Suomalaisten sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavien hyvinvointialueiden on lain mukaan saatava taloutensa tasapainoon ja katettava alijäämänsä vuoteen 2026 mennessä.
Jos näin ei tapahdu, palvelut rahoittavalla valtiolla on käytössään kaksi poikkeuksellisen voimakasta työkalua, joiden avulla hairahtunut hyvinvointialue voidaan ohjata noudattamaan talouskuria.
Työkalut ovat nimeltään arviointimenettely ja aluejakoselvitys. Niiden avulla valtiovarainministeriö voi käytännössä kävellä vaaleilla valittujen aluevaltuutettujen yli.
Kysyimme valtiovarainministeriön (VM) osastopäällikkö Ville-Veikko Ahoselta kymmenen kysymystä, mitä nämä byrokraattiselta kuulostavat termit käytännössä tarkoittavat ja milloin valtio aikoo niitä käyttää.
1. Pystyykö yksikään alue saamaan taloutensa tasapainoon lain vaatimassa ajassa, eli ensi vuonna?
– Tällä hetkellä näyttää siltä, että hyvinvointialueiden talous päätyy lopulta vielä heikompiin lukemiin kuin viime vuonna, valtiovarainministeriön Ville-Veikko Ahonen sanoo.
– Meillä on vahva usko siihen, että iso osa hyvinvointialueista pystyy sopeuttamaan ja tasapainottamaan toiminnan ja talouden lainmukaisissa aikatauluissa.
2. Kuinka monta aluetta ei pysty tähän?
– Puhutaan useammasta alueesta, joilla talous alkaa olla aika vaikealla kantilla. En vielä lähde tarkkoja lukuja kertomaan, sillä analysointi on vielä meillä kesken.
Ylen selvityksen mukaan 16 alueella 23 alueesta alijäämä kasvoi toukokuusta kesäkuuhun. Yhteensä kuukaudessa alijäämää ilmestyi sote-palveluihin noin 300 miljoonaa euroa lisää.
Ensi vuonna alueet käyttävät rahaa noin 1 400 miljoonaan euroa enemmän kuin niille on valtion taholta budjetoitu.
3. Mitä arviointimenettely käytännössä tarkoittaa?
– Yhdenkään alueen osalta ei ole vielä mitään päätöksiä siitä, että arviointimenettely käynnistettäisiin, Ahonen kertoo.
– Jokaisen suomalaisen palveluista, ja myös alueiden toiminnan ja talouden yhteensovittamisesta, vastaa viime kädessä valtio.
Arviointimenettely on työkalu, jolla viranhaltijat aloittavat yhdessä paikallisten poliitikkojen kanssa työn, jossa tulot ja menot perataan.
Arviointiryhmäksi kutsuttua ryhmää ohjaa ministeriöstä ja hyvinvointialueesta riippumaton vetäjä.
Tavoitteena on luoda suunnitelma, jonka mukaisesti alueen asukkaiden lakisääteiset palvelut järjestetään sillä rahalla, jonka valtio hyvinvointialueelle antaa.
Suunnitelma käsitellään ja hyväksytään lopullisesti hyvinvointialueen valtuustossa.
– Käytännössä arviointimenettely on oikeastaan positiivinen asia, VM:n Ahonen sanoo.
4. Kuka päättää arviointimenettelystä?
– Jos oikeasti on tilanne, että ihmisten palvelut tai yhdenvertaisuus olisivat vaarantumassa, silloin sosiaali- ja terveysministeriön aloitteesta valtiovarainministeriön on pakko käynnistää arviointimenettely, VM:n Ahonen sanoo.
Muutoin valtionvarainministeriöllä on laajalti harkintavaltaa, aloitetaanko arviointimenettely vai ei.
– Voihan olla tilanne, että vaikka talouden tunnusluvut näyttäisivät heikolta, niin alueella on kuitenkin hyvä suunnitelma siitä, että kuinka toiminta ja talous saadaan tasapainoon. Silloin ei ole mitenkään perusteltua käynnistää arviointimenettelyä.
5. Kuinka arviointiryhmä pystyy säästöihin, jos hyvinvointialue itse ei pysty?
– Se on iso osaamishaaste eli kyllä siinä tarvitaan asiantuntemusta toiminnan ja talouden suhteen. Varmasti siinä jouduttaisiin nojautumaan alueiden viranhaltijoiden jo tekemiin hyviin suunnitelmiin, joita ei välttämättä ole alueella kyetty päättämään ja toimeenpanemaan, VM:n Ahonen sanoo.
Suoremmin sanottuna arviointiryhmä kokoaisi yhteen myös sellaiset säästötoimet, joita aluevaltuuston poliitikot eivät ole halunneet itse esittää tai tehdä.
Käytännössä arviointiryhmä kävelisi vaaleilla valittujen poliitikkojen yli. Tämä vähentää poliitikkojen valtaa ja kaventaa alueiden itsehallintoa.
– Eihän se arviointimenettely toki ole niin miellyttävä. Vaaleilla valitut edustajat joutuvat ikään kuin sopeutumaan yhdessä sovittuun suunnitelmaan, Ahonen kuvaa.
Jos valtuusto tekisi arviointiryhmän esityksessä poikkeavan päätöksen, on valtiovarainministeriöllä oikeus valittaa päätöksestä hallinto-oikeuteen.
6. Mikä on aluejakoselvitys eli alueiden yhdistämisprosessi?
Arviointimenettelyn yhteydessä voidaan päätyä myös siihen ratkaisuun, että jonkin alueen ei ole mahdollista järjestää annetuilla rahoilla palveluita asukkailleen.
– Silloin päädytään siihen, että alueella pitää käynnistää aluejako-selvitys. Siinä selvitetään, pitääkö alue yhdistää johonkin toiseen alueeseen, VM:n Ahonen sanoo.
Aluejakoselvityksessä tutkitaan, kuinka kahden tai useamman alueen yhdistäminen tosiasiallisesti auttaisi palveluiden järjestämisessä.
– Puhutaan hyvin isosta prosessista. Siinä pitää kuulla hyvinvointialueita, alueen kuntia ja muita viranomaisia, Ahonen sanoo.
7. Onko arviointimenettely jo aloitettu jollain alueella?
Toistaiseksi yhdenkään alueen kohdalla arviointimenettely ei ole vielä alkanut, eikä päätöksiä tulevasta ole tehty.
– Arviointimenettely on yksi relevantti keino valtiolle ohjata hyvinvointialueita. Jo nyt talouden tunnuslukujen perusteella useampikin alue voitaisiin laittaa arviointimenettelyyn sen perusteella, että ylivelkaantumista on tapahtunut ja on jouduttu turvautumaan lisälainanottoon, VM:n Ahonen sanoo.
Kaikki hyvinvointialueet ovat sitoutuneet hallituksen talouden tasapainottamistoimenpiteisiin, eli säästöihin. Valtiovarainministeriö seuraa ensin sitä, kuinka hyvin nämä säästötoimet onnistuvat.
– Valtio tietysti olettaa, että alueet toteuttavat sovitut toimenpiteet, Ahonen sanoo.
Alueiden yhteinen tehtävä on kääntää sosiaali- ja terveyspalveluiden talous tasapainoon ensi vuonna. Kustannuksista on säästettävä vuodessa noin 1 400 miljoonaa euroa.
8. Entä aluejakoselvitys, eli joidenkin alueiden yhdistäminen?
– Aluejakoselvitys on vielä monen portaan päässä. Se vaatisi arviointiryhmän ehdotuksen toimenpiteistä ja vielä yhdelläkään alueella ei ole arviointimenettelyä käynnissä.
– Hallituksella on hyvin selkeä linja, että aluejakoselvitys aloitetaan vasta arviointimenettelyn jälkeen.
9. Miten alueiden yhdistäminen parantaisi hyvinvointialueiden taloutta?
– Se pitää nimenomaan osoittaa aluejako-selvityksen yhteydessä. Laissa on hyvinkin tarkat kriteerit siitä, missä tilanteessa aluejakomuutoksia voidaan tehdä. Virkanäkemyksenä voin kyllä todeta, että ne kriteerit ovat todella korkeat, Ahonen sanoo.
Toisin sanoen vaikka kahden hyvinvointialueen yhdistämistä ryhdyttäisiin selvittämään, se ei välttämättä johtaisi niiden yhdistymiseen.
Hyvinvointialueiden lukumäärästä päättää lopulta eduskunta.
10. Miksi hyvinvointialueiden talous on niin pahasti pielessä?
– Ensimmäinen syy on se, että hyvinvointialueiden kädet ovat olleet aika pitkälti sidotut tässä toiminnan alkuvuosina. Palkkaratkaisu on ollut kallis hyvinvointialueille. Alueet ovat joutuneet ostamaan myös kallista ostopalvelua pystyäkseen reagoimaan todella akuuttiin henkilöstöpulaan, valtiovarainministeriön osastopäällikkö Ville-Veikko Ahonen sanoo.
Samaan aikaan hyvinvointialueet ovat joutuneet vastaamaan ikääntyvän väestön palvelutarpeeseen. Hoidettavia on yhä enemmän.
– Korostan myös sitä, että ilman tätä sote-uudistusta me olisimme vielä heikommassa tilanteessa ja meillä olisi vielä huonommat mahdollisuudet reagoida tähän, Ahonen sanoo.
Kahteen ensimmäiseen alueet eivät ole voineet itse juuri vaikuttaa.
– Kolmantena syynä mainitsen myös sen, että osalla hyvinvointialueista päätöksentekokyky pakollisessakin toiminnan saneerauksessa on vähän ontunut, Ahonen sanoo.