Paljon on puhuttu Patrik Laineen huonosta onnesta loukkaantumisten kanssa, mutta huono arpa on osunut joskus Ville Heinolankin, 23, kohdalle. Ei ehkä yhtä usein, mutta sitäkin huonompiin saumoihin.
Honkajoella syntynyt peliälykäs kiekollinen puolustaja oli jo syksyyn 2023 mennessä kiistattomasti osoittanut AHL:ssä kykynsä pelata vahvuuksillaan korkealla tasolla.
Viiden AHL-vuoden jälkeen Heinolan ottelukohtainen pistekeskiarvo häviää vähintään 100 ottelua pelanneiden suomalaispuolustajien osalta vain Sami Lepistölle.
Vuosi sitten Heinolalta odotettiin siis läpimurtoa NHL:ään. Haaveet kaatuivat kuitenkin murtuneeseen nilkkaan ja kausi vierähti taas Winnipegin farmijoukkue Manitoba Moosessa.
Niin lähellä, mutta niin kaukana – kirjaimellisestikin, sillä Manitoba pelaa kotiottelunsa NHL-Jetsin kanssa samassa areenassa.
Kuinka ollakaan, kun pelipaikka NHL-joukkueesta piti vihdoin napata kuluvana syksynä, nilkka päätti taas ilmoittaa itsestään. Vuosi sitten nilkkaan asennetut raudat aiheuttivat tulehduksen ja Heinola joutui sivuun.
– Näillä näkymin huilin ei pitäisi olla pitkä, mutta aikataulusta on vaikea sanoa. Tällä viikolla menen jäälle ja siitä edetään tuntemusten mukaan. Aika rankkaa tässä on mentaalipuolella ollut, joten pienetkin vastoinkäymiset koettelevat, Heinola sanoo Yle Urheilulle.
Heinola ei valita, mutta ei myöskään kaunistele totuutta.
– Olen kärsivällisesti yrittänyt odottaa omaa mahdollisuuttani, mutta aina tuntuu tulevan jotakin, kun vähänkin olisi saumaa. Vuosi sitten loukkaantuminen tuli pahimpaan mahdolliseen aikaan, eikä nytkään ajoitus hyvä ollut.
Kovan kautta
Heinolan tarina on NHL-haaveita elätteleville nuoremmille polville hyvä muistutus arjen realiteeteista maailman kovimmassa liigassa. Winnipegin laadukkaaseen puolustukseen murtautuminen ei ole helppoa, vaikka Heinola on lyönyt aidosti tiskiin hyviä näyttöjä farmissa.
Myös loukkaantumiset kuuluvat lajin luonteeseen.
– Viime syksy oli itselleni uran kovin paikka. Arki on aika kaukana glamourista, kun loukkaantuneena vietät aikaa kotona ja käyt hallilla sekä salilla yksin samaan aikaan, kun muut ovat vierasreissulla. Raastat vain päiviä läpi. Se on aikamoista mentaalista sotaa. Silloin turvautuu läheisiin ja hakee apua sieltä.
Kaikesta huolimatta taistelu jatkuu.
– Monesti on käynyt muitakin vaihtoehtoja mielessä, mutta silti ainoa tavoitteeni on NHL:ssä. Sitä kohden olen yrittänyt painaa hommia. Luotan siihen, että kun tekee oikeita asioita riittävän pitkään, jossakin vaiheessa niiden täytyy antaa mahdollisuus, Heinola linjaa.
Mahdollisuuksia Heinola ei totuuden nimissä ole NHL:n puolella juuri saanut. Jo syksyllä 2019 Heinola hurmasi NHL:ssä kypsillä otteillaan, mutta sittemmin pelejä on taalajäillä kertynyt vain 27.
Heinola muistuttaa, että aina voisi pelata paremminkin, mutta taustalla on myös palkkakatto- ja sopimusteknisiä asioita, jotka kuuluvat NHL-maailmaan.
Edessä on ollut liikaa laadukkaita yhden suunnan sopimuksella operoivia NHL-veteraaneja. Tulokassopimuksella pelannut Heinola on ollut helpompi pudottaa farmiin.
– Toivotaan, että tilanne nyt muuttuu, kun ikää on tullut ja olen päässyt tulokassopimuksesta eroon. Saisin näyttää, mitä oikeasti osaan.
Seuralla edelleen usko
Vaikka se ei ulospäin ole siltä näyttänyt, Winnipeg, joka on perinteisesti vaalinut omia AHL-projektejaan, vaikuttaisi edelleen luottavan Heinolaan. Kesällä tehty kaksivuotinen sopimus oli tästä viimeisin osoitus. Ja mikä tärkeintä, nyt sopimus on yksisuuntainen.
Heinolaa ei voi enää lähettää farmiin ilman, että tämä kulkisi sinne siirtolistan kautta. Ja siirtolistalta mikä tahansa joukkue voisi poimia suomalaisen riveihinsä. Lähtökohdat kauteen ovat nyt siis aivan erilaiset. Lähtökohtaisesti Heinola on rotaatiossa seitsemäs puolustaja.
– Sopimus antaa toivoa ja osoittaa luottamusta heidänkin suunnastaan. Kamppailu pelipaikoista on silti kovaa. Pelaamalla pitää kaikki ansaita. Valoisammalta nyt näyttää kuitenkin.
Reissu on ollut raskas, mutta ehkä juuri se on valmistanut Heinolan lopulliseen läpimurtoon. Harva ykköskierroksen varauskaan Suomesta marssii NHL-joukkueessa kiekollisen rooliin ilman kasvukipuja.
– On tässä ihmisenä joutunut kasvamaan. Aika paljon on kaikkea nähty ja pettymyksiä koettu. Nyt laitetaan nilkka kuntoon ja sitten treenataan viimeisen päälle. Kiveäkään en jätä kääntämättä pelipaikan eteen. Pystyn auttamaan joukkuetta varmasti, kunhan saan mahdollisuuden, Heinola vakuuttaa lopuksi.