Buffalo antoi kaksi vuotta takaperin lupauksen uudesta tulemisesta. NHL:n ikuiseksi alisuorittajaksi profiloitunut puhvelilauma keräsi runkosarjassa 91 pistettä. Se oli seuran kovin pistesaalis sitten kauden 2010–2011. Pudotuspelipaikka jäi lopulta vain yhden voiton päähän.
Menneellä kaudella joukkueen piti vihdoin ottaa ratkaiseva askel. Mitä vielä.
Joukkue ottikin yllättäen askeleen taaksepäin jääden vain 84 pisteeseen. Vaikka pelissä oli ajoittain parempiakin elementtejä, kurittomuus nousi taas kantavaksi teemaksi joukkueen ympärille. Ilman Ukko-Pekka Luukkosen erinomaisia otteita lopputulema olisi ollut vieläkin tylympää todistettavaa.
– Olimme kaksi vuotta sitten lähellä, ja jengi kuvitteli, että nyt pääsemme pudotuspeleihin ja että meidän jotenkin kuuluisi päästä sinne. Ei se kuitenkaan mene tässä liigassa niin. Kaikki pitää ansaita. Emme osanneet käsitellä odotuksia tai vaatimustasoa ja lähdimme soitellen sotaan, Buffalon puolustaja Henri Jokiharju kertaa menneen kauden pettymystä Yle Urheilulle.
Vanha tuttu penkin taakse
Myös GM Kevyn Adams pettyi ja antoi lähtöpassit päävalmentaja Don Granatolle. Se ei yllättänyt, mutta uusi rekrytointi pääsi yllättämään. Buffalo palkkasi uudeksi päävalmentajakseen vanhan tutun, Lindy Ruffin.
Kaiken kokenut kanadalainen valmensi Buffaloa vuodet 1997–2013, eikä huonosti lainkaan. Heti ensimmäisellä kaudella Ruff johdatti Buffalon konferenssin finaaleihin. Vuotta myöhemmin joukkue pelasi Stanley Cupin loppuotteluissa.
Konferenssifinaalivaiheeseen Buffalo eteni Ruffin johdolla peräti neljä kertaa.
Toisaalta Dallasissa ja New Jerseyssä menestys kiersi luotsia. Kaksi kakkoskierroksen tappiota ei ollut sitä, mitä valmentajalta ja tämän luotsaamilta joukkueilta odotettiin. Monin paikoin Buffalon tuoreelle päävalmentajavalinnalle onkin hymähdelty epäuskoisesti. Harva usko 64-vuotiaan Ruffin tuovan Buffaloon mitään uutta.
– Uusi valmentaja on nostanut meidät uudelle tasolle. Suurin ero viime vuoteen on, että treeneissä mennään todella lujaa ja vaatimustaso on nyt ihan eri tasolla, Jokiharju vakuuttaa.
Ruff tunnetaan valmentajana, joka lähestyy peliä vahvasti tiiviin viisikko- ja puolustuspelin kautta. Ruff ei ole modernin kiekkokontrollijääkiekon organisoinnissa parhaimmillaan, mutta jos Buffalo saa viisikkopuolustukseensa rakenteen ja pelaajat sitoutumaan siihen, paluu kevään isoon tanssiin on mahdollista.
Jokiharju sanoo, että nyt Buffalossa peliä lähestytään kollektiivin näkökulmasta.
– Aika paljon on tuotu esiin joukkuetta. Jos pelaat joukkueelle, saat peliaikaa. Jos työnteko ei maistu ja takakarvaus tai laukausten blokkaaminen ei kiinnosta, et pelaa paljon. Tällainen lähestyminen miellyttää ainakin itseäni. Tämän jengin ympärillä on nyt ihan eri fiilis, viiden vuoden ajan Buffaloa edustanut Jokiharju hehkuttaa.
Harjoitusotteluiden tuloksille ei pidä antaa liikaa painoarvoa, mutta ainakin alku on positiivinen. Kuudesta harjoituspelistä joukkue voitti viisi, ja kuinka ollakaan, oma verkko heilui keskimäärin vain 2,3 kertaa ottelua kohden.
Tämä on sitä, mitä Ruff odottaa joukkueeltaan, kun se käynnistää kautensa viikonloppuna Prahassa pelattavissa otteluissa New Jerseyä vastaan.
Raskas lähihistorian taakka
Buffalon kohdalla historian painolasti on silti raskas. Kolmetoista vuotta pudotuspelien ulkopuolella on pitkä aika, ja sen tiedostaa varmasti jokainen organisaatiossa.
Moni haluaisi luottaa sinänsä laadukkaaseen ja ennen muuta nuorekkaaseen joukkueeseen, mutta toistuva alisuorittaminen on nakertanut uskon pohjalukemiin.
Harva uskoo Buffaloon ennen kuin näkee paremmat tulokset.
– Itse en historiaa mieti enkä usko muidenkaan miettivän. Pitää muistaa, että tässä on aika nuoria jätkiä, jotka eivät ole olleet täällä edes kauaa. Pisimpään täällä ovat olleet minä, Rasmus Dahlin ja Tage Thompson. Olemme käyneet läpi raskaita aikoja, mutta tämä porukka ei ole joutunut sitä tekemään liian pitkään.
Pelaajiston osalta Buffalolla on kaikki eväät päättää kuiva kautensa. Luukkonen maalilla on nousemassa vauhdilla sarjan maalivahtieliittiin ja vain harvoilla on iskeä pöytään puolustuskalusto, jollaisella Buffalo operoi. Rasmus Dahlin, Owen Power, Bowen Byram ja Jokiharju muodostavat laadukkaan alakerran kärkinelikon.
Hyökkäyksessä se menetti Jeff Skinnerin ja Viktor Olofssonin lähtöjen myötä puhdasta viimeistelyvoimaa, mutta toisaalta sillä on käytössään palkkakaton alla vielä seitsemisen miljoonaa dollaria.
– On hienoa pelata osana tuollaista puolustuskalustoa. Siinä kaikki ruokkivat toisiaan ja jokainen ymmärtää, että paljon pitää tehdä hommia, jotta pysyy perässä. Jos et tee töitä, joku muu kyllä tekee. Jätkät pyrkivät koko ajan kehittymään, ja siinä on mukavaa olla mukana, Jokiharju sanoo.
Luotettavaksi peruspuolustajaksi Jokiharju onkin viiden Buffalo-vuotensa aikana kehittynyt. Tamperelaispuolustaja ei loista, kuten lajin eliittipuolustajat, mutta hoitaa ruutunsa niin puolustusalueella kuin avauspelaamisessa hyvin. Menneellä kaudella Jokiharjun +14 oli joukkueen korkein tehotilastonoteeraus.
– Ei tässä parhaimmillaan vielä olla, mutta taas on palasia saatu lisättyä kokonaisuuteen. Alla on hyvä kesä ja kovasti olen paiskinut hommia. Sekin auttaa, kun on jo maileja jonkin verran takana. Ei tarvitse niin paljon todistella. Se tuo tekemiseen rauhaa. Pystyn pitämään omaa pelaamistani tasalaatuisempana.
Mutta miten on joukkueen kanssa. Joko nyt Buffaloon voi luottaa? Joko nyt kuiva kausi päättyy?
– Ei meidän tavoite voi olla enempää eikä vähempää kuin pudotuspelipaikka. Se on iso pettymys, jos emme sinne pääse, ja kyllä sen täällä jokainen tietää. Ei ole enää mitään selityksiä, jos jäämme taas vajaaksi. Jos emme pääse pudotuspeleihin, sitten ei vaan riitä. Silloin pitää marssia peilin eteen, Jokiharju linjaa rehellisesti.
NHL-kausi alkaa perjantaina, kun New Jersey Devils kohtaa Buffalo Sabresin Prahassa.