Kun Konnevedelle saapuu Äänekosken ja Suolahden suunnasta, likipitäen ensimmäinen vastaantuleva asia on kotiseutumuseo.
Museon huomaa viimeistään mäellä seisovasta tuulimyllystä. Museoalueen ytimenä on yksi Suomen viimeisimmistä asutuista savutuvista. Kyseessä on Tuomiston tilalta Hytölästä museoalueelle vuonna 1958 siirretty rakennus.
Aivan savutuvan tuntumassa on uudistettu perinnekasvimaa.
Konneveden kotiseutuyhdistyksen puheenjohtaja ja kotiseutuneuvos Reijo Rantanen kertoo, että kasvimaan rakentaminen alkoi vuonna 2018. Välillä kasvipenkkien puukehykset ehtivät jo lahotakin, mutta ne on saatettu uuteen kukoistukseen.
– Puukehykset hiillostettiin perinteiseen suomalaiseen tapaan, kasvit istutettiin uudelleen ja samalla kasvimaalle tuotiin uusia kasveja, Rantanen kertoo.
Perinnekasvitarhassa on myös jotain kaikille tuttua ainutlaatuisen konnevetistä: Timo-varhaisperunaa.
– Timo-varhaisperunan kehitti Helsingin yliopiston kasvitieteen professorina toiminut Eero Varis. Hän oli pitäjään ensimmäisenä asettuneiden Varisten jälkeläinen, hän sanoo.
Konneveden museolla ollaan muutenkin suomalaisen perunakulttuurin juurella, sillä perinnepuutarhan penkistä löytyy myös niin sanottua Pommerin perunaa. Kotiseutumuseo onnistui saamaan Luonnonvarakeskukselta kaksitoista perunanmukulaa, jotka kasvavat ja kukkivat parhaillaan samassa penkissä Timon kanssa.
Verenseisauttaja Aapi Lehmosen rohtoyrtit
Konneveden museoalueen perinnekasvit kertovat pitäjän historiasta ja ihmisistä, jotka ovat niitä viljelleet. Ehkä kiinnostavimmat tarinat ja kasvit liittyvät Rantasen mukaan kansanparantajina tunnettuun Lehmosten sukuun.
– Konneveden Sirkkamäessä Töhkerönmäellä asuneen kansanparantaja Aapi Lehmosen käyttämiä kasveja löytyy täältä, Rantanen kertoo.
Toissa vuonna kotiseutumuseo julkaisi aiheesta myös kirjan. Metelivettä ja leppätikkuja – kansanparantajia ja entisaikalaisia -teoksen on kirjoittanut parantajien jälkeläinen Maire Lehmonen.
Perinnepuutarhan rakentajia löytyi aivan museon naapurista, Lapunmäen yhtenäiskoulusta. Koulun oppilaat ja lukiolaiset ovat esikasvattaneet nyt otollisen kesän jäljiltä kukoistavia kasveja.
Reijo Rantanen uskoo, että yhteistyö koulun kanssa turvaa sen, että kotiseutumuseolla riittää aktiivisia vapaaehtoisia ja myös yleisöä tulevaisuudessakin. Museon perinnettä kunnioittavan viheralueen kehittäminen jatkuu lähivuosien ajan.