WASHINGTON. Yhdysvaltain presidentinvaaleihin on vajaat neljä kuukautta, eikä demokraattipuolueella ole presidenttiehdokasta.
Miksi? Yksinkertainen vastaus on tietysti, koska presidentti Joe Biden oli liian vanha presidentiksi. Epäonnistuneen vaaliväittelyn jälkeen sitä oli enää mahdotonta piilottaa, ja kun poliittiset lahjoittajat ja puolueen johtohahmot kääntyivät Bidenia vastaan, tie nousi pystyyn.
Biden ilmoitti sunnuntaina keskeyttävänsä vaalikampanjansa.
Vähän syvällisempi vastaus on tämä: pelko. Se on hallinnut demokraattien päätöksentekoa jo vuosien ajan.
Puolue säikähti pahasti vuonna 2016, kun Donald Trump voitti yllättäen selvän ennakkosuosikin, demokraattien Hillary Clintonin. Ennen vuoden 2020 presidentinvaaleja puolueen esivaaleissa painottui teemana niin kutsuttu vaalikelpoisuus – eli siis se, että demokraattien ehdokkaan pitäisi varmasti pystyä peittoamaan Trump.
Vaalikelpoinen tarkoitti käytännössä ehdokasta, joka ei suututtaisi ketään tai edustaisi mitään sellaista ideologiaa tai identiteettiä, jota ei olisi aiemmin vaaleissa testattu.
Siksi naisehdokkaat Elizabeth Warren ja Kamala Harris painuivat nopeasti taka-alalle, ja vasemmistosiiven Bernie Sanders sai väistyä; lopputuloksena ehdokkaaksi valittiin Biden, joka ei varmasti suututtaisi ketään.
Sama ajatus vaalikelpoisuudesta johti siihen, ettei demokraattieliitti lähtenyt haastamaan Bidenia hyvissä ajoin vaalikauden aikana. Bidenhan oli jo voittanut Trumpin – eli siis todistanut vaalikelpoisuutensa. Puolue-eliitin on täytynyt tietää, että Biden ei ole hyvässä fyysisessä kunnossa, mutta pelko vaimensi kritiikin.
Lopputuloksena demokraatit ovat nyt tilanteessa, jossa puolueen täytyy tehdä rohkeita ja rivakoita valintoja. Puolueen täytyy valita muutamassa kuukaudessa paitsi uusi ehdokas, myös ehtiä tehdä tämä tutuksi ympäri maan.
Viime viikkojen ajan, kun spekulaatio Bidenin kampanjan tulevaisuudesta on kiihtynyt, niin on kiihtynyt myös spekulaatio hänen seuraajastaan. Demokraatit ovat tutkineet mielipidemittauksien desimaaleja ja yrittäneet päättää etukäteen sen, kuka voisi peitota republikaanien Donald Trumpin.
Republikaanipuolue näyttäytyy vahvana ja yhtenäisenä, ja salamurhayrityksen jälkeen Trump näyttäytyy voittamattomana.
Jälleen kerran demokraattikommentaattorien puheista on kuultanut läpi pelko, joka ei edes tunnu kovin rationaaliselta. Suuri osa amerikkalaisista on ilmaissut olevansa äärimmäisen pettynyt siihen, että vaihtoehtona oli määrä olla jälleen kerran Biden ja Trump. Pelkästään uusi ehdokas – oli se melkein kuka vaan – voi siis kääntyä puolueen eduksi.
Silti demokraatit eivät välttämättä edes uskalla antaa äänestäjilleen todellisia vaihtoehtoja.
Biden ilmoitti sunnuntaina tukevansa varapresidenttiään Kamala Harrisia puolueen ehdokkaaksi. Harris olisi looginen vaihtoehto, erityisesti koska silloin Bidenin tiimin jo keräämä kampanjarahoitus voisi siirtyä suoraan Harrisille.
Demokraatit uskovat myös, että jos Harris voidaan nimittää nopeasti ehdokkaaksi, puolue välttyy kaoottisena näyttäytyvältä hajaannukselta Chicagon puoluekokouksessa elokuun loppupuolella. Kampanja voidaan saada nopeasti käyntiin, ja Harris voi lähteä kampanjakiertueelle.
Päätöksessä olisi vain yksi ongelma: jälleen kerran, se tehtäisiin pelosta. Jos puolue-eliitti päättää ohittaa käytännössä jopa puolueen rivijäsenet ja puoluekokoukseen osallistuvat delegaatit, se piirtää kuvan ylhäältä alaspäin johdetusta puolueesta.
Jopa kaoottinen puoluekokous saattaa olla parempi vaihtoehto. Vuonna 2016 demokraattieliitti valitsi ehdokkaaksi kansan suosiman Bernie Sandersin sijaan Hillary Clintonin, joka hävisi.
Ruohonjuuritaso tietää eliittiä paremmin, ketä kansa todella tahtoo äänestää.