Hyvinvointialueiden määrää on vähennettävä puoleen.
Tätä mieltä on Marina Erhola, Suomen suurimman hyvinvointialueen hyvinvointijohtaja. Nykyisellään hyvinvointialueita on 21, Erhola tiputtaisi niiden määrän noin 12:een.
Erholan mielestä alueita on nyt liikaa, ja niiden yhdistäminen vahvistaisi alueiden rakenteita ja mahdollisuutta suoriutua perustehtävästään.
Kysyimme Pirkanmaan hyvinvointialueen johtajalta kolme kysymystä siitä, mitä yhdistäminen käytännössä tarkoittaisi.
Miten kävisi päätöksenteon?
Marina Erholan mielestä kansanvaltaisuus on nykyisessä mallissa tärkeää.
Hyvinvointialueilla on itsehallinto, ja niiden ylintä päätösvaltaa käyttää aluevaltuusto.
Erholan huolena on, että alueiden yhdistäminen saattaisi kansalaisen näkökulmasta siirtää päätäntävallan niin kauas, etteivät kansalaiset voi samaistua päätöksentekoon.
Erhola nostaa oman hyvinvointialueensa esimerkiksi.
– Meillä käydään vieläkin paljon kipuilua siitä, voiko Pirkanmaan aluevaltuusto tehdä vaikka Kihniötä koskevia päätöksiä.
Hyvinvointialueiden määrää on Erholan mukaan ”aika useinkin haikailtu” laskettavan jopa vain viiteen yhteistyö- eli YTA-alueeseen. Mikäli viiden alueen malliin päädyttäisiin, siirtäisi Erhola päätäntävaltaa alueilta valtiolle.
Videolla Erhola kertoo mietteitään viidestä yhteistyöalueesta:
Muuttuvatko palvelut tai pitenevätkö matkat?
Uudet hyvinvointialueet voisivat muodostua esimerkiksi keskussairaaloiden ympärille. Erhola painottaa, että hyvinvointialueella sairaala on välttämätön, jotta järjestämisvastuu toteutuu hyvin.
– Keskussairaala ehkä, tai ainakin kohtuullisen vahva sairaala.
Hän säilyttäisi peruspalvelut, kuten sosiaali- ja perusterveydenhuollon, yhä lähipalveluina.
Palvelut voitaisiin järjestää esimerkiksi kuntien palvelupäiväperiaatteella. Osa palveluista voitaisiin tarjota myös digitaalisina tai liikkuvina palveluina – tällöin niiden saatavuus voisi jopa parantua nykyisestä.
Alueiden yhdistäminen voisi tarkoittaa joillekin pidempiä matkoja palveluiden ääreen.
– Peruspalvelut täytyy jatkossakin saada läheltä, niihin ei voi satoja kilometrejä ajaa. Voi olla, että palveluja, joita ihminen käyttää vaikka kerran elämässään, esimerkiksi proteesikirurgia, pitäisi sitten hakea vähän kauempaa.
Hyvinvointialueiden yhdistämisellä voitaisiin saavuttaa toiminnallisia hyötyjä.
– Kokonaisuudet ovat isoja, ja on valtava työ ylläpitää näitä alueita. Oma näkökulmani on, että yhdistäminen olisi nimenomaan toimintavarmuuskysymys.
Vastaus talouskriisiin?
Yle uutisoi aiemmin, että lähes kaikki hyvinvointialueet tulevat tekemään ennakoitua suuremmat tappiot. Hyvinvointialueet etsivät tällä hetkellä erilaisia säästökeinoja, joilla paikata alijäämäänsä.
Erholan mielestä alueiden yhdistäminen vahvistaisi niiden rakenteita, mutta olisi tuskin pikaratkaisu taloushaasteisiin. Kustannukset syntyvät lakisääteisistä palveluista, jotka alueiden tulisi yhä tuottaa.
– Ajatus, että yhdistäminen ratkaisisi tämän talouskriisin, joka meillä sote-puolella on, niin siihen en usko lyhyellä tähtäimellä.
Kaikkien hyvinvointialueiden nykyinen taloustilanne ei ole otollisin yhdistämisten kannalta.
– Jos kaksi taloudellisesti hankaluuksissa olevaa hyvinvointialuetta yhdistettäisiin, tuskin siitä hirveän vahvaa taloutta syntyisi.
Hyvinvointialueiden määrä on poliittinen kysymys. Eduskunnan aikoinaan hyväksymät lait sisälsivät aikoinaan useita kompromisseja, Erhola painottaa.
– Yksi oli hyvinvointialueiden lukumäärä, toinen oli Uudenmaan erillisratkaisu. Kunhan aikaa on kulunut, molempia on syytä arvioida uudestaan.
Erhola ei lähde spekuloimaan sillä, mitä alueita yhdistäisi. Ajankohdasta hänellä on ajatus. Nykyisellä, vuoteen 2027 kestävällä hallituskaudella Erhola ei kannata muutoksia, sillä ”omassa pesässä on vielä perkaamista”.
– Voisin ajatella, että kun seuraavasta aluevaltuustokaudesta on puolet mennyt, perusratkaisujen tulisi olla pääosin kunnossa.
Sen jälkeen Erholasta olisi aika pohtia ja valmistella alueiden määrää.
Videolla Marina Erhola kertoo, miksi on toiveikas hyvinvointialueuudistuksen suhteen: