PARIISI.
– SUOMI!
Yllättävä huuto kajahtaa, kun Suomen olympiajoukkue etenee ennennäkemätöntä Pariisin olympialaisten avajaisseremoniaa Seine-jokea pitkin.
Asialla oli eräs amerikkalaismies, jonka suomalaiskaveri ei ollut päässyt paikalle. Kyseinen amerikkalainen oli sitten luvannut huutaa Suomea hänen puolestansa.
Hetkeä aiemmin oli tullut lämpimämmälläkin tavalla kylmät väreet, kun ensimmäisenä historiallisessa venekulkueessa olleet Kreikka ja pakolaisten joukkue olivat ohittaneet tarkkailupaikan Aleksanteri kolmannen sillalla. Torvien, pillien ja taputusten tuottama ääni sykähdytti, kun hitaan ja hiljaisen alun jälkeen yleisöstä irtosikin voimakkaasti ääntä.
– Olette mahtavia, huudeltiin katsomoista monille joukkueille heidän ohittaessaan väkijoukkoa rannoilla.
Nämä hetket kertoivat Pariisin olympialaisten avajaisten hienosta puolesta. Lähes neljä tuntia kestäneessä spektaakkelissa satoi suurimman osan ajasta ja vieläpä siitä suurimman osan kaatamalla.
Juuri kukaan katsoja ei silti poistunut kesken kaiken. Sen sijaan he virittelivät kaikenlaisia sadetansseja niin Lady Gagan, Céline Dionin kuin myös Daruden tahtiin.
Upeaa urheiluhenkeä siis useaan otteeseen, vaikka moni olikin varmasti litimärkänä sadevaatteista huolimatta. Vaikka varmasti tiukat turvatoimet ovatkin tuskastuttaneet ja ehkä myös pidentäneet odotusta.
Ainakin juuri kyseiselle tarkkailupaikalle Seine-joen rantaan pääsi 40 minuuttia myöhemmin kuin oli alun perin kerrottu.
Tyly Helsinki-fakta ja huono tuuri
Hullunrohkeaksikin kuvaillussa kisajärjestäjien avajaissuunnitelmassa oli monta haastetta, kun urheilijat laitettiin ulkoilmaan veneilemään kuusi kilometriä Pariisin ytimessä.
Lopulta niistä haasteista realisoitui yksi eli sää.
Tässä mielessä pariisilaisille kävi huono tuuri. Pariisissa sataa keskimäärin seitsemänä päivänä heinäkuussa. Nyt yksi päivistä osui pahimpaan mahdolliseen paikkaan ja vieläpä ikävän kovaa.
On myös kovin harvinaista, että kesäolympialaisten avajaisissa sataa. Yhdysvaltalainen mediajätti NBC herkutteli sellaisella faktalla, että viimeksi olympialaisten avajaisissa on satanut vuonna 1952 Helsingissä.
Sade ei ole mitenkään maailman vakavin juttu verrattuna vaikkapa pelättyihin terrori-iskuun tai vastaavaan, mutta se tuottaa silti katastrofin aineksia ja jännitettävää vielä kisojen alkuun.
Ensinnäkin on toivottavaa, että pitkään sateessa aikaa viettäneet urheilijat eivät kylmettyneet pahemmin ja sairastu. Suomen joukkuekin oli joutunut laittamaan enemmän vaatetta päälle kesken avajaiskulkueen.
Olisi ikävää, jos kisajärjestäjien hullunrohkea suunnitelma johtaisi päätähtien eli urheilijoiden tilanteen heikentymiseen. Toki muistaen sen, että avajaisiin lähtö on tietenkin jokaisen urheilijan oma päätös ja sade on myös pukeutumiskysymys.
Toinen katastrofin aines piilee, avajaisillankin ytimessä, eli Seine-joessa. Pariisi on käyttänyt noin 1,4 miljardia euroa joen puhdistamiseen, jotta siellä voitaisiin kilpailla näissä olympialaisissa triathlonissa ja avovesiuinnissa ja sen jälkeen joessa uimisen voisi sallia koko kansallekin. Seinessä on ollut 100 vuotta kiellettyä uida, mutta jos projekti onnistuu, se olisi melkoinen imagovoitto. Sade ei tee lähtökohtaisesti hyvää ajatukselle.
New York Times avasi perjantain jutussaan kuviota. Pariisin kaltaisessa vanhassa kaupungissa sade- ja jätevedet voivat sekoittua. Kun sataa, voi ihmisen jätöksiä päätyä Seineen. Ne aiheuttavat bakteereja, joista ihminen voi tulla kovin kipeäksi.
Viime vuonna kävi juuri niin. Joitain testikilpailuja jouduttiin perumaan. Paratriathlonisti Liina Nuoranne sairastui kilpailtuaan saasteisessa vedessä.
Nyt sopii toivoa, että aineksista ei synny mitään vakavaa. Isossa kuvassa täytyy toki myös muistaa, että pahimmat avajaisiin liittyneet pelot eivät toteutuneet. Turvallisuustoimet pitivät, vaikka saattoivatkin osaa ärsyttää.
Jos edellä mainitut sateen luomat uhkakuvat eivät toteudu, ovat käsillä ikimuistoisten ja jopa entistä myyttisempien avajaisten muistot. Siitä käypänä esimerkkinä ovat Suomessa vuoden 2005 MM-kisat. Yhä muistellaan iltaa, jolloin kisat jouduttiin keskeyttämään yhtenä päivänä sadekaaoksen takia.
Tässäkin on samanlaiset mahdollisuudet vielä isommassa mittakaavassa. ”Muistatko, kun oltiin yli 300 000 muun ihmisen kanssa kaatosateessa, kuumailmapalloon sytytettiin olympiatuli ja tuli nousi näkyviin Pariisin ylle?”
Tällaista muistoa varmasti moni paikalle tullut pariisilainen haluaa vaalia.