Alkavan talviurheilukauden alla merkittäväksi puheenaiheeksi nousi Hiihtoliiton aie periä maailmancupeihin valittavilta urheilijoilta enintään 500 euron omavastuuosuus jokaisesta maailmancupin viikonlopusta.
Maajoukkueen kärkiurheilijoista esimerkiksi Johanna Matintalo kommentoi asiaa Yle Urheilulle varsin kitkerästi.
Jos hiihtäjä tai mäkihyppääjä kiertäisi kaikki maailmancupit, omavastuita kertyisi noin 6 000 euroa; yhdistetyssä osakilpailujen määrä on pienempi.
Kaikki on kuitenkin suhteellista. Hiihtoliiton alaisuudessa operoivien pohjoismaisten lajien omavastuut ovat pikkurahoja, kun verrokiksi otetaan alppihiihdon maajoukkuetoimintaa pyörittävän Ski Sport Finlandin tariffit.
– Kausi maksaa 25 000–30 000 euroa, kertoo 20-vuotias Jesperi Kemppainen, joka alkavalla kaudella kuuluu viiden miehen vahvuiseen C-maajoukkueeseen.
Naisten C-maajoukkueeseen valittiin täksi kaudeksi kuusi urheilijaa. Naisia päävalmentaa Johanna Tikkanen, miehiä itävaltalainen Mario Rafetzeder.
A-maajoukkueessa vain yksi urheilija
Kyse on lajiyhdistys Ski Sport Finlandin urheilijasopimuksessa määritellystä omavastuuosuudesta, josta valmennusmaksujen osuus on noin 8 500 euroa ja loput muita kuluja, jotka alppihiihdon kaltaisessa lajissa ovat hyvin korkeita.
Yhteensä viiden urheilijan B-maajoukkueessa omavastuut ovat noin kolmanneksen pienempiä. A-kategorian urheilijaksi lajiyhdistys nimesi kaudeksi 2024–25 vain vauhtilajiekspertti Elian Lehdon, joka harjoittelee ja toimii Sveitsin maajoukkuemiljöössä. Yhteistyökuvion eli niin sanotun ostomaajoukkuepaikan kuluista lajiyhdistys kuittaa osan ja maan ykköslaskijan kumppanit osan.
Samoin kuin Hiihtoliitossa, urheilijan kuluja Ski Sport Finlandissa nostaa se, että kaikki matkat Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sieltä kotiin jokainen maksaa itse. Talviurheilijat asuvat harvoin pääkaupunkiseudulla.
– Tämä mukaan lukien kauden hinnaksi tulee reilusti yli 30 000 euroa, torstaina varusmiespalveluksensa Santahaminan Urheilukoulussa Helsingissä päättänyt Kemppainen kertoo.
Kansainvälisen hiihtoliiton FIS:n kongressista Zürichistä tavoitettu Ski Sport Finlandin toimitusjohtaja Janne Leskinen myöntää Jesperi Kemppaisen kertomat luvut oikeiksi.
”Ei ole tahtotila”
– Tasot ovat tuota luokkaa. Omavastuut ovat isot. Se ei ole missään nimessä Ski Sport Finlandin tahtotila, mutta tämänhetkiset taloudelliset realiteetit sanelevat tilanteen.
Leskisen mukaan omavastuiden merkittävääkin pudottamista yhdistyksessä pyöriteltiin, mutta se olisi tapahtunut toimitusjohtajan mukaan laadun kustannuksella.
– Voitaisiin periaatteessa periä hyvinkin matalaa omavastuuta, mutta on eri asia, saataisiinko sen jälkeen resurssoitua sellaista valmennusta ja muuta toimintaa, että se olisi kellekään järkevää ja mielekästä. Päätettiin, että tehdään mieluummin kunnolla, Ski Sport Finland maksaa kykynsä mukaan ja urheilijat loput.
Kun suomalainen alppihiihto Tanja Poutiainen-Rinne ja Kalle Palander vetureinaan 2000-luvun alussa eli huippukauttaan, omavastuita ei Leskisen mukaan käytännössä peritty:
– Ja nytkin niistä pyritään eroon. Omavastuita kompensoidaan urheilijoille antamalla näiden myydä osan kisa-asun näkyvyydestä omille kumppaneilleen.
Kausibudjetistaan omilta sponsoreiltaan noin kolmanneksen saava, vanhempiaan tuesta vuolaasti kiittävä Kemppainen korostaa, ettei valita tai protestoi tilannetta. Viime kevään rovaniemeläiselle ylioppilaalle on aina ollut selvää, että alppihiihdossa huipun tavoittelu on hyvin kallista.
– Ei ole koskaan kaduttanut, että tein tällaisen lajivalinnan, sanoo nuorukainen, joka alkavalla kaudella tavoittelee hyviä sijoituksia Eurooppa-cupin eli maailmancupia pykälän alemman sarjan kisoista.
Kemppainen tietää myös tapauksia, joissa alppihiihtoura on aivan maajoukkuestatuksen kynnyksellä päättynyt ainakin pitkälti taloudellisista syistä.
”Urheilukortti loppuun asti”
Kauden 2025–26 Kemppainen yrittää aloittaa kategoriaa ylemmän eli B-maajoukkuetason laskijana. Sillä tasolla urheilee nyt muun muassa Eduard Hallberg, jonka taistelijaparina Kemppainen kävi juuri armeijan.
– Aion katsoa urheilukortin nyt loppuun asti enkä ottanut mitään oppilaitospaikkaa vastaan, vaikka useita olisin saanut.
Janne Leskinen toteaa, ettei alppihiihtomaailmassa ole mitenkään tavatonta, että nuoret tulokkaat joutuvat maksamaan alempien kategorioiden maajoukkuepaikoistaan tavalla tai toisella. Yksi yleinen tapa on maksaa liitolle provisiota summasta, jonka pystyy keräämään omalta kisa-asun mainospaikaltaan.
– Sitten omassa sarjassaan painivat Sveitsi, Itävalta ja Italia jo sen kautta, että lajin paras tulonhankintakeino ovat omat maailmancupin osakilpailut.
Nämä alppilajien suurmaat järjestävät alkavalla kaudella miehille 11 ja naisille 10 maailmancupin tapahtumaa.
Jesperi Kemppainen kertoo seuranneensa mediasta Hiihtoliiton omavastuisiin liittyvää uutisointia.
– Sitä hieman olen hämmästellyt, että maksuja otettaisiin myös näiltä tähtiurheilijoilta, jotka varmasti ovat liiton suuntaan aika paljon rahaa vuosien mittaan tuoneet sisäänkin.