Ryhmä akrobaatteja lämmittelee Tanssin talon lavalla ja mallaa nostopaikkoja, joissa kollega heitetään lavasteena olevalle kiipeilyseinälle. Yläilmoissa tasapainoilee nuorallakävelijä.
Tanssin talossa on nähty ennenkin akrobaatteja, mutta he ovat esiintyneet nykysirkusteoksissa. Corps extrêmes on Pariisin tanssin talon, Chaillot-teatterin johtajan Rachid Ouramdanen tanssiteos. Se avasi Montpellierin tanssifestivaalin vuonna 2021.
Teoksessa on kymmenen esiintyjää.
– Näin minä ymmärrän tanssin. Olen saanut tanssijan koulutuksen, mutta kaikessa liikkeessä on herkkyyttä, oli keho mikä tahansa.
Corps extrêmes on hyvä esimerkki Ouramdanen ajattelusta.
– Sanon usein, että pidän maailmojen yhdistämisestä, ja siitä, mitä voimme yhdessä tehdä ”äärimmäisessä kehossa”. Uskon, että tanssia on kaikessa, mikä meitä ympäröi.
Muutoksen tiellä
Ouramdane aloitti Chaillot’n johtajana keskellä koronapandemiaa vuonna 2021. Chaillot on ranskalainen instituutio, jolla on pitkät perinteet ”kansan teatterina”. Paikka on tätä nykyä tanssin kansallinen näyttämö.
Muutospaineet ovat kovat.
– Haluaisin tehdä Chaillot’sta moninaisuuden ja vieraanvaraisuuden teatterin. Mietin, kuinka voimme mennä vielä pidemmälle yleisön takia. Ja niiden vuoksi, jotka ovat etäällä taiteesta.
Suunta on Ouramdanen mukaan usein päinvastainen.
– Ensin tuotetaan teoksia, ja yleisöä yritetään houkutella ylhäältä alaspäin suuntautuvalla, messiaanisella tavalla.
Ouramdane ajattelee, että tila pitää olla auki kaikille. Hänellä on katutanssijan tausta.
– Teatteriin ei ollut aiemmin asiaa EMD-musiikilla tai voguingilla. Sinne eivät päässeet yhteisöt, jotka ilmaisivat itseään tanssilla, mutta joilla ei vielä ollut paikkaa kulttuurin kentällä.
Teatterinjohtaja myöntää, että instituutioiden, kuten Chaillot’n muuttaminen on haastavaa, mutta muutokseen uskotaan Ranskassa.
– Se vaatii paljon työtä ja hyviä ideoita. Ajattelen nykyään, että voimme lisätä tietoisuutta tanssin avulla ja muuttaa sillä yhteiskuntaa.
Arkkitehdista nuorallakävelijäksi
Ouramdanen teoksessa on mukana brittiläinen nuorallakävelijä, joka päätyi alalle vahingossa.
Daniel Laruelle, 29, opiskeli Englannissa arkkitehtuuria, kun hän lähti etsimään töitä Ranskasta. Siellä hän törmäsi toiseen arkkitehtiin, joka oli perustamassa nykysirkusryhmää Marseilles’hin.
– Hän halusi pystyttää asuinrakennuksestaan linjan vastapäiseen rakennukseen. Se oli hänen mielestään eräänlaista hetkessä syntyvää arkkitehtuuria.
Laruelle lähti hankkeeseen mukaan, sillä hän oli harrastanut slackliningia, tasapainoa kehittävää temppuilua, ja tempaus muutti koko elämän suunnan. Laruellesta tuli arkkitehdin sijaan nykysirkustaiteilija.
– En lähtenyt todellakaan alun perin etsimään töitä siltä alalta.
Laruelle on erikoistunut slackliningin alalajiin highliningiin, jossa liikutaan tasapainoliinalla yläilmoissa. Hän pitää hallussaan lajin maailmanennätystä nopeudessa 200 metrin korkeudessa.
Korkeuksissa viihtyä Laruelle pitää liinan päällä tasapainoilua meditaatiivisena kokemuksena
– Menin lajissa yhä syvemmälle, ja kolmen vuoden harjoittelun jälkeen, kävelin puiden välissä ja veden yllä.
Laruelle siirtyi yhä korkeammalle. Hän aloitti highliningin, jossa tasapainoilijalla on turvavaljaat, ja hän on kiinnittänyt itsensä liinaan. Lisänä on ylimääräinen varmistus. Liinalla voi kävellä jopa satojen metrien korkeudessa
– Tunne riippuu kulloisestakin mielentilasta. Voit ihailla ylhäällä maisemia, vettä tai ihmisiä allasi. Ja arvostaa sitä hetkeä. Että kukaan muu ei ole ollut tässä, Laruelle sanoo.