Liian kevyt harjoittelu ei yksinään riitä parantamaan kokonaisvaltaista kestävyyskykyä, vaikka se voikin parantaa peruskestävyyttä. Ei edes silloin, kun sitä tehdään todella suuria määriä.
Korkean intensiteetin harjoittelu puolestaan tarjoaa monipuolisemman vaikutuksen suorituskykyyn.
Tämä käy ilmi Pekka Matomäen Jyväskylän yliopistossa tekemästä väitöskirjasta.
Matomäen tulosten mukaan pelkkä matalatehoinen harjoittelu ei siis yksinään riitä kohottamaan kuntoa, vaan harjoitteluun olisi saatava myös hieman hengästymistä.
– Esimerkiksi jos kerran viikossa tekee puolen tunnin harjoituksen, niin tehokkainta on tehdä se harjoitus aina kovalla teholla, Matomäki sanoo.
Usein tutkimuksissa matalan tehon harjoittelu jää varjoon, kun keskitytään korkean intensiteetin vaikutuksiin. Matomäen tutkimuksessa haluttiin selvittää, miten nämä kaksi erilaista harjoittelutyyppiä vaikuttavat kestävyyteen.
Tutkimukseen osallistui kaksi ryhmää: toinen keskittyi korkean intensiteetin harjoitteluun, toinen pitkään matalan tehon harjoitteluun.
Ensimmäinen ryhmä harjoitteli tyypillisiä korkean intensiteetin intervalleja kuntopyörällä, kun taas toinen ryhmä suoritti pitkiä, useiden tuntien, harjoituksia ulkona pyöräillen matalalla teholla.
Matalatehoinen harjoittelu vastasi rauhallista kävelyä, kun taas korkeatehoinen ryhmä polki lähes maksimaalisella teholla.
Väitöstutkimus paljasti myös, että harjoittelun miellyttävyys ei ollut yhteydessä sen tehokkuuteen. Tämä tarkoittaa, että vaikka harjoitus tuntuisi epämiellyttävältä, se voi silti olla erittäin hyödyllistä.
Pekka Matomäen väitöskirja ”Effects of a 10-Week Low and High Intensity Training Intervention on Performance Abilities – With a Special Reference to Durability” tarkastetaan Jyväskylän yliopistossa perjantaina 18.10.2024.