Jussi Ahokas on nauttinut Suomen kesästä yhdessä perheensä kanssa. Elokuun lopulla tie vie takaisin Kanadaan.
– Eihän parempaa ole kuin Suomen kesä. On saanut happea ottaa, niin tehnyt ihan hyvää.
43-vuotias Ahokas sanoo, että muutto viime vuonna kokonaan uuteen maahan perheineen oli ajoittain haastavaa. OHL-sarjasta Ahokkaalla oli pientä tuntumaa, mutta silti sopeutuminen otti aikansa.
– Perheelle se oli tosi iso haaste, mutta samalla opettavainen. Kyllä siinä kaiken maailman juttuja on. Onneksi Kanada on hyvä maa, ja hyvin samankaltainen kuin Suomi. Paljon asioita, joita pitää ottaa huomioon, Ahokas pohtii muuttoa.
Aivan vieras sarja OHL ei kuitenkaan Ahokkaalle ollut, mutta siitä huolimatta kausi junioriliigassa avasi miehen silmiä entisestään.
– Olen itse juniorimaajoukkueen aikoinani kiertänyt juniorisarjoja, mutta kyllä se yllätti, kuinka paljon laadukkaita pelaajia ja kuinka kovaa se kilpailu on verrattuna siihen, mitä täällä Suomessa.
– Samalla näki, kuinka iso juttu jääkiekko Kanadassa on, ja Kitchenerissäkin juniorijoukkue on ykkösjuttu. Sitä eletään ja hengitetään, miten tulokset menevät, Ahokas tiivistää kokemuksia sarjasta.
Yli odotusten
Kitchener Rangersin viime kausi sujui odotuksiin nähden hyvin, sillä sitä ei sarjan kärkikahinoihin odotettu. Lopulta Ahokkaan valmentama joukkue oli läntisen konferenssin neljäs. Pudotuspelien toisella kierroksella kausi paketoitiin, kun runkosarjan voittanut London oli parempi otteluvoitoin 4–0.
– Kyllä minä tyytyväinen olin. Varsinkin runkosarja meillä meni hyvin. Pudotuspeleissä hävisimme mestarille. Kaiken kaikkiaan kokemuksena olen tyytyväinen, että onneksi lähdin. Oppi kyllä paljon.
Kuten jutun alussa kävi ilmi, Ahokkaasta tuli ensimmäinen eurooppalainen valmentaja sarjan 50-vuotisessa historiassa. Samalla myös odotuksia ja paineita oli ladattu suomalaisen harteille.
– Varmasti oli, ja varmasti general managerilla oli vielä enemmän painetta, että miten homma toimii. Se oli onni, että kausi lähti yli odotusten oikeastaan, ja se antoi työrauhan. Jos olisi ollut vähän vaikeampi jakso alkuun, niin varmasti paineet olisivat myös kasvaneet.
– Tämän ensimmäisen vuoden sain aika onnellisten tähtien alla olla, kun johdimme sarjaa oikeastaan siirtorajalle asti. Myös paineen kanssa pitää osata elää.
Ahokas pääsi maistamaan menestystä Suomessa valmentaessaan. MM-kultaa tuli sekä alle 18- että alle 20-vuotiaiden MM-kisoista. Liigassa hän johdatti TPS:n hopealle, ja kertaalleen hänet on valittu SM-liigassa vuoden valmentajaksi.
Nyt hän tekee määrätietoisesti töitä NHL-unelmansa eteen. Toki, matka on vasta alussa.
– Se on unelma. Ei minulla mikään kiire tai pakko sinne ole. Tuo on kuitenkin se reitti, jos sinne haluaa eurooppalaisena valmentajana, jolla ei ole pelaajataustaa.
Neuvotteluja
Pohjois-Amerikassa laitettiin myös merkille Ahokkaan hyvät otteet. Kauden päätteeksi tuli kutsu Toronto Maple Leafsin nuorten NHL-pelaajien kehitysleirille.
Sen lisäksi Ahokas keskusteli kauden jälkeen muutaman AHL-seuran kanssa, mahdollisesta päävalmentajan paikasta.
– Muutaman organisaation kanssa oli työhaastattelu AHL:n päävalmentajan paikasta. En itse hakenut, vaan he ottivat kontaktia.
Ahokas kuitenkin toppuuttelee kysyttäessä, olisiko paikka AHL:ssä auennut, jos hän olisi niin halunnut. Nykyinen sopimus Kitchener Rangersin kanssa on mallia 2+2 vuotta.
– Ei vielä ole sen aika. Vaikka minulla outti (sopimuksessa on AHL- sekä NHL-optio) onkin, niin mielestäni, kun sopimus tehdään, sitä kunnioitetaan. Sitten ensi kesänä katsotaan uudestaan, mikä on tilanne.
– Se ero on, että kun Euroopassa tehdään työsopimukset syksyllä tai joulun jälkeen, niin tuolla työpaikat jaetaan vasta kesä-heinäkuussa.
Mutta mitä kaikkea vuosi opetti Kanadassa? Ahokas sanoo, että ihmissuhteet ovat rapakon tuolla puolen kaiken A ja O, jos haluaa tulevaisuudessa valmentaa vielä isommissa ympyröissä.
– Totta kai pitää olla pätevä ja osaava, mutta jos sinulla ei ole ihmisuhteita etkä tunne ihmisiä, niin ei tuonne pääse. Tietenkin pitää näyttää, että osaa valmentaa. Itse pitää tehdä kovasti hommia, valmentaa hyvin ja samalla tutustua ihmisiin, että voi jossain vaiheessa saada jalkaa oven väliin, Ahokas päättää.