– Tässä lajissa tämä asia ei saa olla tabu.
Suomen miesten mäkihyppymaajoukkueen slovenialainen päävalmentaja Igor Medved on ollut pestissään viisi viikkoa. Tuona aikana hän on tavannut hyppääjiä ja heidän valmentajiaan niin Kuopiossa, Lahdessa kuin Jyväskylässä sekä harjoitusleirillä Viron Otepäässä.
Slovenialaiselle on käynyt lyhyessä ajassa selväksi, että useat suomalaismiehet ovat ylipainoisia hypätäkseen maailman absoluuttisella huipulla. Medved ei halua yksilöidä, keitä ongelma erityisesti koskettaa.
– Pudotettavaa on keskimäärin 3–5 kiloa, Medved tyytyy sanomaan.
Valtaosalla mäkihyppääjistä rasvaprosentti on niin pieni, että painonpudotus liittyy pääosin lihasmassan vähentämiseen.
Medved luotsaa mäkimiehiä 1+1-vuotisella sopimuksella. Medvedin mukaan kotimainen valmentajakunta on ottanut suorapuheisuuden vastaan pääosin kiitettävästi, mutta hyppääjät eivät ole nielleet asioita pureskelematta.
– Puolet hyppääjistä ymmärtää, mistä painoasiassa on kyse. Me valmentajat emme voi tehdä työtä heidän puolestaan. Me voimme vain auttaa ja ohjata heitä.
Hyppäämisestä aggressiivisempaa
Pesti Suomen mäkimaajoukkueen päävalmentajana on Medvedin ensimmäinen ulkomailla. Tätä ennen hän valmensi kotimaassaan Sloveniassa 17 vuotta.
Tuona aikana slovenialaishyppääjät voittivat miehissä kolme olympia- ja 15 MM-mitalia. Neljissä viime arvokisoissa Slovenian saldo maiden paremmuutta parhaiten kuvaavassa joukkuekilpailussa on kolme kultaa ja hopea.
Vuodesta 2011 Medved valmensi Slovenian B-maajoukkuetta. Sieltä tuoreimpana huipulle ponnisti Lovro Kos.
Medved haluaa muokata suomalaisten tekniikkaa vastaamaan slovenilaishyppääjiä, jotta suomalaiset säilyttäisivät vauhdin nykyistä paremmin lennon loppuvaiheeseen.
Laskuasennossa ja lentovaiheen alussa aggressiivisempi tekniikka vaatii hyppääjän kropalta hyviä liikkuvuusominaisuuksia.
– Suomalaishyppääjien voimaominaisuudet ovat erittäin hyvällä tasolla. Sen päälle on hyvä rakentaa. Motoriset taidot ovat myös riittävällä tasolla. Puuttuvia perusasioita on kaksi: liikkuvuus- ja painotekijät, Medved sanoo.
Rajojen hakemista
43-vuotiaalla Medvedillä on omakohtaista kokemusta painonpudotuksen haasteista.
Omalla aktiiviurallaan hän ylsi palkintokorokkeelle kerran henkilökohtaisessa kilpailussa ja kerran joukkuekilpailussa.
Parhaita vuosia eli kausia 2000–2002 sävyttivät kuitenkin vakavat painonhallintaongelmat. Niistä muistetaan muun muassa anoreksiaan sairastunut saksalaismestari Sven Hannawald.
– En ollut kaukana samanlaisesta kohtalosta. Olen 178-senttinen ja painoin aktiiviaikoinani 58–60 kiloa. Olympiavuonna (2002) ajattelimme valmentajien kanssa, että voisin höylätä painostani muutaman ekstrakilon.
Kokeilu epäonnistui pahoin. Vaikka Medved selvisi Salt Lake Cityn olympialaisiin matkanneeseen Slovenian joukkueeseen, hän ei mahtunut kilpailevaan kokoonpanoon.
– Olin niihin aikoihin enää 53–55-kiloinen. Se ei ollut enää missään määrin hyväksyttävissä rajoissa. Tein kuitenkin kaikkeni ja löysin rajani.
Kansainvälinen hiihtoliitto kiinnitti huomiota vallalla olleisiin paino-ongelmiin vuonna 2004 ja sääti edelleen voimassa olevan painoindeksin. Siinä hyppääjän suksien pituutta säädetään hyppääjän pituuden ja painon mukaan.
Medved painottaa, että painonpudotus on tehtävä hallitusti. Tulevina viikkoina asia on kuitenkin isosti tapetilla.
– Tästä ei voi tinkiä. Haluan antaa hyppääjille työrauhan. Mutta jos kehitystä ei tapahdu parissa kuukaudessa, meillä on vakavan pohdinnan paikka.
Medved korostaa, ettei hän halua mollata vaan herätellä suomalaista lajiväkeä.
– En tarkoita missään nimessä, että suomalaishyppääjät olisivat lihavia ja laiskoja. Näen paljon potentiaalia mitä tulee motorisiin taitoihin ja voimantuottoon. Mutta kun maailmancupissa halutaan hypätä sijoista kymmenen parhaan joukkoon ja palkintopallille, painoa on usein muutamaa kärkinimeä lukuun ottamatta liikaa.
– Mäkihyppääjälle ihannepainoon pääseminen ja siellä pysyminen on raakaa peliä, mutta se on luonnollinen osa lajiamme.