Kuvanveistäjä Adolf Aarno, alkuperäiseltä nimeltään Kalle Virtanen tutustui ilmailun ensi askeliin opiskeltuaan Pariisissa 1900-luvun alussa. Palattuaan Tampereelle hän sai maaliskuussa 1911 mahdollisuuden ostaa Helsinkiin tuotu La Demoiselle -lentolaite 3000 markalla.
Aarno teki koneellaan ensilennon kotikaupungissaan saman vuoden huhtikuussa ja toisti yrityksensä kolme vuotta myöhemmin. Kumpikin lento päättyi koneen vaurioitumiseen.
Ensimmäisellä kerralla vaurioituivat koneen oikea pyörä ja siivenkärki. Toisella lentoyrityksellä maaliskuussa 1914 koneen runko, tasot ja potkuri menivät säpäleiksi, mutta moottori säilyi ehjänä. Sen jälkeen konetta ei enää korjattu.
Todellinen huimapää
Hanssin-Jukan perinneyhdistyksen näyttelymestari Kimmo Salomaa kuvailee Adolf Aarnon lentoja haparoiviksi yrityksiksi, mutta joka tapauksessa hän lensi ja ansaitsee paikkansa suomalaisen ilmailun pioneerina.
– Kuten amerikkalaisten Wrightin veljesten lento, myös Aarnon lento oli pieni pyrähdys. Mutta lento mikä lento.
Demoisellessa oli putkista koottu runko, puuta, kangasverhoilu ja pala nahkaa istuimena. Kokonaisuus oli tuettu vaijereilla.
Koneessa ei ollut lainkaan ohjaussiivekkeitä, vaan sitä ohjattiin lentäjän vartaloon kiinnitetyllä vaijeriohjauksella. Se avulla koneen siiven kärkiä pyrittiin kiertämään kaarrettavuuden saavuttamiseksi. Ohjattavuus oli kuitenkin onnetonta.
– Konetta oli vaikea lentää. Miehellä todellakin oli uskallusta, eikä lainkaan pelkoa, ehkä ei edes itsesuojeluvaistoa, Salomaa hämmästelee Adolf Aarnon rohkeutta.
Lentäjällä riitti tekemistä jopa liikaa
La Demoiselle (”Neitokainen”) -lentokoneen tai paremminkin lentolaitteen oli suunnitellut brasilialais-ranskalainen seikkailija Alberto Santos-Dumont, oman aikansa ”Pelle Peloton”. Kone oli ensimmäisiä moottorilentokoneita maailmassa.
Koneen ohjaaja hoiti oikealla kädellään tangon avulla korkeusperäsintä, vasemmalla kädellään toisen tangon ja pienen pyörän avulla sivuperäsintä, sekä jalallaan kaasupoljinta. Ohjaaja olikin melkoisen ylityöllistetty eli sulava lentäminen oli mahdotonta ja koneen liikkeet olivat jäykän kulmikkaita ja nykiviä.
– Itse en tähän koneeseen uskaltaisi nousta, Salomaa huokaisee.
Santos-Dumont haaveili La Demoisellen valmistamisesta sarjatuotantona suurelle joukolle uusia ilmailijoita. Tässä hän myös onnistui, sillä Demoisellea valmistettiin eriasteisina rakennussarjoina toistasataa kappaletta. Aarnon koneen sarjanumero oli 109.
– Santos-Dumontin haave kyllä toteutui, vaikka kone olikin aika kaamea laite, Salomaa kuvailee.
Jäljennös muistuttaa ilmailun alkuajoista
Suomen ensimmäisen lentolaitteen replikaan eli jäljennökseen voi tutustua Hämeenlinnassa Kauppakeskus Tuulosessa. Siellä se on sijoitettuna entisöidyn DC-2 -koneen Hanssin-Jukan hangaariin.
La Demoisellen -replikan on valmistanut Ilmailuyhdistys Harmaat Kotkat Tampereen museokeskus Vapriikin näyttelyyn. Se tuli esille Vapriikin kattoon huhtikuussa 2001. Vapriikin näyttelyä uudistettaessa tänä keväänä kopio siirtyi Ilmailumuseoyhdistyksen omaisuudeksi.
Hanssin-Jukan Perinneyhdistyksen ja Ilmailumuseoyhdistyksen yhteistyön tuloksena Suomen ensimmäisen lentokoneen jäljennös saapui helmikuun alussa Hanssin-Jukan viereen Tuuloseen.
– Me olemme tosi iloisia tästä. Kone jäi Vapriikissa tarpeettomaksi ja Ilmailumuseoyhdistys kääntyi puoleemme, että haluaisimmeko me ottaa tämän Suomen ilmailun sarastuksen tänne esille, kertoo perinneyhdistyksen näyttelymestari Kimmo Salomaa.
Kauppakeskus Tuulosessa on La Demoisellen ja Hanssin-Jukan lisäksi ennestään jo Draken, MiG-21, Mil Mi-8 -helikopteri ja Focke-Wulf Stieglitz, sekä Hawk -harjoituskoneen ohjaamo. Vitriineistä löytyy suuri joukko lentokoneiden pienoismalleja.