Uskomaton mitalisaalis. Historialliset kisat. Espoon sensaatio.
Suomalainen yleisurheilu sai runsaasti positiivista palstatilaa viime vuoden heinäkuussa, kun alle 23-vuotiaiden EM-kisat olivat päättyneet Espoossa. Suomen joukkueen saldo kisoista oli kymmenen mitalia: kolme kultaa, kolme hopeaa ja neljä pronssia. Tulos on Suomen paras alle 23-vuotiaiden EM-kisojen historiassa.
Leikkaus tähän päivään. Mitä kymmenelle EM-mitalistille kuuluu nyt? Onko lahjakkuuksien nousukiito jatkunut, kun he ovat kehityksen kannalta otollisimmassa vaiheessa aikuisuraansa?
Kun kausi 2024 on paketissa, kymmenestä mitalistista vain kuulantyöntäjä Emilia Kangas on pystynyt parantamaan ennätystään – siis kymmenen prosenttia Espoon kisojen kotimaisista tähdistä.
Kun tarkastelu laajennetaan kaikkiin Espoossa EM-mitaleita saavuttaneisiin eurooppalaisiin ja tutkitaan heidän kehitystään kuluvan vuoden aikana, Suomi erottuu muusta rintamasta.
Espoossa miesten sarjassa henkilökohtaisen mitalin saavutti 59 urheilijaa. Heistä 35 eli 59 prosenttia on parantanut ennätystään tänä vuonna.
Jos neljä mitalin voittanutta suomalaismiestä jätetään laskuista, ennätystään parantaneiden miesten prosentti on 64. Naisissa prosenttiluku on 53 prosenttia – ja 59 prosenttia ilman suomalaisia.
Miksi suomalaiset jäivät jälkeen muista eurooppalaisista?
Managerilegenda Jukka Härkönen muistuttaa, että Suomessa on osattu aina tuottaa asukaslukuun ja yleisurheilun harrastamiseen nähden hyvin nuorten EM-kisoissa pärjääviä urheilijoita. Haaste on ollut siirtymävaiheessa nuorten sarjoista aikuisiin.
– Tässä asiassa on vakavan pohdinnan paikka. Monissa lajeissa harjoitellaan sillä periaatteella, että voiman kautta saadaan tuloksia aika nopeasti. Ominaisuusharjoittelu on niin voimakasta, että lajitaidot jäävät syrjään. Ja sitten kun ollaan aikuisten sarjassa, ei pystytäkään tekemään lajiharjoittelua enää niin paljon kuin pitäisi, Härkönen, 71, sanoo.
Härkönen painottaa, ettei tarkoita sanoillaan nimenomaisesti Espoon mitalisteja. Hän puhuu ongelmasta yleisellä tasolla ja pitkällä aikavälillä.
Suomi sijoittui kymmenellä mitalillaan Espoon mitalitaulukossa seitsemänneksi.
Kahdeksasta eniten mitaleita keränneestä maasta valtaosan mitalistit ovat pystyneet parantamaan ennätystään tällä kaudella. Muun muassa Saksan kahdeksasta mitalistista jokainen on tehnyt ennätyksensä.
Lähivalmennus elinehto
Härkönen korostaa, ettei Espoossa pärjänneiden suomalaisten tilanne ole katastrofaalinen.
Tarkasteluajanjakso on vain yksi vuosi. Sen tulokset herättävät kuitenkin kysymyksen, miksi verrokkimaiden tähdet ovat pystyneet ottamaan urallaan askeleen oikeaan suuntaan, suomalaiset eivät.
Espoon mitalisteista liettualainen Mykolas Alekna on heittänyt tänä vuonna kiekon maailmanennätyksen sekä Pariisin olympiahopean ja Rooman EM-pronssin.
Kymmenottelun kultaa voittanut Norjan Markus Rooth kruunattiin Pariisissa olympiavoittajaksi.
Brittijuoksija Keely Hodgkinson, joka juoksi Espoossa pronssia sivulajissaan 400 metrillä, pokkasi viiden renkaan kisoissa kultaa päämatkallaan 800 metrillä. Lisäksi hän voitti matkan EM-kultaa.
Myös yksitoista muuta Espoossa nuorten EM-mitalin pokannutta urheilijaa nousi alkukesästä mitaleille Rooman EM-kisoissa.
Sveitsin Ditaji Kambundji voitti Roomassa kultaa 100 metrin aidoissa. Ennätys koheni vuodessa 12,47:stä 12,40:een.
Italian Lorenzo Simonelli voitti miesten pika-aidat. Ennätys oli 13,33 vuonna 2023. Nyt se on 13,05.
Sveitsin Timothé Mumenthaler kruunattiin Roomassa 200 metrin kuninkaaksi. Hän paransi ennätystään 20,50:stä 20,28:aan.
On huomioitava, että Espoon mitalistien lähtötasot vuoteen 2024 poikkeavat toisistaan merkittävästi.
Esimerkiksi moukarinheittäjä Silja Kosonen ei ole parantanut kuluvana kesänä ennätystään, mutta siitä huolimatta hän sijoittui neljänneksi Rooman EM-kisoissa ja viidenneksi Pariisin olympialaisissa.
Sen sijaan Espoossa EM-pronssille yltänyt kävelijä Jerry Jokinen ylsi Rooman EM-kisoissa ennätystään sivuavalla ajalla sijalle 22.
Suomen kymmenestä nuorten EM-mitalistista seitsemän taso riitti tänä kesänä edustuspaikkaan aikuisten EM-kekkereissä.
Vaikka Kosonen oli seitsikosta kesän kirkkain valopilkku, Härkönen muistuttaa, että yhdeksi maailman varmimmista heittäjistä kehittynyt Kosonen on polkenut ennätyksensä osalta käytännössä paikallaan jo neljä kesää.
Silja Kososen, 21, kauden parhaaksi jäi 73,97. Ennätys 74,19 on viime vuodelta. Hän heitti 73,43 jo vuonna 2021.
Seiväskultaa Espoossa tuloksella 571 hypännyt Juho Alasaari, 20, on suorittanut kuluvana vuonna varusmiespalvelusta. Tämän kesän paras tulos on 552.
Saga Vannisen, 21, kesä vesittyi terveysmurheisiin.
Topias Laine heitti kesällä 81,35. Ennätys 81,67 on vuodelta 2021.
Härkösen viesti suomalaisille lahjakkaille yleisurheilijoille on yksinkertainen: urheilijan on pystyttävä harjoittelemaan päivittäin valmentajan valvovan silmän alla.
– Nuorten tapauksessa lähivalmennus on elinehto. Maailmalla se on monille varustefirmoille ja isoille sponsoreille vaatimus, jotta ne alkavat tukea urheilijaa. Lähivalmennus pitäisi myös kirjata opetus- ja kulttuuriministeriön tukipäätöksiin.
Härkönen painottaa, että tulosvastuu on paitsi urheilijalla myös valmentajalla. Lahjakkaan urheilijan ohjaamisessa osaavaan valmennukseen on välillä tehtävä kipeitä ratkaisuja: harvan nuorten arvokisamitalistin valmentajan kyvyt riittävät viemään suojattia absoluuttiselle huipulle.
Tällaisina esimerkkeinä Härkönen mainitsee suojateistaan kaksi eteläafrikkalaista maailmanmestaria, korkeushyppääjä Jacques Freitagin ja 800 metrin juoksijan Mbulaeni Mulaudzin, sekä pituushyppääjänä olympia- ja MM-hopeaa saavuttaneen Godfrey Mokoenan.
– Valmennussuhde ei ole mikään avioliitto eikä seurustelusuhde. Se on ammattisuhde. Siinä ei olla kiitollisuudenvelassa mistään, jos nuorisovaiheessa hyvää tulosta tehnyt valmentaja ei pysty viemään urheilijaansa eteenpäin.
Härkönen muistuttaa, että urheilijalla on vain yksi ura, kun taas valmentajalla niitä voi olla monta.
– Edesmennyt Esko Papinaho totesi syksyllä 1994, etteivät hänen taitonsa riitä viemään Heli Rantasta maailman huipulle. Hän totesi, että Heli tarvitsee kokeneemman koutsin. Leo Pusa valikoitui uudeksi valmentajaksi, ja loppu on historiaa. Esko teki upean pohjatyön, johon Leo pystyi virittelemään menestyksen.
– Kun puhutaan nuoresta lupaavasta urheilijasta, joka pitäisi jalostaa huipulle, asiantuntevan valmentajan löytämisessä kyse ei saa olla sattumasta. Näitä lupauksia ei ole jonoksi asti. Tässä seuroilla ja liitoilla on merkittävä rooli.
Kritiikistään huolimatta Härkönen pitää suomalaisen yleisurheilun tasoa kohtuullisena.
Vaikka yleisurheilujoukkue jäi olympialaisissa ilman mitalia kolmatta kertaa peräkkäin, se teki pistesijoissa ja finaalipaikoissa 2000-luvun parhaan tuloksensa niin olympialaisissa kuin EM-kisoissa.
– Euroopan tasolla Suomen kärkiurheilijoiden tilanne on hyvä. Peli muuttuu, kun mennään MM-kisoihin ja olympialaisiin, sillä yleisurheilun globaali taso on niin hirvittävän kova. Finaalipaikka on jo helvetin kova suoritus, Härkönen sanoo.
Samanaikaisesti Härkönen pitää miesten kenttälajien tilannetta huolestuttavana.
– Vuoden päästä Kalevan kisoissa ei tarvita juurikaan karsintoja. Taso on erittäin huono, ja yrittäjiä on todella vähän.
Finni myöntää haasteet
Urheiluliiton valmennuksen ja koulutuksen johtaja Jarkko Finni on yllättynyt, kun Yle Urheilu esittelee hänelle prosentteja kaikkien Espoon mitalistien kehityksestä.
– Kyse on toki yhden vuoden otannasta, mutta tuo on todella kova lukema, Finni toteaa.
– Pitkän ajan seurannassa 20–22-vuotiaiden sarjasta pystyy tekemään parhaan ennusteen, mitä tulee kehitykseen aikuisten menestyjäksi.
– Italialaiset ovat tehneet tästä tutkimusta. Heidän päätuloksensa oli, että alle 18-vuotiaiden kaikkien aikojen tilastoissa top 200:ssa olevista lahjakkuuksista vain noin 20 prosenttia päätyi lajissaan top 200:aan yleisessä sarjassa, Finni sanoo.
Alle 18-vuotiaiden sarjassa pelkästään tuloksen perusteella tehdyn ennusteen luotettavuus on siis heikko. Finnin mukaan alle 20-vuotiaissa ennuste muuttuu kohtalaiseksi ja alle 23-vuotiaissa hyväksi. Ennusmerkki on erityisen hyvä, jos tuloskehitys on jatkunut alle 20-vuotiaiden sarjan jälkeen.
– Meillä tällaisia esimerkkejä ovat muun muassa Jukka Keskisalo ja Tero Pitkämäki.
Urheiluliitossa Finnin vastuulla on juniorien polun rakentaminen sellaiseksi, että urheilijoiden kehitys palvelisi maksimien irtiottamista aikuisvaiheessa. SUL:n urheilijapolku on nimetty osuvasti hätäilemättä huipulle.
Finni kertoo olevansa itse esimerkki liian jyrkän ominaisuusharjoittelun progression vaaroista.
– Minulla oli laaja lajitausta, kun erikoistuin yleisurheiluun 15-vuotiaana ja sain ensimmäiset harjoitusohjelmat. Harjoitteluni oli tehomääriltään aika reipasta, mikä johti nopeaan kehitykseen.
Finni noteerattiin kymmenottelupiireissä nopeasti. Vuonna 1990 hän saavutti alle 20-vuotiaiden MM-hopeaa aikuisten välineillä pistein 7 698. Tuolloin Finni oli vasta 18-vuotias.
Kehitys tyssäsi, kun Finnin akillesjänne katkesi reilu viikko MM-kisojen jälkeen.
– Akilles oli tulehtunut jo nuorten MM-kisoissa. On mahdotonta nimetä yhtä syytä kohtalokkaaseen vammautumiseen, mutta harjoittelussani, eritoten voimanhankinnassa, progressio oli kova 15–18-vuotiaana.
– Nuorta urheilijaa on mahdollista kehittää nopeasti niin, että potentiaali piikataan tai ulosmitataan nopeasti. Samalla kuitenkin syödään myöhempää kehittymistä.
Finni puhuu ryöstöviljelyvalmennuksesta.
– En sano, että tämä olisi Suomessa mitenkään iso ilmiö. Nuoruusvaiheessa on ennen kaikkea kyse valmiuksien luomisesta palvelemaan huippuvaihetta eli menestymistä aikuisissa. Se vaatii valmentajalta paljon, kun moni nuori – minäkin aikanaan – kokee olevansa kuolematon, Finni sanoo.
Askel askeleelta
Finni huomauttaa myös, että jos nuorten sarjan mitalisti ei saavuta menestystä aikuisissa, kyse ei ole automaattisesti lahjakkuuden ”hukkaamisesta”.
– Suomessa nuorissa arvokisamitalin saavuttanut urheilija arvioidaan usein automaattisesti erityislahjakkuudeksi. On vähintään yhtä tärkeää tarkastella, miten ja millaisella harjoittelulla tulokset on saavutettu. Onko nuoruusvuosina ulosmitattu yksilöllinen kehityspotentiaali, vai onko nuoruusvaiheen menestys tullut ikään kuin sivutuotteena progressiivisella matkalla kohti huippuvaiheen vaatimuksia?
– Sanoisin, että nuorten arvokisamenestyjissä on tyypillisesti nähtävissä molempia ääripäitä – kaikissa maissa, Finni sanoo.