Yhdysvaltain varapresidentti Kamala Harris oli uutistoimisto Reutersin tiistaina julkaistussa kannatuskyselyssä ex-presidentti Donald Trumpin edellä parilla prosenttiyksiköllä.
Tämä ei kuitenkaan vielä kovinkaan paljoa kerro siitä, miten tässä kaksinkamppailussa tulisi käymään, sanoo tutkijatohtori Oscar Winberg Turun yliopistosta.
Maanantaina ja tiistaina toteutetun kyselyn mukaan Harrisia äänestäisi presidentiksi 44 prosenttia yhdysvaltalaisista, ja Trump saisi taakseen 42 prosenttia äänistä. Kyselyn virhemarginaali on kuitenkin kolme prosenttiyksikköä, mikä on enemmän kuin ehdokkaiden välinen ero.
Yhden kannatuskyselyn perusteella ei ole syytä lähteä tekemään liian pitkälle vietyjä johtopäätöksiä, Winberg sanoo.
– Tällainen kansallinen mielipidemittaus kyllä kertoo yhdysvaltalaisten tuntemuksista ja poliittisesta keskustelusta, mutta vaalitulos selviää yksittäisten osavaltioiden tuloksista, Winberg muistuttaa.
Vaaleihin on myös vielä useita kuukausia aikaa, ja Winbergin mukaan kannatuskyselyt ovat yleensä tarkempia lähempänä vaaleja. Vielä on monia äänestäjiä, jotka eivät ole päättäneet kantaansa. Harris ei myöskään ole virallisesti demokraattien presidenttiehdokas.
Ainakin nämä asiat on hyvä pitää mielessä, kun lähtee tulkitsemaan Yhdysvalloissa tehtyjä mielipidemittauksia.
1. Kansalliset ja osavaltiotason mittaukset
Yhdysvaltain presidentinvaaleissa on tärkeää erottaa kansallisten ja osavaltiotason mittausten merkitykset. Eronteko liittyy Yhdysvaltain vaalijärjestelmään.
Kansalliset mittaukset heijastavat ehdokkaan kokonaiskannatusta, mikä taas ei välttämättä ennusta voittajaa Yhdysvalloissa käytössä olevan valitsijamiesjärjestelmän takia.
Presidentinvaalit voittaa ehdokas, joka voittaa tarpeeksi monta osavaltiota saadakseen yli 270 osavaltiokohtaisen valitsijamiehen tuen. Esimerkiksi vuonna 2016 demokraattien ehdokas Hillary Clinton johti kansallisia mittauksia ja saikin eniten ääniä, mutta Trump voitti tarvittavat osavaltiot, eli sai enemmän valitsijamiehiä ja valittiin täten presidentiksi.
Osavaltiotason mittausten seuraamista haittaa se, että niitä tehdään kansallista tasoa harvemmin. On halvempaa ja helpompaa tehdä koko maan kattava tutkimus kuin yli 50 erillistä tutkimusta, Winberg sanoo.
2. Vaa’ankieliosavaltioiden erot eivät välttämättä näy
Kansalliset mittaukset pitävät usein kutinsa, mutta niistä ei voi aina tulkita vaalien voittajaa. Jos yksittäinen, pienehkö osavaltio keikahtaa toiselle ehdokkaalle, se ei vaikuta kokonaiskannatukseen merkittävästi, mutta tuloksen se voi kääntää.
Käytännössä vaalien tulos ratkaistaankin muutamissa vaa’ankieliosavaltiossa, joissa ehdokkaiden väliset erot voivat olla hyvinkin pieniä. Erot voivat olla joitain tuhansia ääniä. Tämä tarkoittaa sitä, että niitä on käytännössä mahdotonta ennustaa tarkasti kyselytutkimuksissa.
Erityisen tärkeässä asemassa näissä vaaleissa ovat kuusi osavaltiota: Arizona, Georgia, Michigan, Nevada, Pennsylvania ja Wisconsin. Monet isommatkin mediatalot tekevät erityisesti näissä osavaltioissa kannatusmittauksia.
3. Paljon toimijoita – paljon metodeja
Kannatusmittauksia tekeviä toimijoita on Yhdysvalloissa satoja.
Toimijoilla on myös käytössä toisistaan mittavastikin eroavia tutkimuksen tekotapoja, mikä vaikuttaa siihen, miten hyvin eri toimijoiden tekemät tutkimukset ovat verrattavissa toisiinsa.
– Paikallis- tai osavaltiotasolla paikallisten toimijoiden tekemät mittaukset voivat olla kansallisia mittauksia tarkempia, Winberg sanoo.
Mediassa yksittäiset mittaukset saavat toisinaan tarpeettoman suurta huomiota, vaikka tärkeämpää olisi katsoa mittausten keskiarvoa ja kannatustrendejä, Winberg sanoo.
Eri mittausten ynnäämistä ja pitkien trendien seuraamista tekee FiveThirtyEight-sivusto. Se myös arvioi eri toimijoiden luotettavuutta esimerkiksi sen perusteella, miten toimijoiden ennusteet ovat pitäneet aikaisemmin paikkansa.
4. Tutkimuksella ei välttämättä tavoiteta kaikkia
Yhdysvalloissa tehtäviä mielipidemittauksia vaivaa sama ongelma kuin vaikkapa Suomessa tehtäviä mittauksia. Kyselytutkimuksiin ei enää vastata yhtä hanakasti kuin aiemmin.
Nuoremman väestön tavoittaminen etenkin puhelimitse on erityisen vaikeaa, sillä nuoriso ei halua vastata puhelimeen tai puhua puhelimessa. Tutkimuksia tehdään toki myös muilla tavoilla.
Yhdysvalloissa on Winbergin mukaan myös havaittu, että korkeakoulutetut vastaavat ei-koulutettuja useammin mittauksiin.
– Tämä ei ollut välttämättä niin suuri ongelma vielä parikymmentä vuotta sitten, mutta Trumpin nousun jälkeen on havaittu, että korkeasti koulutetut äänestävät yhä useammin demokraatteja, eli puolueiden välille on muodostunut koulutuksellinen jako, Winberg sanoo.
Kattavaa kuvaa eri väestöryhmien tuntemuksista on siis entistä vaikeampi muodostaa, vaikka erilaisia vinoumia onkin tilastotieteellisesti mahdollista oikaista.