13-vuotiasta Eemil Porvaria jännittää vietävästi. Edessä on hänen siihenastisen urheilu-uransa tähtihetki. Nuori urheilijalupaus on valikoitunut Turussa järjestettävien Paavo Nurmen kisojen keihäänheittokilpailun esiheittäjäksi.
Hän saa lämmitellä yhdessä maailman parhaiden heittäjien kanssa ja pian hän pääsee stadionille yli 10 000 katsojan eteen. Porvari nakkelee omaa 400-grammaista keihästään ja seuraa tarkasti esikuviensa Tero Pitkämäen ja Antti Ruuskasen verryttelyä.
Porvari ei koskaan ehdi suorittaa esiheittäjän tehtäväänsä, sillä juuri ennen hänen tähtihetkeään kisan televisioinnista vastaavasta Yleisradiosta ilmoitetaan, ettei tämä sovi aikatauluihin ja esiheittäjän voi unohtaa. 13-vuotias Porvari on musertunut.
– En ole enää katkera, 21-vuotias Porvari hymyilee kahdeksan vuotta myöhemmin.
Edelleenkään hän ei tosin ole kilpaillut Paavo Nurmen kisoissa, vaikka on jo melkein 83 metrin keihäsmies.
– Mutta olen minä telkkariin päässyt jonkun kerran heittämään, Porvari veistelee.
Urheilullinen ihmelapsi
Vanhat kaunat ovat laantuneet ainakin siinä määrin, että Porvari toivottaa Ylen tervetulleeksi seuraamaan hänen syyskuisia harjoituksiaan Lahden Radiomäen kentälle.
Hänestä on hiljattain julkaistu Urheilulehdessä vanhanajan maalaisromantiikkaa tihkuva juttu, jossa hänen kerrotaan liikkuneen koko lapsuutensa maalaistalon pihassa ilman nykyajan hömpötyksiä kuten pleikkaria tai kännykkää. Isän kanssa on kuljettu metsätöissä ja isoveljen perässä juostu milloin missäkin lajissa.
Porvari saapuu Radiomäen kentälle sovittuun aikaan. Hän parkkeeraa autonsa kentän viereen, vaikka varsinainen parkkipaikka olisi vain viitisenkymmentä metriä kauempana. Hän viittilöi kentän taakse ja kertoo asuvansa parinsadan metrin päässä.
– Tulit silti autolla?
– Joo, kävellen olisi tullut kiire.
Jaha. Tämäkö on se urheilullinen ihmelapsi?
Pian paikalle saapuu myös valmentaja Keijo Kylänpää. Porvari kaivaa kännykän repustaan ja esittelee valmentajalleen videota, jonka on juuri ladannut Instagram-tililleen. Sen alle on kertynyt kansan syvien rivien kommentteja Porvarin heittotekniikasta, mutta niistä lisää myöhemmin.
Nykyajan hömpötykset ovat ilmeisesti tulleet Porvarillekin tutuiksi.
Keihäät piilossa
2 500 asukkaan Hartolassa kasvanut Porvari harrasti lapsena yleisurheilun lisäksi salibandya ja parkouria. Jalkapalloa ja jääkiekkoa hän pelasi kavereidensa kanssa.
Kotipihaan oli kannettu Hartolan yleisurheilukentän vanhat pinnoitteet ja tehty niistä tilan kolmelle pojalle oma hyppypaikka. Keihäänheitosta nuori Eemil oli niin innoissaan, että isän piti silloin tällöin piilottaa pojan keihäät.
– Isä pelkäsi, että rikon itseni, kun kävin heittämässä monta kertaa päivässä pitkiä sessioita, Porvari muistelee.
Ja kyllä, Porvari teki lapsena myös metsänraivaus- ja istutustöitä metsätalousinsinööri-isänsä kanssa. Porvarin äiti puolestaan on musiikkiin erikoistunut luokanopettaja, mutta pojan musiikkiharrastus loppui esikouluiässä tehtyyn kantelekokeiluun.
– Yritin minä joskus myöhemmin opetella myös kitaran soittoa, mutta se oli liian vaikeaa, Porvari selittää.
Ei siis mikään uuden ajan Tapio Rautavaara, vaikka monilahjakkuus onkin.
Yli 7 100 pisteen ottelija
Porvarin urheilulliset kyvyt tulevat nopeasti selville vilkaisemalla yleisurheilutuloksia kattavasti kirjaavaa Tilastopajaa.
21-vuotias keihäänheittäjä on juossut 400 metriä 49 sekunnin pintaan, hypännyt pituutta yli seitsemän metriä ja kolmiloikkaa lähes 15 metriä ja esiintynyt tässäkin lajissa Kalevan kisojen finaalissa. Armeijan Cooper-testissä taittui 3 300 metriä.
Omien sanojensa mukaan hänen luontaiset ominaisuutensa voisivat sopia parhaiten 400 metrille. Tosin laktaatit reisissä eivät kiehdo.
– Siinä lajissa on parasta, kun se on ohi, Porvari virnistää.
Kymmenottelusta Porvari keräsi miesten välineillä vuosi sitten huimat 7 133 pistettä. Tuolla tuloksella hän olisi tämän kauden kotimaisessa tilastossa neljäs.
Eri nuorten sarjojen Suomen mestaruuksia Porvarilla on keihään lisäksi pituushypystä, kolmiloikasta, viisi- ja kymmenottelusta. 15-vuotiaana hän heitti 600 gramman keihästä 71,23 metriä, mikä on ikäsarjan epävirallinen hallimaailmanennätys.
Vielä menneenä kesänä hän kilpaili pikamatkoilla ja kävi pokkaamassa alle 22-vuotiaiden SM-hopeaa pituushypystä. Hän aikoo kisata juoksukisoissa jatkossakin, vaikka keihäänheiton valikoituminen päälajiksi on selvää. On oikeastaan aina ollut.
Ihana, kamala keihäänheitto
Porvari on panostanut keihäänheittoon vasta edelliset kaksi kautta, mutta on saanut jo kokea lajin varjopuolet.
Keväällä 2022 hänen heittokäden kyynärpäänsä operoitiin ja lääkäri ehti jo epäillä, ettei siitä välttämättä koskaan enää tulisi kunnollista työkalua. Sitä ennen hän kärsi sekä olkapään että alaselän rasitusmurtumasta ja kahdesta välilevyn pullistumasta. Reisissäkin on kuulemma ollut ”kaikenlaista”.
– Keihäänheitto ei ole luonnollista ihmiskeholle. Se on riskialtis laji, mutta minun on vaan maksimoitava vammoja ehkäisevä harjoittelu ja vältettävä niitä niin hyvin kuin pystyn, Porvari sanoo päättäväisesti.
Nuori keihäänheittäjä on menneenä kesänä saanut useampaan otteeseen vastata kysymykseen, miksi hän valitsi juuri vammoille altistavan keihäänheiton, vaikka olisi voinut pärjätä monessa muussakin lajissa.
– Se on uskomaton tunne, kun keihäs irtoaa kädestä. Mistään muista lajeista en sellaista tunnetta ole saanut.
Mitä Seppo Räty tästä sanoo?
Keihäs lähti Porvarin kädestä oikein kunnolla Oulun GP-kisassa elokuun puolivälissä, jolloin hän heitti ennätyksekseen 82,69. Se on tuonut huomiota, sellaistakin, jota Porvari ei välttämättä kaipaisi.
– Asiantuntijoita ja neuvonantajia tähän lajiin kyllä riittää, Porvari puuskahtaa.
Toden totta. Tapahtui suomalaisessa keihäänheitossa mitä tahansa, iltapäivälehtien palstoilta voi lukea vähintään Seppo Rädyn mielipiteen asiaan.
Bensa-asemilla ympäri Suomea päivystävien kylänmiesten näkemyksistä ja sosiaalisen median kommenttipalstoista puhumattakaan. Suomessa hämmästyttävän moni tuntuu tietävän, miten keihästä tulisi heittää.
– Minä otan kriittistä palautetta ihan mielelläni vastaan, jos siitä voi oppia jotain. Mutta olen psyykannut itseni siihen, etten liikoja kuuntele muiden mielipiteitä. Kai sitä itsekin osaa jotain tehdä, Porvari naurahtaa.
Kuri ja järjestys
Ensi kesänä Porvaria odottavat uran ensimmäiset nuorten arvokisat, jos uusia loukkaantumisia ei tule. Bergenissä kilpaillaan heinäkuussa alle 23-vuotiaiden Euroopan mestaruuksista.
Aikuisten MM-kisat järjestetään puolestaan syyskuussa Tokiossa, eikä olisi mikään ihme, jos Porvari matkustaisi kauden päätteeksi myös nousevan auringon maahan.
MM-kisojen suora karsintaraja on 85,50 metriä, mutta rankingin myötä kisoihin etenee yhteensä 36 heittäjää. Porvari on tuoreella, rankingiin perustuvalla maailmanlistalla sijalla 32, vaikka ei päättyneenä kesänä kilpaillut kertaakaan ulkomailla.
Mitä isommat kisat, sitä enemmän rankingpisteitä on jaossa, ja tässä Porvari on antanut muille tasoitusta. Ensi kesänä tämänkin on tarkoitus muuttua ja kilpailuja on haettava myös Suomen rajojen ulkopuolelta. Muuten Porvari on tavoitteistaan vaitonainen.
– En halua huudella, mitä kaikkea aion voittaa. Omassa päässäni tavoitteet ovat totta kai asetettu korkealle, mutta turhaan ottaisin itselleni stressiä, että jotain olisi pakko voittaa vain, koska olisin mennyt niin ääneen sanomaan, Porvari kuittaa.
Yhden tulevaisuuden tavoitteensa hän kuitenkin suostuu paljastamaan. Porvari olisi jo päässyt opiskelemaan tradenomiksi ja metsätalousinsinööriksi, mutta urapolku äidin jalanjäljissä koulumaailmassa houkuttelee enemmän.
– Luokan- ja liikunnanopettajan työt voisivat kiinnostaa. Niiden sijaisuuksia olen tehnyt jo aika paljon. Keväällä haen varmasti taas opiskelemaan.
Porvari seuraa sivusilmällä Radiomäen kentällä liikuntatuntia viettävää koululuokkaa ja intoutuu kertomaan, miten on koulun sijaisena pitänyt lapsille välillä kovaakin kuria.
– Pakkohan se on, kun yläkoulun pojat ovat välillä ihan mahdottomia, hän nauraa.
Kun hänen oma harjoituksensa on ohi, hän huikkaa koululaisille vielä terveisensä.
– Muistakaa kuunnella opettajaa!
Ehkä hänessä sittenkin on häivähdys vanhoista hyvistä ajoista.
