Energiayhtiöiden ja vesilaitosten myyminen ulkomaiseen omistukseen kiinnostaa lukuisia suomalaisia kaupunkeja.
Perusinfrastruktuurin myyminen pääomasijoittajille tarjoaa kunnille ja kaupungeille rahaa, jolla kuitata vuosien varrella taseeseen kertyneitä alijäämiä. Omaisuuden myynti ei kuitenkaan ole riskitöntä.
Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun professori Jukka Pellinen pitää ulkomaisia pääomasijoittajia riskialttiina valintana. Riskinä on, että omistusketjut katoavat veroparatiiseihin ja piiloutuvat monimutkaisten yhtiöjärjestelyiden taakse.
Useissa tapauksissa omistus päätyy Luxemburgiin. Niin kävi myös mikkeliläiselle Etelä-Savon Energialle, josta Mikkelin kaupunki myi maaliskuussa 49 prosentin vähemmistöosuuden brittiläiselle sijoitusjätille Aberdeenille.
Kaupat tehtiin Aberdeenin luxemburgilaisen sijoitusrahaston alle perustetun tytäryhtiön nimissä. Yhtiö myi lähes välittömästi kaupanteon jälkeen osan tytäryhtiöstä tanskalaiselle eläkesijoittajalle Industriens Pensionille.
Pellinen sanoo, että omistusten myyminen eteenpäin on pääomasijoittajien perustoimintaa: sijoittajat haluavat pääomalleen tuottoa.
– Suhtautuisin itse hyvin varovaisesti perusinfrastruktuurin yksityistämiseen ja kauppaamiseen. Omistuksella on pitkällä aikavälillä valtava merkitys, ja maailmalta löytyy huonoja esimerkkejä, Pellinen toteaa.
Myös Pori harkitsee energiayhtiön vähemmistöosuuden myyntiä, eikä ulkomaisiakaan ostajia suljeta pois. Lahdessa samanlainen suunnitelma kaatui toukokuussa poliittiseen vastustukseen.
Myös Pellisen kotikaupunki Jyväskylä oli muutama vuosi sitten aikeissa myydä vesilaitoksensa vähemmistöosuutta sijoittajille. Suunnitelma kaatui kaupunkilaisten vastustukseen.
Esimerkiksi Britannian rautatieverkosto yksityistettiin 1990-luvulla.
– Yksityinen omistaja pyrki maksimoimaan voittoa ja jätti investoinnit tekemättä. Infrastruktuurin annettiin rapautua taloudellisten intressien vuoksi, Pellinen varoittaa.
Näin Aberdeen myi ESE-omistustaan ulkomaille
Pääomasijoittajia ajavat Luxemburgiin löyhä verotus ja sijoittajille sopivat yhtiömuodot.
Luxemburgilaisyhtiöitä ja -rahastoja hyödyntävät myös suomalaiset työeläkesijoittajat, selvisi Ylen MOT:n selvityksessä vuonna 2020. Rahastoihin kertyvistä tuotoista ei makseta yhteisöveroa.
Kun Yle aiemmin tällä viikolla uutisoi ESEn omistuksen siirtyneen osittain tanskalaisiin käsiin, Mikkelin kaupunki tiedotti pitävänsä uutisointia epätarkkana.
Aberdeenin sijoitusjohtaja Soti Calochristos kertoo, että Aberdeen hallinnoi yhä itsenäisesti 49 prosentin osuuttaan ESE-konsernissa.
– Tarjoamme asiakkaillemme mahdollisuuksia sijoittaa yhdessä omien sijoitustemme kanssa. Tässä tapauksessa tanskalainen eläkerahasto tuli osasijoittajana mukaan toukokuussa, mutta ei ollut mukana alkuperäisessä (ESE-kaupan) tarjouskilpailussa, Calochristos kommentoi.
Aberdeenin näkemys pitää paikkansa, sillä yhtiöllä on yhä täysi määräysvalta ESEn osakkeita omistavassa luxemburgilaisyhtiössä. Tanskalaisten omistus kulkee Aberdeenin hallinnoiman rahaston kautta.
Industriens Pensionin kymmenien miljoonien eurojen arvoinen rahastopotti vastaa noin 19,94 prosenttia ESE-konsernista. Tarkka kauppasumma ei ole selvillä.
Tietoa tanskalaisten mukanaolosta tuskin olisi saatu, ellei tanskalaisrahasto olisi itse kertonut ostaneensa eteläsavolaista energiayhtiötä.
Professori Pellisen mukaan rahastoissa piileekin riski, että omistus päätyy arveluttaville tahoille.
– Länsimainen, hyviksenä pidetty taho voi jopa hyötyä siitä, jos mukana on kyseenalaista rahaa huonommilla ehdoilla. Rahastoyhtiöillä on mahdollisuus valikoida asiakkaansa vapaammin kuin suomalaisilla omistajatahoilla, Pellinen muotoilee.
Riitatilanteet riski
Kaupungeille vähemmistöosuuden myyminen ulkomaisiin käsiin voi olla houkutteleva vaihtoehto sen vuoksi, että yrityksen hallinta pysyy pääosin paikallisissa käsissä.
ESEn tulevaisuuden suunta riippuu pitkälti siitä, mitä kaupungin ja Aberdeenin väliseen osakassopimukseen on kirjattu esimerkiksi päätöksiin vaadittavasta äänienemmistöstä. Päätöksentekoon yhtiön hallituksessa ei välttämättä riitä pelkkä yksinkertainen enemmistö eli esimerkiksi Mikkelin 51 prosentin äänimäärä.
Osakassopimus ei toistaiseksi ole julkinen.
Itä-Suomen hallinto-oikeus kumosi aiemmin tällä viikolla Mikkelin kaupunginhallituksen päätöksen ESE-kauppaan liittyvien asiakirjojen salaamisesta. Sanomalehti Länsi-Savo valitti asiasta hallinto-oikeuteen kesäkuun alussa.
Professori Pellinen toteaa, että riitatilanteissa edes enemmistöomistus ei välttämättä suojaa kaupunkeja. Sopimukset kannattaa tämän vuoksi käydä läpi täikammalla.
– Kummalla lienee riitatilanteissa paremmat juristit, Mikkelin kaupungilla vai miljardiluokan sijoitusjätillä? Pellinen kysyy.