Suomi katsoo Euroopan unionia hyvin nurkkakuntaisesti. Meillä lasketaan, montako euroa EU-jäsenyydestä hyödymme tai montako euroa siitä maksamme, mutta laajemmat näkemykset Euroopan tulevaisuudesta puuttuvat, sanoo Eurooppa-tutkija Kimmo Elo Itä-Suomen yliopistosta.
Keskiviikkona tulee kuluneeksi 30 vuotta siitä, kun Suomessa järjestettiin neuvoa-antava kansanäänestys EU:hun liittymisestä. Jäsenyyttä puoltava kanta voitti, ja Suomi liittyi jäseneksi vuoden 1995 alusta.
Elo harmittelee, että Suomessa ei juuri keskustella, mitä EU voisi yhteisönä tehdä, vaan asioita katsotaan ensisijaisesti Suomen omasta näkökulmasta, Suomi ensin -vinkkelistä. Pelkona tuntuu olevan, että laajempi eurooppalainen ajattelu sataisi eurokriittisten laariin.
Suomi oli vielä jäsenyyden alkuvuodet vahvasti yhdentymisen kannattaja, osin voimakastahtoisen pääministeri Paavo Lipposen (sd.) ohjaamana. Suomesta tuli – näkökulmasta riippuen kehuna tai vinoiluna – EU-maana ”luokan paras oppilas”.
Suunta muuttui, kun EU:n uusittu perussopimus tuli voimaan vuonna 2009 ja muun muassa lisäsi enemmistöpäätöksiä ja vahvisti europarlamentin asemaa. Viimeistään tässä kohti luotiin pohjaa perussuomalaisten EU-kriittiselle politiikalle.
– Tästä lähtien Suomi on ollut kriittinen jäsenmaa. Kriittisyys on näkynyt erityisesti taloudenpidossa.
– Suomessa on myös suhtauduttu hyvin nuivasti EU:n toimivaltuuksien kasvamiseen ja kaikkeen, mikä tulisi maksamaan Suomelle lisää, Elo sanoo STT:lle.
Suomi on matkannut aika kauas Lipposen ajoista, vaikka toki EU:kin on samaan aikaan muuttunut.
– Suomi haraa aika paljon vastaan myös sellaisia uudistuksia, jotka pyrkivät ratkomaan EU:n isoja ongelmia esimerkiksi päätöksenteossa tai Ukrainan sodan synnyttämässä turvallisuuspoliittisessa muutoksessa.