Gazan pakolaislapset kärsivät vesipulasta ja yli 40 asteen helteestä, sanoo Unicefin tiedottaja

Suurin ongelma sodan runtelemalla kaistaleella on veden puute, arvioi YK:n lastenjärjestön Unicefin tiedottaja Ylen haastattelussa.

Pula vedestä pahentaa Gazan tautitilannetta, arvioi Unicefin tiedottaja.

Sota Gazassa jatkuu ja siviilien kärsimys kasvaa.

Pulaa on etenkin vedestä. Näin arvioi Ylen haastattelema Unicefin tiedottaja Salim Oweis, joka on parhaillaan Gazan kaistaleella perehtymässä alueen humanitaariseen tilanteeseen.

Hänen mukaansa pula vedestä johtaa heikkoon hygieniaan, joka edesauttaa erilaisten tautien, kuten hepatiitti A:n, leviämistä.

Samaan aikaan Gazan terveydenhuoltojärjestelmä on romahtamaisillaan, eikä kaikista potilaista pystytä enää huolehtimaan kunnolla.

– Kyseessä on ikävä kierre, jonka ytimessä on pula puhtaasta vedestä. Jätevesistä on nyt löydetty viitteitä polioviruksesta, Oweis kertoo.

Yli 90 prosenttia Gazan asukkaista on viimeisimpien tietojen mukaan jättänyt kotinsa. Moni on joutunut siirtymään useita kertoja taisteluiden edetessä.

Tyttö kantaa vesikanisteria.
Kesäkuussa Deir Al-Balanissa kuvattu 8-vuotias Hadeen kertoi käyvänsä vesipisteellä neljä kertaa päivässä. Kuva: UNICEF/ El Baba

Elämä pakolaisleireillä on kovaa. Vettä ja ruokaa voi joutua jonottamaan tuntikausia.

Owensin mukaan ihmisiä piinaa tieto siitä, että Gazassa ei voi olla varmasti turvassa missään. Myös niin kutsutuille turvallisille alueille on tehty iskuja, ja siviilejä on kuollut.

– Tilanne on hyvin vaikea. Haasteet kasvavat isommiksi, kun ihmiset joutuvat muuttamaan kerta toisensa jälkeen, Oweis kuvailee.

Avustuskuljetusten määrä laskenut

Gazan asukkaat elävät pitkälti ulkomailta tulevien avustusten varassa. Israelilaiset kuitenkin valvovat rajaliikennettä tiukasti, mikä vaikeuttaa avustuskuljetusten pääsyä alueelle.

Tällä hetkellä Gazaan on avoinna vain yksi sisääntuloväylä pohjoisessa Zikimin alueella.

Oweisin mukaan myös Gazan eteläosassa sijaitseva Kerem Shalomin rajanylityspiste on periaatteessa auki, mutta heikko turvallisuustilanne rajoittaa liikennettä merkittävästi.

Avustuksia jaetaan.
Näin avustuksia jaettiin alkuvuodesta Rafahissa. Kesän myötä avustuskuljetusten määrä on laskenut. Kuva: UNICEF/ El Baba

Keväällä avustusten ilmapudotukset ja Yhdysvaltain asevoimien rakentama väliaikainen laituri saivat paljon huomiota kansainvälisessä mediassa.

Nyt apua ei enää pudoteta ilmasta, ja heinäkuussa Yhdysvaltojen asevoimat ilmoitti sulkevansa säiden armoilla epävakaaksi osoittautuneen laiturirakennelmansa.

– Tehokkain tapa saada apua on käyttää rekkoja ja maanteitä. Taivaalta ja mereltä tulevat avustukset voivat auttaa, mutta ne eivät riitä näin suuren mittakaavan tarpeeseen, Oweis sanoo.

Hänen mukaansa avustuskuljetusten määrä on kesän aikana laskenut.

Alkuvuodesta tilanne oli vielä kohtuullinen, mutta huhtikuun ja heinäkuun välisenä aikana Gazaan tulevien avustusten määrä on pudonnut yli 45 prosentilla.

– Tilanne on hälyttävä, Oweis kiteyttää.

Perhe rekka-auton lavalla.
Tämä perhe matkasi toukokuussa pois eteläisestä Gazasta. Monet asukkaat ovat joutuneet muuttamaan useasti taisteluiden edetessä. Kuva: UNICEF/ El Baba

Lasten mielenterveys kärsii

Gazan kaistaleella elää runsas miljoona lasta. Unicefin tiedottajan Salim Oweisin mukaan lähes jokainen lapsista tarvitsisi psykologista tukea sodan aiheuttamien traumojen vuoksi.

Tällaista apua ei ole kuitenkaan mahdollista järjestää. Oweisin mukaan painajaiset ovat yleisiä lasten keskuudessa.

– Näitä oireita ei voi käsitellä, koska traumaattinen tilanne edelleen jatkuu. Sota ja väkivalta eivät ole vielä päättyneet. Tämä on se iso ongelma.

Nuori poika kävelee raunioiden liepeillä.
Normaali lapsuus jää Gazassa haaveeksi. Tuntematon poika kuljetti vettä Khan Younisissa toukokuussa. Kuva: UNICEF/ El Baba

Henkistä painolastia kasvattavat tiiviisti rakennetut pakolaisleirit, joissa normaali lapsuus ei toteudu. Pihaleikkeihin ei ole tilaa, ja teltoissa on usein tukahduttavan kuuma. Lämpötila voi nousta jopa yli 40 asteeseen.

– Leireissä lapset sanovat olevansa väsyneitä ja he kysyvät, milloin sota päättyy. Normaalisti lasten ei kuuluisi olla väsyneitä tai miettiä tällaisia asioita, Oweis pohtii.