Yksi Suomen viime vuosien tulokaslajeista, kultasakaali, on saattanut vaeltaa tuhansia kilometrejä ennen Suomeen tuloaan. Lajin muutamia yksilöitä on saapunut maahamme muualta Euroopasta.
Geneettisten tutkimustulosten perusteella Sodankylään asti saapunut sakaaliyksilö on kulkenut jopa 2 500 kilometrin matkan Keski-Euroopasta ennen pohjoiseen päätymistään.
Muut tutkimuksessa mukana olevat sakaalit olivat Norjan Tromssasta ja Iberian niemimaalta Espanjasta. Tromssan sakaali saattaa olla peräisin Kaukasukselta asti. Tuolloin se olisi vaeltanut 3 500 kilometriä.
Oulun yliopiston tutkijat ovat yhdessä puolalaisten, norjalaisten ja espanjalaisten tutkijoiden kanssa selvittäneet levinneisyyden äärialueilta tavatun kolmen kultasakaalin alkuperää ja mahdollisia leviämisreittejä.
Aiemmin arvioitiin, että esimerkiksi nyt Suomessa tutkittu, Sodankylässä kuollut yksilö olisi tullut Baltiaan jo vakiintuneesta populaatiosta. Nyt sen koti onkin paikannettu Itävallan, Unkarin ja Puolan alueilla elävään populaatioon.
Suomessa on vahvistettu seitsemän kultasakaalihavaintoa, niistä pohjoisin Ivalosta. Ensimmäinen Suomen sakaalihavainto on Kajaanista vuodelta 2018.
Sopeutuvainen tulokaslaji
Kaikki nyt tutkitut kultasakaalit olivat koiraita, ja uusia tulokkaita. Tutkimus osoittaa, että laji on levittäytynyt useasta eri lähdepopulaatiosta.
Se osoittaa myös, että kultasakaali pystyy levittäytymään hämmästyttävän pitkiä matkoja varsin erilaisissa ympäristöolosuhteissa ja perustamaan uusia laumoja ja populaatioita ilmastoltaan hyvin ääreville alueille. Laji sopeutuu myös pakkaseen.
Merkkejä risteytymisestä koiran kanssa ei tutkimuksessa havaittu.
Sakaali on tyypillisesti lämpimien maiden eläin. Jos ilmasto lämpenee ja talvet leudontuvat, sillä voi olla mahdollisuus tulla toimeen Suomessakin.
Eläin on kooltaan melko pieni ja väistää ihmistä. Sen sijaan lampaat ja kanaeläimet saattavat kiinnostaa ravintoa etsivää sakaalia, siinä missä muitakin suomalaisia petoeläimiä.