Näin testaat metsäpottujen kasvattamista – säästää suurelta vaivalta verrattuna perunamaahan

Paras paikka metsäperunoiden viljelyyn on aurinkoinen ja mäntyvoittoinen sekametsä.

Sotkamolainen Jari Kropsu on tyytyväinen metsäperunakokeiluunsa. Video: Jarmo Nuotio / Yle

Sotkamolaisen Jari Kropsun idea viljellä perunoita metsässä on viiden vuoden kokemuksella osoittautunut menestykseksi.

Metsäviljelmässä perunat kasvavat ilman kitkemisen vaivaa ja lopputulos on kaunis ja maukas, hän kehuu. Tässä jutussa Kropsu kertoo vinkkinsä onnistuneeseen metsäperunanviljelyyn.

Pottuja voi istuttaa vain omalle maalle tai metsänomistajan luvalla.

Tärkeät lajike ja kasvupaikka

Kropsun viljelmällä Sotkamon Pohjavaaralla on kesän aikana tehty erilaisia kokeiluja, joissa vertailussa ovat olleet aurinkoiset ja varjoisat kasvupaikat sekä kolme perunalajiketta. Kropsun mukaan perunan pitää saada aurinkoa, sillä varren kasvu oli heikompaa varjoisten kuusien alla.

– Perunalajikkeista paras oli Annabella, joka on kiinteä, kaunis ja hyvänmakuinen. Parhaan sadon on antanut Colomba, kun taas ensi kertaa kokeilussa olevan Siiklin sato on vielä kaivamatta.

Sotkamolainen Jari Kropsu kuokkansa kanssa tulevan metsäperunaviljelmän äärellä.
Paras paikka istutukseen on Kropsun mukaan mäntyvoittoinen sekametsä, jossa on lehtipuita. Vuosien aikana pudonneet lehdet antavat kasvualustalle kuohkeutta ja pehmeyttä. Kuva: Jarmo Nuotio / Yle

– Sopiva kasvualusta syntyy, kun sekoitan kuntan muun maa-aineksen ja lehtikarikkeen kanssa. Siitä se sopiva kasvualusta syntyy, kun kaikki nämä ovat sekaisin, paljastaa metsäpottuviljelijä Jari Kropsu.

Tauteja kannattaa vältellä

Lisäravinteita istutuspaikkaan saadaan tuhkalannoituksesta, mutta sen kanssa pitää olla tarkkana.

– Sitä ei saa olla liikaa, koska sitten perunoihin tulee helposti ei-toivottua rupea, muistuttaa Kropsu.

Tärkein vaihe tähän aikaan syksystä on polttaa kauden aikana tulleet perunan varret. Näin estetään mahdollisten tautien ja erityisesti perunaruton leviäminen. Samasta syystä ensi kevään metsäpotut istutetaan aivan eri paikkaan, tontin toisessa laidassa olevaan metsään.

– Haluan kaikin keinoin välttää perunaruttoa ja siksi minulla on omat kuokat ja vehkeet tuolle uudelle alueelle.

Kahden varren saalis metsäperunaa syyskuun lopulla.
Sopiva määrä tuhkalannoitetta takaa sen, että perunoihin ei tule rupia. Kuva: Jarmo Nuotio / Yle

Haaveissa metsämukulat

Yksi iso tulevaisuuden haave Kropsulla on kokeilla metsäviljelyssä perinteistä Pohjavaaran mustaa perunaa. Pohjavaaran ja Kainuun musta on lajike joka tekee runsaasti pientä mukulaa, jotka kaikki kiinnittyivät lujasti varteen lähelle maanpintaa.

Tämän vuoksi perunaa ei pysty nostamaan nykykoneilla, vaan se otetaan pois kuokkimalla. Siksi Pohjavaaran ja Kainuun musta väistyi nykylajikkeiden tieltä.

– Olisi ihan huippua, jos sen saisin onnistumaan näissä metsäolosuhteissa, sanoo innoissaan metsäpotun viljelijä Jari Kropsu.