Vaasan 500 vuotta vanhojen jäänteiden kunnostustyö aloitettiin kesällä 2020, eikä loppua näy.
Rauniot sijaitsevat Vanhaksi Vaasaksi kutsutussa kaupunginosassa, noin seitsemän kilometrin päässä Vaasan keskustasta.
Rauniopuistossa on monia suomalaiselle kulttuurihistorialle merkittäviä kohteita. Alueen näyttävin rakennus on raunioitunut Pyhän Marian kirkko.
Yleisö on pidetty jo viidettä kesää metallisten työmaa-aitojen ulkopuolella.
Korjaustyötä tarvitaan, sillä muinaismuistolain rauhoittaman kohteen jäänteet ovat olleet vuosia luhistumispisteessä.
Vanhan kirkon rauniot ovat suojeltu muinaisjäänne 500 vuoden takaa.
Kirkko edustaa keskiaikaista arkkitehtuuria.
Sen yhteyteen rakennettiin Suomen ensimmäinen tunnettu siunauskappeli 1800-luvun alussa.
Tänä kesänä työtä ovat tehneet Mari Hermaja ja Liisa Mendelin.
Heidän mukaansa yleisö ei tiedä, kuinka huonossa kunnossa vanhat seinät todellisuudessa ovat.
Työ on rauhallista. Vanhaa tiilimuuria korjataan kirjaimellisesti tiili tiileltä.
Prosessi on uudisrakentamista verkkaisempi, sillä historiallisen kohteen korjaamisessa tulee uudelleenkäyttää mahdollisimman paljon alkuperäistä materiaalia.
– Restauroinnissa on vaikea tietää, milloin on valmista, koska [tiiliseinän] pinnalta voi tehdä yhden arvion. Suuret vauriot eivät näy päällepäin, Liisa Mendelin kertoo.
Kivimies ja savirakentaja Mari Hermaja sekä restauroija Liisa Mendelin ovat saaneet työskennellä kesän kirkon itäpuolella sijaitsevan alttariseinän parissa.
Heidän tyypillinen työpäivänsä koostuu huonokuntoisten tiilien ja muurin osien tunnistamisesta ja varovaisesta purkamisesta.
Purkamisen jälkeen tiilet puhdistetaan ja käyttökelpoiset tiilet käytetään uudelleen muurauksessa.
Tällä hetkellä töitä kohdistetaan vain kirkon muurien pintoihin, kertoo työmaasta vastuussa oleva kaupungin rakennusinsinööri Jouko Seppänen.
– Työt etenevät todella hitaasti, mutta systemaattisesti. Menemme läpi vaihe kerrallaan vuosittain.
Edes Seppänen ei osaa kertoa, kauanko hankkeessa pitäisi vielä kestää. Tarkoituksena on kuitenkin avata suoja-aitaa niin nopeasti, kuin vain mahdollista.
– Useita vuosia menee joka tapauksessa. Riippuu siitä, paljonko saamme määrärahaa jatkossa.
Vaasan kaupunki päättää rahoituksesta aina vuodeksi kerrallaan. Edellisinä vuosina hanke on saanut 150 000 euroa kesäkaudeksi, joka on käytännössä vuoden ainoa sopiva työskentelyaika.
Yhteensä rahaa on tämän kesän loppuun mennessä kulunut 750 000 euroa.
Työn kestoa tärkeämpää Liisa Mendelin mielestä on, että Vaasan kaupungilla on halu pitää rauniot esittelykunnossa.
Tarkka silmä voi palkita restauroijan: Mendelin on tehnyt kunnostustöidensä lomassa erikoisia löytöjä.
Ilmeisesti tiilet tehtiin aikanaan paikan päällä, sillä niissä on näkyvissä merkkejä aikalaisten työtavoista. Nämä tiilet heitettiin ennen polttoa nurmikolle.
Tämän tiilen päällä taas on tassunjäljestä päätellen kävellyt työmaakissa.
Restauroijien mukaan yli kymmenen vuotta sitten laadituissa arvioinneissa mainitaan, että korjaustyöt on tehtävä niin pian kuin vain mahdollista.
Muurausta voisi Seppäsen mukaan vauhdittaa, jos töitä voisi tehdä muulloinkin kuin kesällä. Tähän Vaasan kaupunki onkin nyt satsaamassa: se aikoo rakentaa suojan raunioiden ylle.
– Olemme korvamerkinneet rahaa mahdollisen kattauksen rakentamiseen kirkon ylle. Se mahdollistaisi sääsuojan ja estäisi kai ilkivaltaakin, Seppänen kertoo.
Toisinaan varsinkin nuorison pelihermo on pettänyt, ja raunioita on käyty tutkimassa omin päin.
Ennen muurien kanssa pääsi kosketusten. Kaupunki joutui asentamaan työmaa-aidat muutama vuosi sitten ilkivallan ja sortumisvaaran vuoksi, Liisa Mendelin kertoo.
Aidat on siellä oikeasti turvaksi. Ammattilaista auttaa, kun nykyisin osaan lukea näitä halkeamia ja voin kertoa, mistä ja milloin jokin osa saattaisi murtua.
Liisa Mendelin
– Meidänkin on pakko pitää kypäriä koko ajan. Sieltä voi ihan oikeasti minä hetkenä hyvänsä tulla tiili päähän, Mari Hermaja muistuttaa.
Korjaajat taistelevat myös sääilmiöitä vastaan, muurin sisään pätyvä vesi voisi tehdä lisävahinkoja. Kuvassa korjaajien patenttiratkaisu muurin katossa olevan reiän tukkimiseksi.
Restauroijien mielestä on harmi, etteivät ihmiset pääse kosketuksiin merkittävän historiallisen kohteen kanssa.
– On tullut paljon esimerkiksi lenkkeilijöiltä kyselyitä, mitä teemme ja milloin työ valmistuu. Monet haluaisivat nähdä paikan lähempää, ja niin kuuluukin, Mendelin sanoo.
– Teemme tästä turvallisen ja nätin näköisen mahdollisimman nopeasti, Hermaja lisää.