pitäisi nyt kuulua.