Kunnostettu Havis Amanda -patsas on palannut Kauppatorille tänään keskiviikkona.
Havis Amanda eli tuttavallisemmin ”Manta” on siirretty nyt paikoilleen.
Työhenkilöt avasivat myös patsaan suojakankaita, ja tuttu neito näki jo päivänvalon huopakankaan alta.
Ennen itse patsasta suihkulähteeseen siirrettiin jalustan pyöreä osa, eli teoksen keskiosassa oleva kiekko. Tämän päällä juhlijat ovat esimerkiksi tanssineet.
Patsaan alin osa eli jalusta nostettiin nosturilla paikalleen noin kello puoli seitsemän aikaan aamulla. Jalusta saatiin pois kantoliinoista noin 45 minuuttia myöhemmin, kunnes oikea asento löydettiin.
Patsaan siirrolla oli seuraajia paikalla
90-vuotias helsinkiläinen Erkki Vuollo kertoo olleensa jokapäiväisellä kuntolenkillään, kun hän huomasi patsaan siirron. Hän on kaivannut ”etelän tyttöä” paikoilleen.
Patsaalla oli vielä aiemmin aamulla huovasta tehdystä suojakankaat ympärillä, vaikka aurinko porotti jo kuumasti.
– Ihmettelen, että näin lämpöisellä säällä on noin paljon vaatetta yllään, naurahtaa Vuollo.
Paikalla siirtoa seurasi myös Marja Hakkarainen, joka kirjoittaa romaania Havis Amandasta. Häntä kiinnostaa tällä hetkellä esimerkiksi Havis Amandan konservointiprosessi ja huolenpito.
– Se on helsinkiläisten kohtaamispaikka. Siihen liittyy myös vallankäyttöä ja haltuunottoa. Patsaan päälle on kiipeilty ja sitä on myös vahingoitettu kiipeilyllä.
Merileijonat palaavat heinäkuussa
Havis Amandan ympäristössä on vielä on työtä jäljellä.
Paikalla on nyt kokonaan uusi allas, mutta vesitekniikka uusitaan vielä kokonaan. Heinäkuussa testataan vesisuihkuja, ja tuolloin altaaseen palaavat myös tutut merileijonat.
HAM:n arkkitehti Klas Fontell kertoo, että Havis Amandan korjaus tehtiin lopulta hyvin viime tingassa. Fontellin mukaan monet osat olivat aiemmin hyvin kevyesti kiinnitetty.
– Teoriassa patsas olisi voinut kupsahtaa kumoon, jos yhdellä puolelle kiekkoa olisi ollut erittäin paljon ihmisiä.
Julkisen taiteen konservaattori Polina Semenova kertoo, että ”Mantalta” otetaan tänään pois suojakankaat. Patsaalla oli huopakangas suojana siirron ajan.
Patsaan pystytystä harjoiteltiin, mutta silti tilanne oli jännittävä oikeassa ympäristössä.
Semenova kertoo, että jatkossa esimerkiksi radiopuhelin olisi hyvä, sillä jalustan sisältä ei kuulu ulospäin juurikaan ohjeita.
– Heräsin ehkä kahden aikaan edeltävänä yönä ja mietin hetken, että apua. Mutta luotin siihen, että ammattilaiset osaavat.
Semenova kertoo, että patsaalle olisi jatkossa hyvä tehdä vuosittainen huolto, mutta isompaan kunnostukseen hän toivoo olevan vielä noin 50 vuotta.
Ilmastonmuutos ja saasteet voivat esimerkiksi vaikuttaa kunnostuksen tarpeeseen.
Patsasta kunnostettiin yli vuosi
Patsas oli ollut viime vuoden toukokuusta lähtien kunnostettavana Helsingin taidemuseo HAMin kokoelmakeskuksessa.
Muun muassa sen rakennetta on vahvistettu. Repeämät ja reiät on paikattu pronssilankahitsauksella. Samalla myös suihkulähteen pronssisen yläaltaan saumoja vahvistettiin hitsaamalla.
Veistoksesta poistettiin sen pinnalle sadan vuoden aikana kertyneet lika-, ilmansaaste- ja kalkkeumakerrokset. Myös sinivihreää patinakerrosta siistittiin ja pintaan tehtiin suojavahaus.
Konservoinnin myötä veistoksen ulkoasu on vaihtunut tummanruskeaan, mikä on on linjassa 1800- ja 1900-luvun veistosmuodin kanssa. Konservointi ja valutyöt maksoivat yhteensä noin 90 000 euroa.
Kiipeilyä patsas ei edelleenkään kestä. Jatkossa se laitetaan kansanjuhlien aikana umpinaisen laatikkomaisen rakenteen sisään.
Suoja koostuu vahvasta, säänkestävästä levystä ja teräsrungosta. Se on mahdollista kuljettaa paikalle osissa ja koota nopeasti.