Brittinäyttelijä Maggie Smith on kuollut 89-vuotiaana.
Smith on yksi sukupolvensa arvostetuimmista ja rakastetuimmista näyttelijöistä. Hän työskenteli peräti kahdeksalla vuosikymmenellä ja pokkasi palkintoja niin elokuva-, tv- kuin näyttämörooleistaankin.
Smith on yksi harvoista näyttelijöistä, jotka ovat voittaneet niin sanotun triplan eli elokuva-alan Oscarin, televisioalan Emmyn ja teatteritaiteen Tonyn.
Näistä rooleista Smith erityisesti tunnetaan.
Kumouksellinen opettaja
Miss Jean Brodien parhaat vuodet sai ensi-iltansa Cannesin elokuvajuhlilla vuonna 1969.
Smith oli työskennellyt kotimaassaan elokuvissa jo pitkään, mutta päärooli Ronald Neamen ohjaamassa draamaelokuvassa merkitsi hänelle kansainvälistä läpimurtoa.
Elokuva sijoittuu vuoden 1932 Edinburghiin ja seuraa vapaamielistä naista (Smith), joka opettaa tyttökoulussa taidetta ja romantisoi fasismia. Vanessa Redgrave oli tulkinnut roolia aiemmin teatterin lavalla Lontoossa. Hän kieltäytyi elokuvaversiosta muiden kiireiden vuoksi, joten osa meni Smithille.
Sattuma oli onnekas, sillä Smith pokkasi pääosastaan sekä Oscarin että Baftan. Seuraava Oscar tuli vuoden 1978 Viikonloppu Kaliforniassa -komedian sivuosasta.
Tylypahkan vararehtori
2000-luvulla varttuneille Maggie Smith on kiistatta parhaiten tuttu Harry Potter -elokuvista, joissa näyttelijä esitti velhokoulu Tylypahkan vararehtoria ja Rohkelikkojen tuvanjohtajaa Minerva McGarmiwaa.
Smith esiintyi yhteensä seitsemässä Potter-elokuvassa vuosina 2001–2011. Hän oli osa huikeaa palkittujen brittinäyttelijöiden joukkoa, sillä Smithin rinnalla nähtiin muun muassa Richard harris, Michael Gambon, Alan Rickman, Emma Thompson ja Julie Walters.
Myöhemmin Smith on todennut, ettei McGarmiwan rooli tarjonnut erityistä haastetta.
– Se ei ollut niin sanotusti nautinnollista. En kokenut varsinaisesti näytteleväni, Smith sanoi The Evening Standardin haastattelussa vuonna 2019.
Kreivitär ja murhamysteeri
Robert Altmanin ohjaama mysteerisatiiri Gosford Park (2001) seuraa varakkaiden brittien ja yhden amerikkalaisen joukkoa, joka kokoontuu englantilaiskartanoon viettämään viikonloppua. Illallisen aikana tapahtuu murha, jonka jälkipyykkiä seurataan sekä vieraiden että palvelusväen näkökulmista.
Jean Renoirin Pelin säännöt -elokuvasta (1939) vaikutteita ottanut sekä Agatha Christien murhamysteereitä muistuttanut elokuva löysi sekä kriitikoiden että yleisön suosion. Maggie Smith sai Trenthamin kreivittären roolistaan uransa kuudennen Oscar-ehdokkuuden.
Downton Abbeyn fanisuosikki
Vuonna 2010 käynnistyneestä Downton Abbey -sarjasta tuli nopeasti kulttuuri-ilmiö, jonka keskiössä loisti tuolloin jo yli 70-vuotias Maggie Smith.
Smith näytteli fanien rakastamaa Granthamin leskikreivitärtä Violet Crawleytä. Hän sai roolistaan peräti kolme Emmy-palkintoa, yhden Golden Globen ja neljä näyttelijöiden killan jakamaa Screen Actors Guild -palkintoa.
Smith toisti roolinsa vielä sarjasta tehdyissä elokuvissa vuosina 2019 ja 2022.
McGarmiwan tapaan Smith ei lue myöskään Violet Crawleyta antoisimpien joukkoon. Vuonna 2013 hän kertoi CBS Newsille, ettei ollut katsonut sarjaa lainkaan.
Television tiiliskivet -sarjassa käsiteltiin Downton Abbeyta kymmenen vuotta sitten:
Lomalla luksushotelleissa
Vuosina 2011 ja 2015 julkaistut The Best Exotic Marigold Hotel ja The Second Best Exotic Marigold Hotel eivät ehkä ole elokuvataiteen merkkiteoksia, mutta taloudellisesti ne olivat täysosumia.
Kymmenen miljoonan dollarin budjetilla tehdyt elokuvat ovat tuottaneet yhteensä yli 200 miljoonaa dollaria. Niitä pidetään myös yhtenä virstanpylväänä iäkkäämpien naisnäyttelijöiden palkkaamisen suhteen. Elokuvissa seurataan luksushotelliin muuttavia seniorinaisia, ja Smithin rinnalla näyttelevät muun muassa Judi Dench ja Celia Imrie.
Hurmaavista näyttelijöistään kiitosta saaneet elokuvat jatkoivat tarinaansa vuonna 2022 myös teatterilavoille, mutta eri näyttelijöillä.
Lukuisat teatteriroolit
Smith aloitti näyttelijän uransa 17-vuotiaana opiskelijana Oxford Playhouse -teatterissa, ja debytoi Broadwaylla neljä vuotta myöhemmin. 1960-luvulta lähtien hän oli yksi West Endin ja Laurence Olivierin johtaman National Theatren vakikasvoista.
Teatterikriitikko Michael Coveney on kertonut Smithin kilpailleen kiivaasti Olivierin kanssa:
– Kun [Olivier] sai [Smithin] teatteriin, heistä ei tullut vihollisia, vaan ammatillisia kilpakumppaneita. Kukaan ei ollut tähän asti ollut Olivieria nopeampi.
Smith näytteli teatterissa tasaisesti 1990-luvulle asti, sitten hieman harvemmin. Hän sai rooleistaan lukuisia palkintoja, kuten Tonyn vuoden 1990 näytelmästä Lettice and Lovage. Smithin viimeisin lavarooli oli Bridge Theatren A German Life -näytelmässä vuonna 2019.