Osa artikkelin sisällöstä ei ole välttämättä saavutettavissa esimerkiksi ruudunlukuohjelmalla.
Naisten ja miesten palkkaerot ovat Suomessa valtavia joskus silloinkin, kun heillä on sama tutkinto.
Erot samojen tutkintojen sisällä ovat suurimmillaan jopa yli 2 000 euroa kuussa.
Siis: mies saa joillain tutkinnoilla keskimäärin 2 000 euroa enemmän kuukausipalkkaa kuin saman tutkinnon suorittanut nainen.
Ylen rakentamalla koneella voit tarkastella oman alasi tai muiden tutkintojen palkkoja miesten ja naisten välillä. Kone näyttää vastaansanomattomat erot jopa eri vaiheissa työuraa. Palkat ovat kokoaikaisten palkansaajien palkkoja.
Näin tarkkaan eroista kertovaa konetta ei ole tiettävästi tehty aiemmin.
Koneessa vertaillaan tarkoituksella tutkintoja eikä ammatteja. Ammattien nimet saattavat olla hyvin erilaisia, vaikka niiden sisällöt olisivat lähellä toisiaan. Toisaalta myös saman ammattinimikkeen alla voidaan tehdä hyvin erilaisia töitä.
Mikä on naisten ja miesten palkkojen todellinen ero?
On aloja, joilla miehet ansaitsevat enemmän, ja toki myös aloja, joilla naiset ansaitsevat enemmän.
Jos jakauma menisi täysin tasan, puolella aloista naiset saisivat enemmän palkkaa kuin miehet ja puolella miehet saisivat enemmän palkkaa kuin naiset.
Mutta tiedätkö, mikä on totuus?
Tämä interaktiivinen grafiikka havainnollistaa:
Palkoissa on selitettäviä ja selittämättömiä eroja
Palkkatasa-arvon puutetta Suomessa perustellaan monin eri tavoin.
Työelämän tasa-arvoa tutkinut Aalto-yliopiston apulaisprofessori Paula Koskinen Sandberg kertoo yleisistä argumenteista:
Miehet tekevät naisia pidempiä työpäiviä ja siksi ansaitsevat enemmän.
Miesten suosimat työt ovat tuottavampia kuin naisten suosimat työt.
– Suomessa on pitkään ollut vallalla ajatus, että naisvaltaisten alojen palkkatasot ovat luonnollisesti matalampia, koska ne liittyvät julkiseen sektoriin ja näin ollen niitä pidetään pikemminkin kulueränä kuin tuottavana työnä, Koskinen Sandberg toteaa.
Tämä ei kuitenkaan selitä sitä, miksi samalla tutkinnolla naiset saavat silti miehiä huonompaa palkkaa.
Koskinen Sandberg arvelee, että organisaatioiden sisällä hierarkiat toistuvat siten, että ylemmillä tasoilla on enemmän miehiä ja alemmilla tasoilla enemmän naisia.
Siis miehet saavat naisia useammin ylennyksiä ja päätyvät pomoiksi.
Lisäksi naiset ja miehet työskentelevät usein erityyppisissä yrityksissä, jotka voivat maksaa erilaista palkkaa. Tätä kutsutaan valikoitumisvaikutukseksi.
Palkkaeroihin liittyy sekä tilastollisesti selitettäviä että selittämättömiä tekijöitä.
– Akava [korkeakoulutettujen keskusjärjestö] on ollut erityisen kiinnostunut selittymättömästä palkkaerosta ja nostanut sen esille argumentoinnissaan. Työnantajajärjestöt, kuten EK [Elinkeinoelämän keskusliitto] ja KT [Kunta- ja hyvinvointialuetyönantajat], puolestaan ovat usein painottaneet, ettei merkittävää palkkaeroa ole olemassa, koska ammatillinen eriytyminen ja ammattivalinnat selittävät eroja, Koskinen Sandberg sanoo.
Viimeisten kymmenen vuoden aikana keskustelu palkkaeroista on muuttunut, hän arvelee.
– [Aiemmin] ratkaisuksi nähtiin lähinnä se, että yksilön tulisi hakeutua paremmin palkatuille aloille. Lähtökohtana oli, että alojen palkkatasot olivat oikein määräytyneitä, eikä niitä voinut muuttaa.
Sittemmin ymmärrys palkkaerojen syistä on lisääntynyt.
– On tunnistettu historiallisia ja yhteiskunnallisia valtadynamiikkoja, kuten se, miten naisten työtä on perinteisesti arvostettu. Samalla on korostettu nyky-yhteiskunnan konkreettisia mekanismeja, kuten työehtosopimusneuvottelujen vaikutusta palkkatasoihin.
Katso myös: