Porin Isosannan sahan torstainen tulipalo tuhosi tärkeän osan suomalaista teollisuushistoriaa.
Vuonna 1922 valmistunut rakennus oli eräs viimeisistä höyrysaha-aikakauden maamerkeistä.
Suomen teollistuminen vauhdittui 1800-luvun jälkipuoliskolla nimenomaan höyrysahojen myötä, kun sahausta koskeneet rajoitukset purettiin. Poriinkin perustettiin lyhyen ajan sisällä peräti kuusi höyrysahaa, joihin uitettiin tukkeja Kokemäenjokea pitkin.
Rakennustutkijan synkkä aamu
Satakunnan museon rakennustutkija Olli Joukio kertoo herätyksen torstaina olleen surkea, kun hän sai kuulla uutisen palosta.
– Tämä on Suomen vanhimpia höyrysahapaikkoja. Isosannan saharakennus oli Pihlavan sahan lisäksi ainoa, joka oli jäljellä Porin kaupungille niin merkittävän teollisuushaaran synnystä.
Koko Suomessa on Joukion mukaan nyt jäljellä vain kaksi höyrysahakauden suursahaa: Pihlavassa ja Oulun Haukiputaassa.
– Isosannan saharakennus liittyi höyrysahakauteen, vaikka se toimikin jo sähköllä.
Monta käyttötarkoitusta
Konepajanrannassa lähellä Porin keskustaa sijainnut Isosannan saharakennus valmistui siis 1922. Sahan toiminta loppui 1939, mutta rakennus pysyi teollisuuden käytössä.
Rakennuksessa toimi talotehdas 1940–50-luvuilla ja myöhemmin muun muassa Rosenlewin puimuritehtaan puutyöosasto 80-luvulle saakka. Rosenlew oli porilainen monialayritys, joka työllisti tuhansia ihmisiä.
1990-luvulla rakennus toimi veneiden talvitelakkana, ja vuosikymmenen lopulla rakennus oli varastokäytössä. Rakennus on tällä vuosituhannella ollut puimuritehtaan ostaneen Prihtin suvun omistuksessa.
Käytön loputtua rakennus alkoi ränsistyä ja siellä tehtiin ilkivaltaa. Ei siis ole yllättävää, että poliisi tutkii tulipaloa törkeänä tuhotyönä ja pyytää havaintoja alueella liikkuneista henkilöistä.
Rakennuksen historiallinen arvo oli tunnustettu ja se oli suojeltu. Suojelustatus ei kuitenkaan pelastanut rakennusta jälkipolville.
– 90-luvulla aiempi omistaja halusi purkaa rakennuksen. Silloin alettiin suojelu. Rakennuksen katto saatiin korjattua, julkisivua palautettiin ennalleen ja myös ikkunoita korjattiin. Käytön puutteen ja ilkivallan takia rakennus oli loppuaikoina aika surullisen näköinen.
Joukio sanoo, että vanhoille, kookkaille teollisuusrakennuksille on hankala löytää uutta käyttöä. Isosannan saha oli 2 500 neliön laajuinen.
– Olisi tärkeää, että meille jäisi aiemmista aikakausista maamerkkejä ja todisteita jälkipolville.
