Mihailo Pitšnyi tienaa Lapissa hillastamalla päivässä saman verran kuin saa eläkettä kuukaudessa

Sodan jaloista Suomeen tulevat ukrainalaiset ajavat Lvivistä Ranualle ikäänkuin aktiivilomalle. Kotiinpaluu on syksyllä.

Ukrainalaiset Mihailo Pitšnyi ja Ljubov Pitšna myyvät marjasaaliinsa Ranualla yrittäjä Reijo Sääskilahdelle. Hän maksaa hillastajille 10 euroa kilo. Ukrainalaisten mukaan hillavuosi on nyt keskinkertainen. Aiemmin on saanut jopa 15 euroa kilolta.

Ukrainalainen Mihailo Pitšnyi, 65, ja hänen vaimonsa Ljubov Pitšna, 55, saavat moninkertaiset ansiot tulemalla kesäisin poimimaan marjoja Suomeen. He ovat tulleet Suomeen 15 vuoden ajan melkein joka kesä. Myös nyt sodan riehuessa kotimaassa.

– Vain kesä 2021 jäi väliin, kun olin sairaana, Mihailo Pitšnyi sanoo.

Mies pyyhkii puhtaaksi autonsa rekisterikilpeä, kilpi on Ukrainan rekisterissä.
Mihailo pyyhkii autonsa rekisterikilpeä ja eritoten Ukrainan lippua puhtaaksi. Kuva: Sari Pöyhönen / Yle

Ukrainan Lvivista Ranualle Suomeen on noin 2 200 kilometriä. He ajavat sen autollaan. Matkaan menee kolmisen päivää. He pitävät taukoja ja yöpyvät välillä.

– Olen jo eläkkeellä, olen rauhallinen kuski, Mihailo nauraa.

Kartta reitistä Lviv - Ranua.
Mihailo ja Ljubov ajavat Ukrainasta Puolan Varsovan sekä Baltian maiden kautta Lappiin. Tallinnasta he ottavat laivan Helsinkiin. Kuva: Jyrki Lyytikkä / Yle, MapCreator, OpenStreetMap

Aiemmin myös perheen kolme poikaa tulivat mukana, mutta eivät enää. Pojat ovat nyt pari-kolmekymppisiä.

– Sellainen on laki. Kukaan alle 60-vuotias ja yli 18-vuotias mies ei saa lähteä Ukrainasta (Venäjän hyökkäyssodan vuoksi), Pitšnyi sanoo.

Perheen pojat eivät taistele rintamalla, vaan vanhin poika on kuljetus- ja huoltotöissä. Yksi pojista on invalidisoitunut auto-onnettomuudessa ja yksi on asunut jo vuosia ulkomailla.

Mihailo ja Ljubov talkoilevat vapaaehtoisina.

– Autamme Lvivissa, länsi-Ukrainassa, jonne tulee itäukrainalaisia pakolaisia, Mihailo kertoo.

Pariskunta myös luovuttaa verta, jota tarvitaan heidän mukaansa paljon rintamalla haavoittuneiden hoidossa.

Nainen ja mies katsovat kameraan.
Mihailo Pitšnyi ja Ljubov Pitšna kuuluvat paikalliseen kirkkoon, jossa majoittuu maan sisäisiä pakolaisia, itäosista lännemmäs evakuoituja ihmisiä. Kuva: Sari Pöyhönen / Yle

Monet ukrainalaiset ovat Mihailon mukaan lähteneet pakolaisiksi pois Ukrainasta.

– Monet lähtevät merten taakse, Eurooppaan ja myös Suomeen. Mutta me palaamme. Meillä on siellä vanhat vanhempamme, ystäviä ja koti, Mihailo sanoo.

Ljubov Pitšna on vanhempiensa omaishoitaja, eikä käy muissa töissä. Kesän ajan häntä sijaistaa sukulaisnainen.

”Saan eläkettä noin 60 dollaria kuukaudessa”

He tienaavat marjanpoiminnalla Suomessa yleensä noin tuhat euroa kuukaudessa. Siitä toki vähennetään kulut, kuten majoitus Suomessa, ruoka ja polttoainekulut. Tuhat euroa on iso raha verrattuna Ukrainan tuloihin.

– Saan eläkettä noin 60 dollaria (noin 55 euroa) kuukaudessa. Eli marjanpoiminta on meille merkittävä lisätulo, Mihailo Pitšnyi kertoo.

Se on noin 16-kertaisesti Ukrainan eläkkeeseen verrattuna.

Pariskunta saa hillasaaliistaan rahaa marjanostajalta torikojussa.
Ranualainen marjayrittäjä Reijo Sääskilahti (oik.) ostaa hillastajilta marjaa ja maksaa 10 euroa kilolta. Kuvauspäivänä torstaina Pitšnyin pariskunta oli saanut saaliksi useita ämpärillisiä. Kuva: Sari Pöyhönen / Yle

– Voin tienata Suomessa hillaa poimimalla päivässä saman verran, kuin saan Ukrainassa eläkettä kuukaudessa, hän arvioi.

Ukrainalaiset saavat EU:n sääntöjen mukaan olla EU:n alueella ilman viisumia kolmen kuukauden ajan. Pitšnyin pariskunta viettää Suomessa noin kaksi kuukautta eli syyskuun puoliväliin asti.

”Poimimme, kunnes kädet jäätyvät”

Hillakauden jälkeen pariskunta jatkaa muiden marjojen parissa: seuraavaksi he keräävät mustikoita ja puolukoita Pohjanmaalla.

– Poimimme, kunnes kädet jäätyvät. Sitten palaamme Ukrainaan. Suomessa on niin kylmä syksyllä, Mihailo toteaa.

He säästävät puskurirahastoa varten. Toki rahaa menee myös elämiseen, koska he kertovat kaiken kallistuneen Ukrainassa.

– Ja jos joutuu sairaalaan, joudumme hankkimaan sairaalatarvikkeet ja lääkkeet itse. Keräämme marjoja ja saamme rahavaraston säästöön. Kun ei tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, Ljubov toteaa.

Ranualla heidän yhteyshenkilönsä on paikallinen marjayrittäjä Reijo Sääskilahti, joka ostaa heidän hillasaaliinsa myyntiin torikojuunsa.

– Reijon kanssa viestittelemme ja hän kertoo, milloin hilla kypsyy. Ettemme tule liian aikaisin tai liian myöhään Ranualle. Hän myös auttaa majoituksen kanssa, Mihailo sanoo.

Pariskunta ottaa tyhjän ämpärin, etualalla hilloja isossa ämpärissä ja vaaka.
Hillakausi kestää helteisenä kesänä vain noin kaksi viikkoa eli on pian ohi. Kuva: Sari Pöyhönen / Yle

Sääskilahden mukaan Ranualle on tullut kolmisenkymmentä ukrainalaista poimimaan hilloja tänä kesänä.

– Aiemmin olimme poimimassa Sodankylässä, mutta sitten kuulimme, että Ranua on Suomen hillapääkaupunki. Nyt olemme tulleet jo monena kesänä Ranualle, Pitšnyin pariskunta kertoo.

”Parempiakin hillavuosia on ollut”

Hillavuosi on tänä kesänä Mihailon ja Ljubovin mukaan keskikertainen.

– Parempiakin vuosia on ollut. Nyt hillakilosta saa kymmenen euroa, kun joskus on saanut 15 euroa, he kertovat.

Hillan poimiminen on hikistä työtä, suolla ja korvessa marjojen etsimistä kilometrikaupalla.

Molemmat kehuvat Suomen raikasta vilpoisuutta, vaikka Lapissakin on ollut 25 asteen helteitä.

– Täällä on ihanaa, meillä Ukrainassa on usein jopa yli 30 astetta hellettä. Suomessa on puhdas luonto, raikas ilma ja vettä voi juoda suoraan purosta. Sitä meillä ei voi tehdä, Ljubov kertoo.

Hillaa isoissa ämpäreissä.
Hilla, lakka tai suomuurain on kalleimpia, ja työläimpiä kerättäviä marjoja Suomessa. Kuva: Sari Pöyhönen / Yle

”Tämä on aktiiviloma, emme halua enää Turkkiin rantalomalle”

Tämä on Pitšnyin pariskunnalle tapa viettää lomaa, ei vain kesätyö. Sunnuntaisin ja sateisina päivinä he lepäävät.

– Tämä on aktiiviloma. Emme halua enää mennä Turkkiin rantalomalle, vaan tulemme Suomeen marjastamaan. Emme ota raha-avustuksia lapsiltamme, vaikka he tarjoavat meille rahaa ja sanovat, ettemme lähtisi poimimaan, Mihailo kertoo.