Jos Pittsburgh-luotsi Mike Sullivanilla olisi vaihtoehtoja, Jesse Puljujärvi, 26, löytäisi itsensä katsomosta.
Niitä ei juuri nyt ole. Kärkilaituri Bryan Rust joutui jälleen loukkaantuneiden osastolle ja pitkään sivussa polvioperaation jäljiltä ollut Matt Nieto, 31, vasta palasi harjoituksiin. Myös hyökkääjä Blake Lizotte on loukkaantuneiden kirjoissa.
Seuran ja sen torniolaishyökkääjän alkuhuuma on marraskuun taitteessa vain kaukainen muisto. Puljujärvi on menettänyt parin edellisviikon aikana asemansa joukkueessa lähes täysin. Jääaika on kutistunut muutamaan minuuttiin, ylivoimavastuu kadonnut ja paikka pelaavassa kokoonpanossa vaikuttaisi olevan lähdössä hetkellä millä hyvänsä.
Viimeistään keskiviikkona Sullivan näytti peluutuksella, missä juuri nyt mennään.
Puljujärvi sai avauserässä vaivaiset neljä vaihtoa, ja kun näistä viimeisessä Minnesota teki maalin, valmentaja oli nähnyt riittävästi hetkeksi. Puljujärvi ei suoranaisesti ollut takaiskusta vastuussa, mutta seuraavaa vaihtoa Puljujärvi ja Kevin Hayes saivat odottaa lähes kymmenen tehokasta peliminuuttia.
Puljujärvi oli itse asiassa lähellä tehdä maalin jäälle takaisin päästyään, mutta toisen erän vaihdot jäivät yhteen. Kolmannessa erässä jääaikaa tuli minuutin ja kuudentoista sekunnin verran kahdessa vaihdossa. Viimeiseen kolmeentoista minuuttiin ei Puljujärven tarvinnut pelata lainkaan.
Puljujärven jääaika jäi lopulta alle viiden minuutin.
Puhui Sullivan kauden alla miten kauniita tahansa, tämä on luottamuksen taso.
Jännettä ei ole jäljellä nimeksikään – eikä etenkään pohjaketjun pelaajien kanssa. Puljujärvi on kaiken jälkeen 800 000 taalan rivimies, jolta pelipaikka lähtee aina helpommin kuin palkkahierarkiassa ylempänä olevilta.
Jos katsotaan kuuden ottelun tappioputkea, Puljujärvi on tehnyt sen aikana yhden pisteen vähemmän kuin Jevgeni Malkin ja kaksi vähemmän kuin Sidney Crosby. Puljujärven yleispelaaminen on edelleen aktiivista ja hyvännäköistä, kuten aiemminkin.
Kiekon kanssa pelokasta
On kuitenkin sanottava, ettei Puljujärvi kykene pelivälineen kanssa tuomaan tällä haavaa pöytään sellaisia asioita, jotka erottaisivat suomalaisen massasta.
Lonkkaleikkauksesta paluunsa jälkeen Puljujärvi on varmasti halunnut edetä peruspelaaminen ja luotettavuus edellä, mutta kiekolliseen pelaamiseen on löydyttävä nopeasti uusi vaihde, mikäli tämä haaveilee vielä suuremmasta läpimurrosta.
Tämä on osa-alue, jossa kärppätaustainen voimahyökkääjä on alkukauden perusteella selkeästi taantunut.
Puljujärvellä ei näytä olevan itseluottamusta ja uskallusta pelata kiekolla, vaan liian usein tämä hankkiutuu siitä mahdollisimman nopeasti eroon, vaikka tilaa olisikin. Toisinaan yhden kosketuksen nopeat ratkaisut toimivat hyvinkin, mutta ajoittain ne näyttävät paniikinomaiselta hätäilyltä ja vastuun siirtämiseltä.
Liian usein syötöt ovat kiireen vuoksi liiaksi sinne päin ja karkailevat milloin vastustajille, milloin pitkiksi kiekoiksi palauttaen paineen omalle alueelle. Puljujärvi suorastaan välttelee kiekon kuljettamista harhauttamisesta puhumattakaan.
Puljujärven olisi kyettävä nostamaan riskitasoa. Tämän olisi uskallettava pyrkiä luomaan etuja useammin ja rohkeammin. Nyt kiekollinen pelaaminen on niin pienen riskin tekemistä, ettei Puljujärvi edes lauo käytännössä ollenkaan. Kuudessa edellisessä ottelussa laukauksia maalia kohti on tullut neljä.
Parhaalla kaudellaan 2021–2022 Edmontonissa Puljujärvi laukoi noin 2,5 kertaa ottelua kohden.
Toki nyt vaijerit ovat kireämmällä. On vaikea luoda, olla peloton ja rohkea kahdeksan minuutin peliajalla alati häviävässä joukkueessa, kun vielä aistii vaihtopenkillä valmentajan mielenlaadun selkänsä takana.
Ei Jesse Puljujärvi ole Mike Sullivanille tiukan paikan pelaaja. Se, jonka kanssa kahden Stanley Cupin luotsi lähtee siihen viimeiseen taistoon.
Puljujärven olisi itse raivattava tilaa itselleen kokoonpanosta, ja käytännössä se tapahtuu tuloksen kautta. Puljujärven luistelu on hyvää, tämä ajaa taklaukset loppuun ja riistää kiekkoja, mutta pidemmän päälle tsemppipelaaminen ei nosta tätä seuraavalle tasolle. Oli palkka ja rooli mitä tahansa, tulosta on tultava.
Vielä ehtii
Pintapuolisesti 1+4 kymmeneen otteluun näyttää hyvältä, mutta kiekollisen pelaamisen kokonaisuudessa on vielä paljon parantamisen varaa.
Puljujärven olisi uskallettava haastaa ja ottaa kiekon kanssa riskejä. Laukoa, ajaa maalille ja pyrkiä aktiivisemmin itse olemaan ero tuloksessa vaihtojen sisällä. Puljujärvellä on tähän työkaluja olemassa.
Sormet saattavat palaa silläkin tavalla, mutta nykymeno on vain viimeisen tuomion hidasta odottelua. Mike Sullivan on jo nyt tehnyt selväksi, ettei pelkkä tsemppaaminen riitä.
Kun sairastupa alkaa tyhjentyä, Puljujärvi löytää itsensä katsomosta. Ikääntyvä Pittsburgh on joukkueena homehtumassa pystyyn ja vain uuden aallon löytyminen kaiken kokeneen kärjen takaa voi puhaltaa sammumassa olevaan liekkiin eloa.
Tätä uutta aaltoa Sullivan nyt kipeästi etsii. Pelaajia, jotka voisivat antaa tulostukea kärjelle, etsitään kissojen ja koirien kanssa. Lupaavan harjoituskauden jälkeen toive varmasti oli, että Puljujärvi kykenisi tekemään tulosta myös runkosarjassa.
Viime otteluiden jääajat kielivät tältä osin valmennuksen pettymyksestä.
Vielä ehtii, mutta jos Puljujärvi aikoo edustaa Pittsburghissa uutta aaltoa, ratkaisuhalukkuutta, rohkeutta ja jopa itsekkyyttä on nopealla tahdilla tultava aimoannos lisää kaikkeen tekemiseen ja kehonkieleen.
