Yleisurheilun EM-kisat päättyivät Roomassa keskiviikkona suomalaisittain positiivisessa nuotissa, kun Oliver Helanderin keihäspronssi toi Suomen joukkueelle kisojen ensimmäisen mitalin.
Sen avulla joukkue vältti harvinaisen kohtalon: Suomen arvokisaryhmä on poistunut EM-kisoista ilman mitalia vain kahdesti aiemmin, Budapestista vuonna 1966 ja Berliinistä 2018.
Vaikka mitalia ei olisi Roomasta tullutkaan, Suomen joukkue esiintyi Stadio Olimpicolla kärkikahinoissa laajemmalla rintamalla kuin kertaakaan 2000-luvulla. Tästä osoituksena joukkue sai pistesijoille eli kahdeksan parhaan joukkoon 12 urheilijaa.
Edellisen kerran sinivalkoisten EM-joukkue on kerännyt yhtä monta pistesijaa Budapestista vuonna 1998 ja suoriutunut tällä mittarilla paremmin Helsingissä vuonna 1994. Tuolloin pistesijoja tuli 17.
Vaikka Suomen joukkue palasi kaksi vuotta sitten Münchenin EM-kisoista saldonaan neljä mitalia, Roomassa kilpailleen joukkueen kärjen tason laajuus lämmitti Suomen urheiluliiton valmennuksen ja koulutuksen johtajaa Jarkko Finniä.
– Suomalainen yleisurheilu on pitänyt nousujohteisuuden tason laajuudessa niin lajikohtaisesti, lajiryhmäkohtaisesti kuin urheilijamäärältään. Ison mitalisaldon kerääminen vaatii kärkiurheilijoilta varmuuden lisäämistä, terveenä pysymistä, joka tuo sen varmuuden lisäämisen, ja vielä onnistumista itse kisoissa, Finni sanoi keskiviikkona.
Kärjen leventyneestä tasosta huolimatta Rooman kisat eivät olleet Suomen joukkueelle minkään valtakunnan menestyskekkerit. 12 pistesijaurheilijaa muodostivat ennätyksellisen suuresta 66 urheilijan joukkueesta vain 18 prosenttia.
EM-kisat olivat valtaosalle joukkueen jäsenistä kauden päätapahtuma, mutta luvattoman suuri joukko ei päässyt lähellekään jatkopaikkoja vaadittavaa tulostasoa.
– Monella niin joukkueessa olleella kuin joukkueesta ulos jääneellä urheilijalla oli maalis-toukokuussa jonkinlaisia terveydellisiä ongelmia. Ei välttämättä sellaisia, että ne olisivat estäneet kilpailemisen kokonaan, mutta ne vaikuttivat valmistautumiseen, Finni sanoi.
Rooman EM-kisat käytiin arvokisoiksi historiallisen aikaisessa vaiheessa kautta, koska yleisurheilu alkaa Pariisin olympialaisissa jo 1. elokuuta. Neljän vuoden kuluttua EM-kisat käydään Puolan Chorzowissa todennäköisesti samoihin aikoihin kuin Roomassa, sillä Los Angelesin olympiayleisurheilut ovat paketissa jo 30. heinäkuuta eikä yleisurheilukalenterissa ole tilaa loppukesästä.
Rooman kisat eivät siis ole jäämässä varhaiselta aikataulultaan yksittäiseksi erikoisuudeksi, vaan tämä vuosi toimi koekaniinina tuleville.
– Tässä on isomman arvioinnin paikka yksilötasolla. Tuliko valmennuksellisesti liian kiire rakentaa ensinnäkin kunto, joka oikeuttaa kisoihin pääsyyn, ja toisaalta rakentaa kunto, joka tuottaa mahdollisimman kovan tuloksen jo kesäkuun alussa. Monille tämä oli uusi tilanne, ja joillekin se kostautui, Finni sanoi.
Enemmän realismia
Lähivuosiin verrattuna uutena asiana tulivat myös kasvaneet menestysodotukset.
Finni kertoi kummastelleensa, kuinka suomalaisessa mediassa maanantaista rakennettiin päivä, jolloin 2–3 mitalia olisi realismia. Tuolloin seiväshyppääjä Wilma Murto ja estejuoksija Topi Raitanen puolustivat kahden vuoden takaisia Euroopan mestaruuksiaan, ja ohjelmassa oli myös naisten moukarifinaali.
Sairastelujen kanssa paininut Raitanen ja akillesvaivasta kärsinyt Murto ehtivät kuitenkin kilpailla ongelmiensa vuoksi vain kerran ennen Rooman-matkaa.
– Onnistuessaan maanantai-illan finaaliurheilijoilla olisi ollut eväitä taistella mitaleista. Siitä kertoo sekin, että sinä iltana tuli kolme sijoitusta kahdeksan parhaan joukkoon, Finni sanoi ja lisäsi:
– On hyvä, että yleisurheilu kiinnostaa ja menestyminen koetaan tärkeäksi. Sitä kuvaavat menestysodotukset ja puheet superpäivistä sekä -illoista.
Finni peräänkuulutti kuitenkin realismia yleisurheilukeskusteluun.
– Kaipaisin keskusteluun ja analyysiin faktoihin perustuvaa tilastoanalytiikkaa. Aika köykäisesti tehdään arvioita esimerkiksi arvokisavalmiudesta tai suoritustoisteisuudesta. Tehdään arvioita yhden kisan tai vaikkapa vain suorituksen perusteella.
– Kaksi vuotta sitten Münchenissä suurin piirtein samasta tai jopa vähän heikoimmasta urheilijapotentiaalista saavutettiin neljä mitalia. Ehkä joillekin syntyi mielikuva, että mitaleja tulee helpolla ja pilvin pimein. Münchenissä terävin kärki onnistui aivan erinomaisesti, mutta silloin sijat 4–8 kiersivät joukkuetta aika paljon, Finni muistutti.