Tänään keskiviikkona saa ensi-iltansa vuoden isoin elokuva Deadpool & Wolverine. Niin sanotaan, vaikka useampi varmalta tuntunut hitti on tänä vuonna flopannut (hei vaan Furiosa!).
Fanit riemastuivat jo syksyllä 2022, kun antisankari Deadpoolia näyttelevä Ryan Reynolds ilmoitti, että suositun elokuvasarjan kolmososassa nähtäisiin Hugh Jackmanin yrmy mutantti Wolverine. Jackman oli ripustanut ahmankynnet naulaan vuoden 2017 Loganissa, mutta monet toivoivat silti hahmojen vielä kohtaavan.
Deadpool & Wolverinea on markkinoitu kaikella mahdollisella Super Bowl -mainoksista Deadpoolin pyllyn muotoiseen Xbox-ohjaimeen, ja sille povataan hurjia lipputuloja.
Marvelin kannalta ennuste on helpottava, sillä viime vuodet studio on lasketellut alamäkeä.
Katsojasta riippuen Deadpool & Wolverine lienee joko hauska metakomedia tai kyyninen osoitus siitä, miten vähään katsojat tyytyvät. Itse kallistuin jälkimmäiseen.
Taustalla valtava yrityskauppa
Ensimmäinen Deadpool (2016) oli epätodennäköinen hitti. Pahiksia sapeleillaan silponut moottoriturpa ei ollut katsojille entuudestaan tuttu, mutta raaka väkivalta, mauton huumori ja itseironia osuivat alipalveltuun markkinarakoon.
Pikavauhtia tehtailtu jatko-osa menestyi yhtä hyvin.
Hugh Jackmanin Wolverine taas tuli tutuksi Bryan Singerin X-Men-trilogiasta (2000–2006). Ahmalta nimensä saaneen mutantin seitsemän elokuvan kaari huipentui vuoden 2017 tieteislänkkäriin Logan.
Deadpool ja Wolverine ovat aina kuuluneet samaan elokuvauniversumiin, mutta peuhanneet omissa hiekkalaatikoissaan. Ryan Reynolds vierailee kyllä Deadpoolina X-Men Origins: Wolverinessa (2009), mutta mykkä hahmo ei muistuta juurikaan nykyistä versiota.
Deadpool & Wolverinessa hahmot tuodaan paitsi yhteen, myös osaksi Marvelin elokuvauniversumia. Taustalla on vuoden 2019 massiivinen yrityskauppa, jossa Marvelin omistanut Disney osti 21st Century Foxin ja sai elokuvaoikeudet Deadpooleihin, X-Meneihin ja Fantastic Foureihin.
Diilin merkitys yhdysvaltalaiselle viihdebisnekselle on ollut iso. Supersankarien kannalta se tarkoittaa sitä, että Marvel Studios voi ahtaa tuotteisiinsa yhä enemmän tuttuja heeroksia.
Kriisin partaalla keikkuneessa studiossa voidaan hengähtää helpotuksesta. Uutuuselokuva tuntuu varmalta hitiltä.
Kyyninen ja laskelmoitu
Deadpool & Wolverine on kaveruskomedia ja tie-elokuva, jonka keskeinen jänne syntyy suulaan Deadpoolin ja murjottavan Wolverinen välille. Reynoldsin ja Jackmanin välinen kemia on elokuvan parasta antia.
Jackmanin läsnäolo on mieletön, vaikka hahmon tarina tuntuukin jo paljaaksi kalutulta. Aussinäyttelijää ei ole rooliin tarvinnut maanitella: Jackman sanoo halunneensa palata.
Wolverine jää silti rivosti sanailevan Deadpoolin varjoon. Ensimmäisen vartin aikana katanamiekkoja heiluttava antisankarimme ehtii puhua peppuseksistä ja marmattaa, ettei Marvel-elokuvissa saa käyttää kokaiinia. Disneylle, Marvelille ja Foxille kuittaillaan vähän joka käänteessä.
Toimintakohtauksia rytmitetään muun muassa N'Syncin Bye Bye Byen ja Madonnan Like a Prayerin tahtiin. Popmusiikin käyttö tuo mieleen Guardians of the Galaxy -elokuvat ja Zack Snyderin Watchmenin. Visuaalisesti vaikutteita otetaan Kill Billeistä (jotka lainasivat 1970-luvun samurai- ja eksploitaatioelokuvista) ja Oldboysta.
Välissä on outo, Scary Movien ja Superhero Movien kaltaiset kökköparodiat mieleen tuova Mad Max -pastissijakso.
Lehdistönäytöksessä elokuva kirvoitti tasaisesti nauruja. Itse suhtauduin nuivemmin. Kokonaisuus tuntui kyyniseltä ja laskelmoidulta: metahuumoria, yleisön rakastamia (mies)sankareita, joukko cameoita sekä loputtomiin hc-faneille tarkoitettuja täkyjä.
Haastatteluissa ohjaaja Shawn Levy on lupaillut, että cameoilla ja easter eggeillä olisi tarinan kannalta funktio. Se ei pidä paikkaansa. Night at the Museumit (2006–14) ja Free Guyn (2021) ohjannut Levy on Hollywood-duunari, joka ei halpaa yleisön kosiskelua kaihda.
Levyä enemmän valtaa on tosin tuottaja-käsikirjoittajana toimineella Ryan Reynoldsilla, joka haaveili Deadpool-elokuvista jo 2000-luvun alussa.
Panoksetkin tuntuvat alhaisilta. Yksi syy on, ettei mikään tunnu multiversumissa lopulliselta; toinen taas, ettei Deadpoolilla tai Wolverinella ole kiinnostavaa tarinaa.
Käsikirjoitus pyörii tuttujen traumojen ja maailmanlopun ympärillä. Deadpoolin tarina on mitätön, Wolverine taas saatettiin jo haudan lepoon surumielisessä Loganissa. Hautajaiset olivat niin täydelliset, etten jaksa enää seurata toisen samanlaisen Loganin surkuttelua.
Kulttuuriykkösessä keskusteltiin Deadpool & Wolverinesta:
Supersankarit eivät kuole
Deadpool & Wolverine -skeptikkona olen vähemmistössä. Kriitikot ovat ottaneet elokuvan varsin myönteisesti vastaan, ja analyytikot ennustavat megahittiä.
Ennusteet ovat tänä vuonna menneet monesti vihkoon, mutta floppia elokuvasta ei saa millään. Tämä on Marvel Studiosille hyvä uutinen.
Deadpool & Wolverinessa vitsaillaan, miten vaikeaa supersankaristudiolla on Avengers: Endgame -elokuvan (2019) jälkeen ollut. The Marvels ja Ant-Man and the Wasp: Quantumania suoriutuivat kehnosti, eivätkä lukuisat tv-sarjatkaan ole paria poikkeusta lukuunottamatta lähteneet lentoon.
On puhuttu supersankariähkystä ja Marvelin kriisistä. Studio on reagoinut muun muassa vähentämällä sarjojen määrää.
Avaan Marvelin kriisiä tässä viime marraskuussa kuvatussa videossa:
Deadpool & Wolverine on vuoden ainut Marvel-elokuva. Kesän isot hitit ovat ihan muuta kuin supersankareita: indiekauhua, pyörremyrskyjä ja koko perheen animaatioita. Viime kesää dominoi Barbenheimer.
Emme ehkä elä enää supersankarien aikaa. Mutta ei heitä kuolleiksikaan kannata ihan vielä julistaa.