Tällä viikolla Yhdysvaltain presidentinvaalikamppailussa on ollut sikäli suvantovaihe, että ehdokkaat eivät ole vaihtuneet, he eivät ole nokitelleet keskenään televisiossa – eikä heitä ole yritetty ampua.
Silti pinnan alla kiehuu. Kampanjointi käy armottoman kuumana ja erittäin tasaisena jokaisesta jaossa olevasta valitsijamiesäänestä.
Siis nimenomaan valitsijamiesten äänistä eikä äänestäjien äänistä. Useimmissa osavaltioissa tavallisten äänestäjien vaalilipulla ei lopputuloksen kannalta ole käytännössä suurta merkitystä.
Se johtuu vaalitavasta: Lähes poikkeuksetta osavaltion kaikki valitsijamiehet saa se, joka vie enemmistön äänistä.
Jo nyt tiedetään suurella varmuudella, että valtaosassa osavaltioista äänestäjien selvä enemmistö on kallellaan joko Kamala Harrisin tai Donald Trumpin suuntaan. Niissä vaalikamppailu on vaisua, sillä kummankaan ei kannata uhrata rahaa tai aikaa varmalta näyttävien vaalitulosten kääntämiseksi.
Siksi koko maan kattavilla suosiokyselyillä ei ole merkitystä eikä tulosta kannata ennustaa niiden perusteella.
Kaikki huomio keskittyy niin sanottuihin vaa’ankieliosavaltioihin, joita näyttää tällä hetkellä olevan seitsemän – Nevada, Arizona, Georgia, Wisconsin, Michigan, Pennsylvania ja Pohjois-Carolina. Voittoon tarvitaan 270 valitsijamiestä.
Kaikissa vaa'ankieliosavaltioissa kamppailu on niin tasaista, että ehdokkaiden kannatuserot mahtuvat kyselyiden virhemarginaaliin. Lopputulos voi siis olla millainen tahansa.
Taistelu Nebraskan yhdestä äänestä
Herkeämätön taistelu jokaisesta valitsijamiehestä on johtanut siihen, että tiukkaa kisaa käydään varsinaisten vaa’ankieliosavaltioiden lisäksi jopa yhdestä ainoasta Nebraskan valitsijamiehestä.
Nebraska ja Maine ovat siitä poikkeavia osavaltioita, että niissä voittaja ei automaattisesti saa taakseen osavaltion kaikkia valitsijamiehiä. Nebraskassa valitsijoita on jaossa viisi – kaksi osavaltion voittajalle ja kolme eri vaalipiirien voittajille.
Trumpin ennakoidaan voittavan enemmistön nebraskalaisten äänistä ja saavan neljä valitsijaa, mutta Harris saanee enemmistön siinä urbaanissa vaalipiirissä, joka kattaa osavaltion suurimman kaupungin Omahan. Jos niin kävisi, Harris saisi yhden valitsijan keskeltä preerian punaisten eli republikaanisten osavaltioiden mattoa. Siis yksikin kaupunki voisi ratkaista vaalit.
Barack Obama voitti tuon vaalipiirin valitsijan vuonna 2008, mikä oli demokraattisen puolueen ensimmäinen valitsijamiesääni Nebraskassa yli 40 vuoteen.
Trumpin kampanja yritti viime hetkellä saada Nebraskaa muuttamaan vaalin pelisääntöjä, jotta osavaltion voittaja saisikin kaikki valitsijat, mutta yritys epäonnistui.
Vastakkainen tilanne on Mainessa, jossa Trump saattaa voittaa yhden vaalipiirin valitsijan, vaikka koko muu Uuden-Englannin alue on kannatuskartoilla sinistä eli demokraattienemmistön aluetta.
Oma talous on tärkein äänestysperuste
Kun kamppailu on näin äärimmäisen tasaista, millä eväillä vaali lopulta voitetaan?
Yhdysvalloissa koeteltu vaaliviisaus on se, että äänestäjien käsitys oman taloutensa tilasta ratkaisee ehdokkaan valinnan. Meneekö nyt paremmin vai huonommin kuin neljä vuotta sitten? Kumpi ehdokkaista vaikuttaa paremmalta talouden kannalta?
Taloudenpidossa Trumpiin on perinteisesti luotettu enemmän. Tilanne on kuitenkin muuttunut tasaväkisemmäksi. Trumpin etumatka Harrisiin nähden ei enää ole suuri.
Silloin kun Trumpin vastaehdokkaana vielä oli istuva presidentti Joe Biden, Trumpin etumatka suositumpana talousehdokkaana oli The Washington Post -lehden keräämien kyselyiden perusteella 12 prosenttiyksikön luokkaa.
Kun demokraattien ehdokas vaihtui Harrisiin, ero on kaventunut kuuteen prosenttiyksikköön.
Morning Consult -yhtiön mukaan ehdokkaat olisivat talouden suhteen jo tasoissa.
Michiganin yliopiston kyselyn mukaan kuluttajien luottamus talouteen on parantumassa, ja Harris voisi myös talousmaineen suhteen olla jopa niskan päällä.
Varapresidentti Harris hyötyy, jos kuluttajat mieltävät taloustilanteensa aiempaa paremmaksi. Korkojen lasku Yhdysvalloissa parantaa kuluttajien uskoa siihen, että he selviytyvät lainoistaan ja että inflaatio on talttumassa.
Ulkopolitiikassa ehdokkaiden erot ovat toki suuria ja Euroopan kannalta tärkeitä, mutta se ei tavallista amerikkalaista juuri hetkauta. Juuri nyt ehdokkaita puhuttaa Venäjän hyökkäyssodan lopettaminen.
Sitten, kun Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi on lähtenyt kotimatkalle, ehdokkaat keskittyvät kampanjassaan talouteen ja kiertävät nimenomaan vaa’ankieliosavaltioita. Niissäkin suurin osa äänestäjistä on jo valinnut ehdokkaansa, joten kilpailu äänistä kohdistuu hyvin pieneen osaan koko maan äänioikeutetuista.
Ja jos lopputulos on kovin tasaväkinen, hekään eivät välttämättä saa sanoa viimeistä sanaa – syytökset ääntenlaskun ongelmista alkavat sinkoilla, ja vaalitulos voidaan lopulta joutua ratkaisemaan oikeudessa.