Wilma Murto. Silja Kosonen. Viivi Lehikoinen. Saga Vanninen. Elina Lampela. Nathalie Blomqvist. Ella Junnila. Ilona Mononen. Krista Tervo. Eveliina Määttänen. Reetta Hurske. Camilla Richardsson. Sara Lappalainen. Senni Salminen. Lotta Harala. Kristiina Mäkelä.
Listaa voisi hyvinkin jatkaa. Yleisurheilun EM-kisoissa oli koko suomalaisen yleisurheilun kerma. Naisten puolella mielenkiintoisia nimiä on tällä hetkellä vähintään 20 kappaletta.
Vastaavasti miesten puolella kiehtovat suomalaisnimet voi laskea yhden käden sormin. Oliver Helander, Aku Partanen ja Topi Raitanen. Siinä on kolmikko, jotka ovat suomalaisista miesyleisurheilijoista niitä harvoja, jotka pystyvät arvokisatasolla johonkin. Ehkä jossain määrin myös Lassi Etelätalo, mutta 36-vuotiaan toinen jalka on jo urheilijan eläkkeen puolella.
Ei ole suuren luokan salaisuus, että suomalainen yleisurheilu on ollut jo tovin naisten varassa. Rooman EM-kisat osoittivat kuitenkin karulla tavalla, miten synkissä vesissä suomalainen miesyleisurheilu tällä hetkellä uikaan.
Miesten pikamatkoilla puhuttiin muutamia vuosia sitten jonkinlaisesta buumista. Todella kovasti kilpaillussa lajissa kyyti on kuitenkin Euroopan tasollakin suomalaisille kylmää. Miesten kestävyysjuoksussa voidaan vain haaveilla suomalaisnaisten upeasta tilanteesta.
Kenttälajeissa tilanne on todella murheellinen. Vain keihäsmiehet pitävät lajiryhmän jotenkin pinnalla. Toisaalta myös keihäässä on huolestuttavia piirteitä, sillä välillä on vaikea saada tarpeeksi heittäjiä viivalle.
Esimerkiksi toukokuussa pidetyssä perinteisessä Kultainen keihäs -tapahtumassa oli vain kaksi suomalaismiestä. Viime kesänä Joensuun GP-kisassa oli vain viisi osallistujaa, joista kolme suomalaisia. Tapahtuman järjestäjä ja tunnettu yleisurheilumies Tuomo Lehtinen kyseenalaisti Suomen maineen keihäsmaana.
Kuulassa, kiekossa ja korkeudessa on oltu pitkään syvällä. Pituudessa ja moukarissa ollaan tultu saman kuilun reunalle. Missä ovat puolestaan miesten kymmenottelun omat Saga Vanninen ja Enni Virjonen?
Selvä trendi näkyy nyt
Suomalaisen yleisurheilun selvä trendi on kuplinut jo pitkään ruohonjuuritasolla. Viimeistään Roomassa totuus iski rumasti päin kasvoja.
Nuorten puolella tilanne on vielä kamalampi. Esimerkiksi viime vuoden 14–15-vuotiaiden SM-kisoissa monessa lajissa pojista oli pulaa.
14-vuotiaiden sarjassa suomalaisten leipälajissa keihäässä oli vain neljä osallistujaa.
– Se on selkeä muutos, että tyttöjä tai naisia on joukkueessa enemmän ja myös menestystä tulee enemmän. Muutos on ollut raju kymmenessä vuodessa, Suomen Urheiluliiton valmennuksen ja koulutuksen johtaja Jarkko Finni kertoi viime kesänä Yle Urheilulle.
Finni totesi samassa artikkelissa, että se, mitä lasten ja nuorten puolella on 10–20 vuotta sitten tapahtunut, näkyy nyt siinä, miten nykyisten arvokisajoukkueiden urheilijoista suurin osa on selvästi naisia.
– Tyttöjen osuus polun alkupäässä 8–10-vuotiaana on lähes kaksi kolmasosaa, Finni kertoi hätkähdyttävästä faktasta.
Ei siis ihme, että Roomassa pistesijan saavuttaneista suomalaisurheilijoista 8/12 oli naisia. Pitää myös muistaa, että seitsemänneksi sijoittunut aitajuoksija Santeri Kuusiniemi sai finaaliin melkoisen ohituskaistan tuomarin päätöksellä. Todellisuudessa hän on kaukana lajinsa EM-finaalitasosta.
Kolmesta muusta Partanen sekä etenkin Etelätalo vetelevät uransa viimeisiä vuosiaan. Mitä jääkään jäljelle?
Naisista kahdeksan parhaan joukkoon ylsivät Silja Kosonen, Elina Lampela, Ella Junnila, Nathalie Blomqvist, Reetta Hurske, Ilona Mononen, Nina Chydenius ja Wilma Murto.
Kuvaavaa on, että kahden vuoden takaisissa EM-kisoissa samaiseen saavutuksen pääsivät Kososen ja Murron lisäksi Kristiina Mäkelä, Viivi Lehikoinen, Senni Salminen sekä Krista Tervo. Nyt he eivät onnistuneet, mutta paikkaajia oli vielä enemmän.
Se kertoo olennaisen suomalaisen naisyleisurheilun valtavasta laajuudesta.
Naisten komennossa lähes kokonaan
Huolestuttavaa on, että Suomen Rooman joukkueessa oli miesten puolella todella vähän nuoria lahjakkuuksia. Tulevaisuudessa katseet kiinnittyvät kahteen harvinaisen kovatasoiseen poikaikäluokkaan.
Rasmus Vehmaa, Topi Parviainen, Antti Sainio, Kasperi Vehmaa, Mico Lampinen ja Aatu Kangasniemi ovat urheilijoita, jotka voivat tuoda Suomelle roppakaupalla menestystä elokuisista alle 20-vuotiaiden MM-kisoista.
Nuorten miesten tie aikuisissa edes eurooppalaiselle huipputasolle on kuitenkin vielä todella pitkä. Toisaalta suomalainen yleisurheilu voi naisten osalta sen verran hyvin, ettei miehiltä oikeastaan tarvita apuja tulevien vuosien aikuisten arvokisataistoihin.
Suomen ensimmäisen naisten yleisurheilun olympiamitalin saavutti keihäänheittäjä Kaisa Parviainen vuonna 1948 ja kolmannen sekä viimeisimmän lajikollega Heli Rantanen 1996.
Jotain suomalaisen naisyleisurheilun nykyisestä tilanteesta kertoo se, että kaksissa seuraavissa olympialaisissa kyseinen mitalisaldo voi tuplaantua kuuteen vaikkapa Wilma Murron, Silja Kososen ja Saga Vannisen ansiosta.
Suomalainen yleisurheilu oli vuosikymmeniä pelkästään menestyvien miesten näyttämö. Nyt on naisten aika loistaa.