Järvi-Suomen vesistöissä ja rannoilla voi tavata vieraslajeja, jotka voivat pilata uimarantoja sekä haitata kalojen elämää ja vesistöjen alkuperäisiä kasveja. Viime vuosina havaittuja vieraslajeja ovat esimerkiksi hyytelösammaleläin, isosorsimo ja kanadanvesirutto.
Hyytelösammaleläimen torjunta on hankalaa
Alkukesän helteet ovat lämmittäneet järvivedet hyytelösammaleläimelle suotuisaksi. Tätä limaklönttiä tavataan yleensä elo-syyskuussa, mutta joskus sitä esiintyy jo kesä-heinäkuun vaihteessa.
Pienten eliöiden muodostama hyytelömäinen yhdyskunta kiinnittyy yleensä vesikasveihin tai esimerkiksi laiturin rakenteisiin, mutta voi myös irrota alustastaan ja kellua vedessä. Ihanteellinen kasvupaikka sille on matala järven lahti tai hitaasti virtaava joki.
Pirkanmaalla ja Hämeessä hyytelösammaleläintä on havaittu Pyhäjärvellä ja Vanajavedellä sekä Miemalanselän–Lepaanvirran alueella.
Leviämistä voi yrittää hillitä keräämällä yhdyskunnat maalle kuivumaan ja kompostoitumaan. Veneiden ja kalastusvälineiden puhdistaminen tai huolellinen kuivattaminen ennen siirtoa järvestä toiseen voi myös estää lajin leviämisen.
Isosorsimo muistuttaa järviruokoa
Isosorsimo on 1–2,5 metriä korkea, monivuotinen heinäkasvi. Se muodostaa laajoja, heleänvihreitä, usein puolikelluvia kasvustoja vesistöjen rannoille. Isosorsimo muistuttaa rantojen yleisempää vesikasvia, järviruokoa. Se esiintyy laajasti Pirkanmaan ja Hämeen seudulla.
Myös isosorsimon hävittäminen on työlästä. Yksittäisten kasvien muodostamia pieniä kasvustoja voi yrittää pitää kurissa kitkemällä, mutta isompien esiintymien hävittäminen vaatii usein kaivinkoneen apua.
Vesiruton valtaamissa järvissä ei voi uida, veneillä eikä kalastaa
Tummanvihreä, jopa parimetriseksi kasvava kanadanvesirutto on uposkasvi, jota esiintyy laajasti Pirkanmaan ja Hämeen seudulla. Vesirutto viihtyy erityisesti rehevissä järvissä, mutta kasvaa myös hitaasti virtaavissa joissa ja isoissa ojissa.
Kanadanvesirutto voi kasvattaa jopa koko järven laajuisia massakasvustoja, jotka aiheuttavat happikatoa ja lisäävät rehevöitymistä. Massakasvustot myös haittaavat järvien virkistyskäyttöä.
Vesirutto on viheliäinen hävitettävä, sillä se voi lisääntyä pienistäkin kasvinpätkistä. Perinteisen niittämisen sijaan kasvia voi yrittää poistaa raivausnuotan avulla. Raivausnuottaus on kuitenkin työlästä ja hidasta.
Kalat voivat kuolla stressiin
Happikato ja kalakuolemat ovat lämpimien kesien ilmiö. Kun ympäristön lämpötila nousee, kalojen aineenvaihdunta kiihtyy ja ne tarvitsevat enemmän happea elintoimintojensa ylläpitämiseen. Samalla veteen liuenneen hapen määrä laskee. Happikadolle ovat alttiita etenkin matalat ja rehevät järvet.
Mikäli havaitset kalakuolemia, kannattaa kirjata ylös kaikki asiaan mahdollisesti liittyvät tekijät ja ottaa yhteyttä kunnan ympäristöviranomaiseen tai ely-keskukseen.