Suomen kuntien yhteinen digikirjapalvelu, E-kirjasto, otettiin käyttöön huhtikuun lopulla. E-kirjaston tarkoitus on luoda yksi yhtenäinen kokoelma ja alusta, josta voi lainata e-kirjoja, äänikirjoja ja e-lehtiä.
Kun palvelu avautui, valikoimasta puuttuivat kirjat suurimmilta kotimaisilta kustantamoilta: Otavalta, WSOY:lta, sen tytäryhtiöiltä sekä Gummerukselta ja Siltalalta. Kirjasto ei voi lisätä digikirjoja kokoelmaansa ilman oikeudenomistajan, eli kustantajan tai kirjailijan lupaa.
Heinäkuussa tilanne on parantunut.
Otavan liiketoimintapäällikön Noora Al-Anin mukaan Otava on tarjonnut kaikkia sähköisiä kirjojaan E-kirjaston käytettäväksi. Otavan kustantamia kirjoja on ilmestynyt palveluun hiljalleen touko-kesäkuusta lähtien. Kirjoja on lähes 4000.
– Sen verran olemme tarjonneet, mutta E-kirjasto itse päättää, mitä he ottavat valikoimiinsa. Kaupallisista palveluista löytyy kaikki meidän kustantamat e-kirjat, mutta E-kirjastosta kaikkia teoksia ei välttämättä löydy.
Al-Ani sanoo, että Otava lähti E-kirjastoon mukaan, koska ei halunnut sulkea mitään markkinaa pois. Palveluun liittyvät epäselvyydet kuitenkin pitkittivät neuvotteluja.
– Meidän e-kirjat on aiemminkin olleet kirjaston valikoimissa. Kyse oli siitä, millaisella maksu- , tilitys- ja lisenssimalleilla uusi E-kirjasto toimii. Nämä epäselvyydet piti avata meille, ennen kuin pystyimme sitoutumaan.
Myös WSOY on tarjonnut 4000 kappaleen suuruista e- ja äänikirjan kokoelmaa palvelun käyttöön, kertoo toimitusjohtaja Timo Julkunen. Kirjoja ilmestyy palveluun sitä mukaa, kun kirjasto täydentää valikoimaansa. Julkusen mukaan sopimus syntyi jo alkukesästä.
Hän perusteli WSOY:n epäröimistä aiemmin Ylelle muun muassa taloudellisilla tekijöillä.
Julkusen mielestä palvelu aukesi keväällä liian aikaisin kustantamojen neuvottelujen tahtiin nähden.
– Juuri kellään ei neuvottelut olleet valmiit. Jos E-kirjasto oltaisiin otettu käyttöön myöhemmin, tarjolla olisi ollut paljon enemmän tavaraa.
Siltala pohtii vielä
Kirjakustantamo Siltala ei ole myynyt E-kirjastolle vielä ainuttakaan lisenssiä. Toimitusjohtaja Arto Forsténin mukaan neuvottelut ovat kesken, koska kustantamolla on vielä monta kysymystä vailla vastausta.
Yksi niistä on se, jota myös muut kustantamot pohtivat. Mihin suuntaan E-kirjasto vie koko kirja-alaa?
E-kirjaston budjetista ei ole vielä varmuutta, mikä on Siltalalle ongelma.
– Budjetin kasvaminen esimerkiksi olisi hyvä asia, paitsi jos se pienentäisi kirjastojen fyysisten kirjojen ostobudjettia. Meillä on paljon vähälevikkistä kirjallisuutta, joka on riippuvaista kunnallisten kirjastojen ostoista.
E-kirjastolla on käytössä lisenssien ostoon ensimmäisenä vuonna 1,3 miljoonaa euroa. Seuraavina vuosina budjetin pitäisi kasvaa 2–3 miljoonaan euroon per vuosi.
Forstén on huolissaan siitä, että kirjastojen budjettia kohdennettaisiin jatkossa e- ja äänikirjojen piiriin ja määrärahat pienenisivät painettujen kirjojen osalta.
– Se olisi huono koko kirjalliselle kentälle, koska se kaventaisi ihan merkittävästi etenkin pitkässä juoksussa sitä, millaista kirjallisuutta ylipäätään julkaistaan.
Isoista kustantamoista myöskään Gummeruksen kirjat eivät ole vielä lainattavissa e-kirjastosta.
E-kirjaston käyttäjiltä kritiikkiä
Kirjavalikoiman niukkuus on puhututtanut E-kirjaston alkumetreiltä asti. Palvelun avautuessa nimekkeitä oli lainattavissa joitakin satoja.
Kirjaston alkuperäinen tavoite oli 10 000 nimekkeen kokoelma ensimmäisen toimintavuoden aikana. E-kirjastotiimin tietoasiantuntija Anna Tuomikosken mukaan se tulee täyteen aikataulun mukaisesti, eli huhtikuun loppuun mennessä.. Uusia nimekkeitä lisätään valikoimaan joka viikko.
Osa E-kirjaston käyttäjistä on ihmetellyt valikoiman vajavaisuutta, etenkin, jos kotikunnan aiempi e-kirjastokokoelma on ollut laajempi. Tuomikosken mukaan tavallisen kirjastokäyttäjän saattaa olla vaikea ymmärtää, että jokainen kirjastokokoelma on aluksi pieni ja kasvaa pikkuhiljaa.
– On tärkeää, että käytämme julkisia varoja järkevästi. Jos kaikki aineistolle varatut rahat laitettaisiin heti likoon, ei olisi varaa ostaa uutta. On myös käyttäjän etu, että kokoelma uudistuu jatkuvasti, Tuomikoski selittää.
Palvelu toimii tällä hetkellä vain mobiilisovelluksessa. Tuomikosken mukaan jotkut palvelun käyttäjistä ovat olleet pettyneitä siihen, etteivät he voi lukea esimerkiksi lehtiä tietokoneelta isommalta ruudulta.
– Kyse on hyvin pitkälti ihmisten tottumuksista. Käyttäjätutkimusten mukaan valtaosa käyttää e-kirjastopalvelua mobiililaitteella ja koska kehitysaikaa oli niukasti, päätettiin kehittää mobiiliversio ensin, Tuomikoski toteaa.
Tietokoneella käytettävä versio E-kirjastosta on kuitenkin tulossa. Kehitystyö alkaa syksyllä, mutta vielä tämän vuoden puolella sitä ei ehditä ottaa käyttöön
Varausjonoja on Tuomikosken mukaan samalla tavalla kuin painettujenkin kirjojen puolella ja niitä seurataan jatkuvasti.
– On kuitenkin hyvä muistaa, että aineistoja hankitaan julkisilla varoilla. Kirjastopalvelun luonteeseen kuuluu, että suosituimpia teoksia joutuu jonottamaan. Jonot eivät siis ole asia, josta voisimme päästä kokonaan eroon.