Pajtim Statovcin, 34, uutta romaania on odotettu. Edellisen, Finlandia-palkitun Bollan julkaisusta on ehtinyt vierähtää viisi vuotta.
Statovci katselee tyytyväisenä uutukaisensa kantta. Hän ei pystynyt valitsemaan kahden hienon kansiehdotuksen välillä, joten hän sai läpi ideansa: uuden romaanin kannessa yhdistyy kahden graafikon työt.
Muutoin romaanin julkistaminen on raskasta aikaa Statovcille. Siinä ovat läsnä syntymä ja kuolema.
– On hienoa, että kirjaa ryhdytään lukemaan, siinä teos vasta syntyy. Itselleni se on myös hyvästijättöä ja hieman surumielistä aikaa. Kirjan julkaiseminen sulkee hetkeksi oven kirjoittamisen maailmaan, joka on jonkinlainen pakopaikka.
Julkistukseen liittyy aina myös esiintymisiä ja haastatteluja. Ne eivät ole ammatin mieluisin osuus. Kirjoittaminen on hyvin erilaista kuin siitä puhuminen, ja jälkimmäinen on Statovcille haastavampaa.
Kirjoittaminen on kuitenkin hänen leipälajinsa. Sitä Statovci rakastaa. Hän uppoutuu aina luomaansa maailmaan.
Autofiktio tuntui keinotekoiselta
Tämän romaanin kohdalla Statovci yritti aluksi toisenlaista tapaa kirjoittaa.
Hän oli lukenut paljon autofiktiota ja päätti kokeilla itsekin. Alkoi syntyä arkisia kuvauksia, välähdyksiä oman elämän tapahtumista.
– Se ei tuntunut hyvältä. Tekstini ei ollut lainkaan uskottavaa. Se tuntui keinotekoiselta, eikä minulla tuntunut olevan mitään sanottavaa.
Alkuyrityksen jälkeen Lehmä synnyttää yöllä (Otava) otti aivan toisenlaisen suunnan. Siitä tulikin mielikuvituksen ylistys.
Sivuilla seikkailevat mielikuvitusolennot, eikä lukija voi aina edes luottaa päähenkilön muistiin. Hän ei luota siihen itsekään.
Muistaminen on yksi moniulotteisen romaanin teemoista. Jopa päähenkilön etunimi Kujtim tarkoittaa muistoa albaniaksi.
Ulkopuolisuuden tunne on tuttu
Pajtim Statovci on taustaltaan Kosovon albaani ja kaikissa hänen kirjoissaan synnyinmaalla on rooli. Statovci oli parivuotias, kun hänen perheensä pakeni Suomeen Jugoslavian hajoamissotia.
Lehmä synnyttää yöllä -romaanissa Kosovon ja Serbian välinen sota on kehys, jota vasten henkilöiden elämäntarinat peilautuvat.
Kosovon sota käytiin 1990-luvun lopussa. Kosovo julistautui itsenäiseksi valtioksi (irti Serbiasta) vuonna 2008, mutta maiden väliset suhteet ovat yhä edelleen kireät.
Päähenkilö, joka muuten on kirjailija, lähtee äitinsä mukana synnyinseuduilleen Kosovoon. Sodan henkinen perintö näkyy epäluottamuksena. Kirjan hahmot eivät luota yhteiskuntajärjestelmään, toisiinsa, eivätkä edes itseensä.
Kirjan päähenkilöltä kysellään jatkuvasti, kumpi hän on, suomalainen vai kosovolainen.
– Usein ajatellaan, että identiteetin voi valita. Mutta niinhän se ei aina mene. Joskus identiteetti annetaan tai pakotetaan valitsemaan.
Statovci on käsitellyt kaikissa romaaneissaan tavalla tai toisella ulkopuolisuutta ja identiteetin etsintää.
Ulkopuolisuuden tunne on tuttua hänelle. Hän kasvoi Porvoossa ja suomesta tuli nopeasti hänen vahvin kielensä. Hän osaa yhä albaniaa ja käyttää sitä perheensä kanssa puhuessaan. Kosovossa Statovci käy melko säännöllisesti.
Mutta enää hän ei edes yritä tehdä valintaa kahden kulttuurin välillä.
– Ennen ulkopuolisuuden tunne vaivasi tosi paljon. Nykyään minulla ei ole vahvaa tarvetta kuulua joukkoon. Viihdyn hyvin itsekseni.
Henkilöhahmot tutuiksi
Pajtim Statovci ei ole säntillinen ”virka-aikaan” kirjoittava kirjailija. Hän uppoutuu niin syvälle tarinan ja henkilöiden maailmoihin, että kirjoittaa vain silloin kun mielentila ja vire ovat oikeanlaiset.
Teksti ei synny pakottomalla. Joskus käsikirjoitus saattaa maata viikkojakin työpöydällä.
Statovci kirjoittaa romaanejaan varten paljon ylimääräistä tekstiä. Sellaista, jonka tarkoitus ei ole edes päätyä kansien väliin.
– Vietän mahdollisimman paljon aikaa kirjan hahmojen parissa. Minun on tunnettava heidät perin pohjin. Mitä he pelkäävät, mistä unelmoivat, millaisesta taustasta he tulevat.
Joskus Statovci jopa sulkee silmänsä ja miettii, miltä tuntuisi olla romaanin hahmo. Millaista elämä silloin olisi?
Eläinten oikeudet esiin
Kirjan nimi on herättänyt jo etukäteen kysymyksiä. Voiko lehmästä sanoa synnyttää, miksei nimessä ole käytetty parempaa poikia-sanaa?
– Lehmästä voi kyllä sanoa, että se synnyttää, Statovci hymähtää.
Lehmällä on tärkeä rooli kirjassa. Isoisän lehmä on ainut turva ja lohtu päähenkilölle, kun hän viettää lapsena kesiä Kosovossa. Lehmä kuuntelee kärsivällisesti, eikä käyttäydy väkivaltaisesti, kuten kirjan aikuiset.
Statovcin romaaneissa eläimillä on usein symbolinen merkitys. Tässä romaanissa lehmä tuo monia näkökulmia tarinaan, mutta selvimmin esiin nousevat eläinten oikeudet.
– Ihmiskunnasta kertoo paljon se, miten eläimiä kohdellaan. Ihmiset ajattelevat usein olevansa toisien lajien yläpuolella, ja että toislajisiin eläimiin kohdistuva sorto ja väkivalta olisivat jollain tavalla oikeutettuja.
Statovci on tutkinut eläinten esittämistä kirjallisuudessa jo yliopiston pro gradu -työssään. Myös väitöskirja aiheesta on ollut vireillä, mutta siihen ei ole viime vuosina ollut aikaa.
Nyt kun neljäs romaani ilmestyy, Statovci voi juhlia samalla 10-vuotista taiteilijauraansa.
Hänen esikoisromaaninsa Kissani Jugoslavia ilmestyi vuonna 2014. Se valittiin vuoden parhaaksi esikoisteokseksi. Siitä lähtien kaikki Statovcin romaanit ovat saaneet suitsutusta.
Myös ulkomailla on riittänyt kiinnostusta ja palkintoehdokkuuksia. Siitä kertoo se, että Lehmä synnyttää yöllä -romaanin käännösoikeuksia on myyty jo muutamiin maihin ennen ilmestymistään.
Lisää aiheesta:
Pajtim Statovci kirjoittaa suorasukaisesti miesten välisestä seksistä