”Gustav Knutsson on hoikka poikanen, mutta hänellä on ennenkuulumattoman vahva tahdonvoima, eikä ole olemassa teitä, joille hän ei uskaltautuisi. Hän on ajanut yli räjäytettyjen siltojen, joita on korjailtu muutamalla lankulla, mutta hän on silti ajanut yli, kuilun ammottaessa alapuolellaan.”
Näin Gustav Knutssonia kuvailee Hufvudstadsbladetissa 5. toukokuuta 1940 Elsa Bruun, talvisodan aikaisen Pohjoismaisen avun Suomen keskuksen kanslianjohtaja.
”Knutsson on ilmiömäisen taitava ajaja, ja hän on tehnyt uskomattomia asioita tavoittaakseen suomalaislapset”, Bruun kiittelee ruotsalaiskuskia.
Se, että suomalaislapsia oli Ruotsin ja Tanskan lisäksi evakossa Norjassa, ei ole ollut juurikaan esillä. Suomessa ei jatkosodan aikana haluttu ärsyttää uutta aseveljeä natsi-Saksaa, joka 9. huhtikuuta 1940 oli yllättäen hyökännyt Norjaan.
Norjaan kuljetettiin sotaa pakoon yli 1 200 suomalaislasta. Luku perustuu filosofian tohtori, historioitsija Ossi Päärnilän vastikään julkaistuun teokseen Vaarassa mennen ja tullen – talvisodan sotalapset Norjassa (Atena).
Norjaan viedyistä pienistä pakolaisista kolmasosa ehti oleskella maassa vain lyhyen aikaa. Pysyvämmin Päärnilän mukaan Norjassa oleskeli talvisodan aikana noin 850 suomalaislasta.
Tähän asti on puhuttu 107 pienestä pakolaisesta. Uuden tiedon mukaan todellinen määrä on siis yli kymmenkertainen.
Knutsson pelasti satoja suomalaislapsia natsien miehittämästä Norjasta riskeeraamalla oman henkensä. Tämä on hänen tarinansa.
Norjan apu katkesi saksalaismiehitykseen
Talvisodassa joulukuusta 1939 alkaen Norjaan oli lähetetty Tukholman kautta parisataa lasta.
Mukana olivat esimerkiksi lappeenrantalaisen tehtaanjohtaja Kalle Aallon 12- ja 10-vuotiaat tyttäret Pirkko ja Päivi. Tytöt sijoitettiin Mossin kaupunkiin 60 kilometrin päähän Oslosta.
– Jo kuukautta myöhemmin natsi-Saksan salamahyökkäys muutti Norjan äkkiarvaamatta sotatoimialueeksi, Päärnilä kirjoittaa.
Suomen ja Neuvostoliiton välillä käyty talvisota päättyi 13. maaliskuuta 1940. Samalla suomalaislasten siirrot ulkomaille keskeytyivät.
Kuultuaan Saksan hyökkäyksestä Aalto päätti hakea tyttärensä Norjasta kotiin. Lasten joukkokuljetukset näyttivät kuitenkin liian vaarallisilta.
Keinot olivat siis vähissä, jos niitä ylipäätään oli.
Ossi Päärnilä
– Saksalaiset olivat määränneet polttoaineen tiukan säännöstelyn voimaan 14. huhtikuuta ja samalla kieltäneet kaiken tarpeettoman yksityisautoilun. Lisäksi junayhteydet Norjan ja Ruotsin välillä olisivat luultavasti olleet vielä poikki.
Yksin ei sotaa käyvään maahan ollut menemistä. Myös saksalaisten sodankäyntitavat herättivät huolta, ja pelättiin yleisesti, että Moss saatettaisiin pahimmassa tapauksessa pommittaa maan tasalle.
– Keinot olivat siis vähissä, jos niitä ylipäätään oli, Päärnilä summaa.
Gustav Knutsson autoineen ilmaantuu
Pelastava enkeli ilmestyi kuitenkin nuoren miehen hahmossa. Hän oli Gustav Knutsson, yksi Tukholman Centrala Finlandshjälpenin (CF) kymmenistä vapaaehtoisista autonkuljettajista. Knutsson tarjoutui Norjan tehtävään omalla autollaan.
Ruotsalaiset olivat perustaneet CF-järjestön, eli Suomen avun keskuksen, organisoimaan Suomesta sotaa pakenevien lasten siirtoja Skandinaviaan.
Joidenkin lähteiden mukaan Knutsson oli ammatiltaan mekaanikko, jotkut lähteet kertovat hänen olleen koulutukseltaan insinööri.
– Matkaan lähdettiin Knutssonin upouudella Nash Lafayette Coupe -jenkkiautolla. Ajopeli ei ollut paras mahdollinen lapsiryhmien kuljettamiseen, mutta luotettava kuusisylinterinen kulkuneuvo se yhtä kaikki oli.
Edessä häämötti dramatiikkaa ja vaaroja
Sota raivosi Oslon pohjoispuolella. Teitä ja siltoja oli poikki. Paikoitellen tiet olivat vielä talven jäljiltä liukkaita.
Kaakkois-Norja oli matkan alkaessa jo kokonaan saksalaisten miehittämä, joten kaksikko joutui liikkumaan sotilashallinnon luvalla.
– Ruotsalaiselle CF-avustusorganisaatiolle tulvi Suomesta hätääntyneiden vanhempien kirjeitä. Nämä halusivat lapsensa mahdollisimman pian pois natsi-Saksan miehittämästä Norjasta. Tiedettiin, että monet lapsista olivat ahdistuneita, nälkäisiä tai sairaita.
Aalto ja Knutsson ajoivat Mossiin kapeita ja kuoppaisia paikallisteitä pitkin, mikä koetteli auton kestävyyttä.
Perillä Aallon tyttäriä Pirkkoa ja Päiviä ei enää löytynyt asunnosta. Tytöt ja neljätoista muuta suomalaista sekä norjalaista lasta oli pommitusten pelossa viety kauemmas kaupungin keskustasta toiseen taloon.
– Keskiyön aikoihin pakolaislapset löytyivät hyväkuntoisina. Paluumatkalle lähdettiin saman tien ja ajettiin yötä myöten Ruotsin puolelle Karlstadiin, jossa oli norjalaisten pakolaisten ja Suomeen palaavien sotalasten tukikohta, Päärnilän kirjassa kerrotaan.
Knutsson ei nukkunut vuorokauteen lainkaan. Paluumatka onnistui vain kiertelemällä pommitettujen pääteiden ja rikottujen siltojen ohi. Aalto jatkoi tytärtensä kanssa matkaa Tukholman kautta Suomeen.
Norjaan jääneiden suomalaislasten kohtalo askarrutti
Matkalla Knutssonille oli valjennut, että Norjassa oli paljon suomalaisia lapsia turvattomissa oloissa.
– Knutsson kävi vielä muutaman kerran noutamassa suomalaislapsia Norjan puolelta. Sitten hän ilmoitti tarvitsevansa naispuolisen ja mielellään suomea puhuvan apulaisen selvitäkseen lasten kanssa, joista jotkut olivat vielä vauvaiässä.
Knutsson sai kaipaamansa apulaisen ja pelastusretket voivat jatkua.
Elsa Bruunin lisäksi Norjan matkoille osallistuivat ruotsalainen Maja Sandler ja suomalainen Dora Ahlqvist. Sandler oli ideoinut koko suomalaislasten siirto-operaation yhdessä miehensä, Ruotsin entisen ulkoministerin Rickard Sandlerin kanssa.
Suomalaiset sotalapset oli ripoteltu eri puolille Norjaa. Yksi suurimmista ongelmista olikin tiedon saaminen heidän sijoituspaikoistaan. Apu löytyi Suomen konsulaatista, jonka onnistui sitkeällä työllä koota noin kolmenkymmenen lapsen osoitteet Oslon lähialueilta.
Monet suomalaislasten sijoitusperheistä olivat paenneet pois kaupungeista, ja lapsia oli kaaoksessa joutunut eroon perheistään. Tilannetta kärjisti äärimmilleen se, että saksalaiset pommittivat vetäytyviä.
– Kaikkea, mikä liikkui, ammuttiin ilmasta, myös naisia ja lapsia. Hyökkääjä ei välittänyt edes siviilien hengestä, Päärnilä kuvailee miehitetyn Norjan hengenvaarallisia olosuhteita.
Polttoainevarkaissa saksalaissotilaiden silmien alla
Kulkulupa Norjassa oli joka kerta erikseen pyydettävä miehitysviranomaisilta. Kerran ollessaan matkalla Kongsvingerin kaupunkiin Knutssonin täytyi selittää matkan tarkoitusta saksalaisille peräti neljä kertaa.
Seudun hotelleissa Knutsson apulaisineen viestivät toisilleen paperilapuilla, jotka sujautettiin ovien ali huoneisiin siksi, että saksalaiset olivat asentaneet hotelleihin kuuntelulaitteita.
Retkikunta sai luvan hakea suomalaisia sotalapsia Flisan taajamasta, mutta sitä varten tarvittiin lisää bensiiniä. Knutsson oli saanut vihiä läheisessä kylässä säilytettävästä mustan pörssin polttoaineesta.
– Tankkausreissulla seurue huomasi saksalaisen sotilaan ohjaaman moottoripyörän seuraavan heitä. Varjostaja onnistuttiin lopulta karistamaan kannoilta ajamalla saman talon pihaan, josta aiemmin päivällä oli haettu suomalainen tyttö.
Matkaa uskallettiin jatkaa vasta parin tunnin kuluttua. Salainen bensiinivarasto löytyi.
Nyt jos koskaan.
Gustav Knutsson
Ilman polttoainetta retkikunnan matka olisi loppunut lyhyeen, joten norjalaisten salaista bensiinivarastoa hyödynnettiin useaan otteeseen. Suunnistaessaan sinne toistamiseen sotalasten hakijat huomasivat tien varressa saksalaisten kuorma-autoja. Niiden kuljettajat olivat jonkin matkan päässä syömässä eväitään.
– Nyt jos koskaan, Knutsson kuiskasi.
Hän pysäköi ajokkinsa kuorma-autojen taakse niin, etteivät saksalaissotilaat voineet sitä nähdä. Knutsson otti mukaansa etuistuimen alle kätketyn pienen käsipumpun ja imaisi sillä tankin täyteen polttoainetta jäämättä kiinni.
Bensiini aiheutti ongelmia eräällä toisellakin matkalla, kun Knutsson oli palaamassa Ruotsiin.
– Norjalainen poliisi pidätti hänet sillä perusteella, että autoa oli luvattomasti tankattu. Poliisi istui kuljettajan paikalle ja ajoi poliisiasemalle tehdäkseen tapauksesta ilmoituksen.
Pahaa aavistamatta poliisi jätti Knutssonin ja lapset autoon odottamaan. Knutsson tarttui tilaisuuteen, hyppäsi kuskin paikalle ja painoi kaasua. Poliisin palattua Knutsson oli lähtenyt.
”Uroteko oli kaikin puolin ainutlaatuinen”
Viiden hengen kovia kokeneeseen autoon ahdettiin parhaimmillaan yksitoistakin lasta.
– Knutsson kertoi ylittäneensä Ruotsin ja Norjan välisen rajan 52 kertaa, jolloin matkoja olisi ollut 26 ja lapsia autossa keskimäärin kymmenen joka kerralla. Kilometrejä kertyi neljän kuukauden aikana kaikkiaan kolmisen tuhatta.
Tiedot käyvät ilmi ruotsalaisen Veckojournalenin 30. maaliskuuta 1941 julkaisemasta artikkelista. Knutsson oli kertonut toimittajalle vuoden takaisista seikkailuistaan vuonomaassa.
Sotiminen Norjassa loppui aselevon astuessa voimaan 10. kesäkuuta 1940. Saksalaismiehitys sen sijaan jatkui maassa vielä pitkään – eli toukokuun 1945 loppuun.
Gustav Magnus Knutsson jatkoi sotalasten hakumatkojaan vuoden 1940 heinäkuuhun saakka.
Viimeiseltä matkalta palatessaan Knutsson joutui onnettomuuteen. Yksi saksalaisten tiesuluista oli rakennettu kookkaista tukeista. Sitä sotilaiden luvalla purkaessaan Knutsson sai päähänsä voimakkaan tukiniskun. Kyydissä olleet yksitoista sotalasta odottelivat matkan jatkumista ja kuljettajansa toipumista.
– Ehkä hänen motiivinaan oli aluksi seikkailunhalu, kuten monilla muillakin vapaaehtoisilla kuljettajilla, mutta ajan mittaan se muuttui velvollisuudentunteeksi. Riskit olivat valtavat ja Knutssonin uroteko oli kaikin puolin ainutlaatuinen, historioitsija Ossi Päärnilä kirjoittaa.
Knutsson toi Norjasta Ruotsiin toisen maailmansodan aikana kaikkiaan 258 suomalaista lasta.
Katso, kuinka Päärnilä kuvailee Knutssonin matkaa videolla: