Rovaniemen kaupungin eläinlääkäri Maarit Salmen mukaan aggressiivisia, karkailevia nautoja ja mahdollisia vaaratilanteita niiden takia tapahtuu silloin tällöin. Hän muistaa oman uransa aikana eli vuodesta 1998 alkaen muutamia tapauksia.
Vaarallinen Unssi-hieho karkasi Ranualta Lapista kolme viikkoa sitten ja se on käyttäytynyt aggressiivisesti ihmisiä kohtaan. Viimeisin havainto siitä on Pohjois-Pohjanmaalta viikon takaa. Hiehoa etsitään parhaillaan ja se on päätetty lopettaa, jos se löytyy.
– Ei ole tavatonta, että nauta joudutaan aggressiivisuuden takia teurastamaan. Jos nauta pääsee metsään karkaamaan ja siellä villiintymään, sitä on hankala saada kesytettyä ja sitten se joudutaan yleensä ampumaan, Salmi sanoo puhelinhaastattelussa.
Koulutuskuntayhtymä Lappian Louen maataloustyönohjaaja Iida Saari on samoilla linjoilla.
– Työturvallisuus on tärkeää (navetoissa) isojen eläinten kanssa.
Unssi-hiehon tapauksessa se oli juuri tuotu uudelle omistajalle ja se karkasi kuljetuksesta.
– On ihan ymmärrettävää, että siinä eläin menee paniikkiin, Salmi pohtii.
Kuolemaan johtavia tapauksia on Suomessa keskimäärin yksi joka toinen vuosi, kertoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessori Mika Gissler tekstiviestitse. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tapauksia on joinakin vuosina ollut enimmillään kaksi, joinakin vuosina niitä ei ole ollut laisinkaan.
Jos ei pääse pakoon, nauta puolustautuu hyökkäämällä
Kun nauta ei pääse pakoon tai jos se on arka luonteeltansa, se puolustautuu ja hyökkää.
– Silloin ne saattavat tulla päälle. Ne puskevat tai jos kaadut, ne polkevat sinut maahan, Iida Saari kertoo.
Saari sanoo, että juuri poikinut hieho saattaa muuttua aggressiiviseksi. Hän kuitenkin muistuttaa, että suurimmaksi osaksi naudat ovat leppoisia eläimiä.
– Aggressiivisia tilanteita on tullut silloin tällöin ja ne ovat olleet lieviä.
”Isännältä murtui hampaat”
Eläinlääkäri Maarit Salmen miehellä on parsinavetta ja Salmi itsekin on ollut aiemmin maatalousyrittäjänä miehensä navetassa.
Hän on joutunut laittamaan oman, juuri poikineen hiehon teurastamolle, koska se oli niin aggressiivinen. Hän yritti rauhoittaa sitä, mutta se ei onnistunut.
– Se tuli parrestakin läpi niin, että isännältä murtui hampaat. Se oli sellaista sukulinjaa, eli sillä oli luonnevikaista perimää.
Perimä, jalostus ja rotu vaikuttavat Salmen mukaan nautojen aggressiivisuuteen ja luonteikkuuteen.
– Temperamentti vaihtelee myös lehmillä. On kiltimpiä ja on ärhäkämpiä. Yleensä luonteikkaimpia ja kipakampia voivat olla lapinlehmät, Salmi kertoo.
Myös ayrshiret ovat luonteikkaita Salmen mukaan. Karannut Unssi-hieho on ayrshire.
– Luonteikkuutta on myös esimerkiksi leikkisyys. Sosiaalisuudessa on eroja, toiset stressaantuvat enemmän.
Ahdistunut nauta heiluttaa häntää, kuopii ja kääntyy kohti
Maarit Salmi neuvoo, että jos kohtaa aggressiivisen naudan luonnossa, sitä pitää väistää ja lähteä siitä poispäin.
– Ettei mene lähemmäs, ahdistamaan nautaa.
Iida Saaren mukaan hermostunut nauta kääntyy kohti, heiluttaa häntää, kuopii maata, nostelee päätä ja heittelee niskojaan.
Talvenkin yli voi selvitä, jos on lisäruokittu
Kesän yli nauta selviää luonnossa, koska ruokaa riittää. Salmi muistaa myös tapauksen, että nauta olisi selvinnyt talvenkin yli Lapissa.
– Yksi karannut hieho on selvinnyt villiintyneenä muistaakseni Kemijärvellä, mutta sitä oli lisäruokittu. Sitä ei saatu kiinni, mutta sitä oli ruokittu rehulla.
Ranualta Etelä-Lapista karannut Unssi-hieho oli nähty kahden viikon päästä noin 40 kilometrin päässä Oijärvellä Pohjois-Pohjanmaalla.
– Kun on aikaa, voi nauta kulkea pitkiäkin matkoja. Aika rauhallista tahtia se on mennyt, ettei ole paniikissa juossut.