Pohjoisella Atlantilla lämpöä kuljettava edestakainen virtaus AMOC (tai Atlantin termohaliinikierto) on heikentynyt viime vuosina. Tutkijat ovat olleet jo pitkään huolissaan siitä, pysähtyykö virtaus kokonaan jossakin välissä.
Kierron pysähtymisellä olisi katastrofaalisia vaikutuksia Pohjois-Euroopan ilmastoon. Jos etelästä ei tule enää huomattavaa määrää lämpöä merivirtausten mukana, me pääsemme kokemaan arktisia lämpötiloja samaan malliin kuin Alaskassa ja Itä-Siperiassa.
Asiasta on tehty paljon tutkimuksia, mutta toistaiseksi ainakaan YK:n ilmastopaneeli IPCC ei pidä AMOCin pysähtymistä todennäköisenä.
Uusi hollantilainen tutkimus päätyy kuitenkin hiuksianostattavaan johtopäätökseen: Pohjois-Euroopan elinkelpoisuuden kannalta tärkeä merivirta tyrehtyy 95 prosentin todennäköisyydellä tämän vuosisadan aikana.
Todennäköisyys sille, että Euroopan lämpöpatteri menee kiinni jo ennen vuotta 2050, on tutkimuksen mukaan yli 42 prosenttia.
Jäätikkötutkija pitää uusia tutkimustuloksia huolestuttavina
Lapin yliopiston tutkimusprofessori John Moore pitää Utrechtin yliopistossa Hollannissa julkaistua tutkimusta hyvin tehtynä ja siinä käytettyä tilastollista analyysiä huippuluokkaisena. Lisäksi se on linjassa muiden vastaavanlaisia tuloksia antaneiden tuoreiden tutkimusten kanssa.
Ilmaston ja jäätiköiden tutkimukseen keskittyneen Mooren mukaan siinä on kuitenkin pari ongelmakohtaa.
Mooren mukaan tutkimus pohjautuu vain yhteen ilmastomalliin. Lisäksi 20 vuoden aikana kertyneen datan perusteella tehdään aika pitkälle meneviä ennusteita tulevaisuudesta.
Mutta Moorekin pitää tilannetta huolestuttavana. Esimerkiksi viime jääkauden loppupuolella oli kausia, jolloin AMOC heikkeni mereen päätyneen jään ja makean veden vuoksi.
Silloin siitä aiheutui Grönlannin lämpötiloissa 20–30 asteen heittelyä ylös ja alaspäin (geologisen mittakaavan mukaan) hyvin nopeassa tahdissa.
Mikäli AMOC todella sammuu, siitä ei Mooren mukaan todennäköisesti seuraa yhtä suurta romahdusta lämpötiloihin kuin pahimmillaan jääkauden lopulla. Mutta Lapin ilmasto olisi silloin mahdollisesti lähellä sitä, mitä Alaskassa tai Itä-Siperiassa koetaan nykyisin.
Ilman lämmittävää merta siellä on todella kylmät talvet ja kuumat kesät.
Ehkä vieläkin suurempi ongelma Mooren mukaan olisi kuitenkin se, että nyt pohjoiseen tuleva lämpö jäisi etelämmäksi lämmittämään Etelä-Eurooppaa ja Afrikkaa. Siellä kuumuus vain lisääntyisi nykyisestään, ja mahdollisesti siellä kärsittäisiin myös äärimmäisestä kuivuudesta.
Keikahduspisteet muuttavat koko systeemin epävakaaksi
Mikä todella on AMOCin romahtamisen todennäköisyys? Hollantilaistutkimus sanoo, että 95 prosenttia tämän vuosisadan aikana. Moore itse arvioi, että todennäköisyys olisi ehkäpä 50–50.
Lisäksi tutkijoiden käyttämissä ilmastomalleissa ei ole otettu huomioon niin sanottuja tipping point -mekanismeja eli keikahduspisteitä – eli sitä, että jossakin vaiheessa ”oljenkorsi riittää katkaisemaan kamelin selän”.
– Olemme jo lähellä tällaisia keikahduspisteitä, kuten esimerkiksi Länsi-Antarktiksen tai Grönlannin jääpeitteen sulaminen, tai ehkä myös arktisen ikiroudan sulaminen. Ne saattavat olla alle yhden asteen lämpenemisen päässä.
Keikahduspisteen jälkeen olemme aivan uudessa, mahdollisesti hyvinkin epävakaassa tilanteessa, ja muutokset saattavat olla suuria ja yllättäviä. Esimerkiksi AMOCin tapauksessa maapallon lämpeneminen voikin johtaa – ainakin tilapäisesti – Pohjois-Euroopan jäähtymiseen.
– Nyt joudumme lisäämään AMOCin mahdollisten huolestuttavien keikahduspisteiden listalle, eli asioihin, jotka voivat tulla vastaan paljon nopeammin kuin haluamme, Moore sanoo.