Heta Tuppurainen (35) ei muista aikaa, jolloin Rölliä ei olisi ollut. Hän ei myöskään muista, että olisi koskaan luullut Röllin olevan jotain muuta kuin satuhahmo, jota hänen isänsä esittää.
Esittihän isä, näyttelijä Allu Tuppurainen, kaiken aikaa monia muitakin rooleja työpaikallaan Vaasan kaupunginteatterissa. Muilla lapsilla totuus ja taru saattoivat sekoittua.
– Tarhaan tuli uusi poika, joka kulki koko ensimmäisen päivän perässäni. Ihmettelin, kun hän pysytteli sitkeästi selkäni takana, Tuppurainen muistelee.
Kun pojan vanhemmat tulivat hakemaan häntä päiväkodista, tämä puuskahti heille, ettei Heta mikään Röllin tyttö ole, eihän sillä ole edes häntää!
Viestinnän asiantuntijana työskennellyt Heta Tuppurainen on kirjoittanut kirjan siitä, millaista Röllin hännättömänä tyttönä oleminen on. Isäni, Rölli kertoo suomalaisesta perheestä, jossa vaikeneminen on kultaa ja tytöstä, joka ei halua vaivata vanhempiaan omilla murheillaan.
Riittämättömyyden tunne liittyikin isään
Kirja Isäni, Rölli alkoi virrata Heta Tuppuraisen sormenpäistä junamatkan aikana. Tuppurainen ei ollut koskaan haaveillut kirjan kirjoittamisesta, mutta nyt tekstiä alkoi syntyä. Hän näpytteli sitä kännykällä, koska muita muistiinpanovälineitä ei ollut käsillä.
Tuppurainen oli irtisanoutunut viestintäkonsultin työstään uupumuksen vuoksi. Hän halusi nollata päätään ja ryhtyi miettimään syitä, jotka johtivat loppuunpalamiseen.
Yksi oli tietysti hektinen työ, mutta oli muutakin. Tuppurainen oli jo pitkään tuntenut kelpaamattomuuden tunteita.
– Uskon, että tuo tunne on valunut alas sukupolvelta toiselle ja jokainen sukupolvi on hoitanut sitä omalla tavallaan. Mutta sitä ei koskaan ole nostettu kunnolla pöydälle, Tuppurainen pohtii.
Samalla junamatkalla hänelle tuli tunne, että ajatukset riittämättömyydestä liittyvät isään.
Heta Tuppuraisen isä Allu Tuppurainen teki pitkän uran Vaasan kaupunginteatterin näyttelijänä. Hän oli tullut teatteriin niin sanotusti takaoven kautta, ensin lavastemieheksi. Liikunnallinen ja notkeapuheinen kaveri sai pian roolin lastennäytelmässä ja siitä ura näyttämöllä urkeni.
Allu Tuppurainen teki myös musiikkia. Pienten hauskojen laulunpätkien kautta alkoi hahmottua oma luomus, metsän keskellä asustava olento nimeltä Rölli. Tuppurainen oli aluksi tarkka siitä, että Rölliä ei sanota peikoksi. Se oli jotain muuta, ihan vain rölli.
Röllin tarinoille ei oikein tahtonut löytyä julkaisualustaa. Viimein Tuppurainen yhytti yrityksen, joka myi c-kasetteja huoltoasemille ja marketteihin. Ensimmäiset kasetit äänitettiin vuonna 1985 ja pian ne menivät kuin kuumille kiville. Rölli lauluineen rauhoitti takapenkin räpätyksen pitkillä automatkoilla tai tarinoi lapset uneen iltasadun korvikkeena.
Myöhemmin Rölli sai levytyssopimuksen, napattiin television Pikku Kakkoseen ja valkokankaille. Röllistä on tehty viisi elokuvaa, viimeisin vuonna 2016.
Helppo lapsi, kiltti tyttö
Heta Tuppurainen kertoo eläneensä onnellisen lapsuuden näyttelijän ja lääkärin tyttärenä. Onneen eivät tuoneet säröjä suuret rahavaikeudet tai vanhempien riidat.
Isä ei ollut kotona päissään, mutta päässään hän oli. Näyttelijän työtä ei voi jättää toimistolle työajan päätyttyä. Roolityö valtaa mielen. Vaikka näyttelijä on kotona paikalla, hän ei ole välttämättä läsnä.
Kun Heta Tuppuraisen äiti erikoistui naistentauteihin ja synnytyksiin Tampereen yliopistollisessa keskussairaalassa, kouluikäinen tytär ja isä elivät arkeaan Vaasassa.
Näyttelijän työpäivä on kaksijakoinen. Aamulla harjoitus ja sitten tauko, illalla näytös. Illaksi palosaarelaiseen omakotitaloon saapui hoitotäti-Signe.
Ja sitten oli Rölli.
– Isä purki Rölliin asioita, joita hän kyseenalaistaa tässä maailmassa. Hän laittoi Röllin kohtaamaan pelkojaan ja kertoi hyvän ja pahan taistelusta ihmismielen sopukoissa.
Koska Rölli on satuhahmo, se sai tehdä kaiken vähän hauskasti ja niin, että osan jutuista ymmärtää lapsi ja osa naurattaa tai liikuttaa vain aikuisia.
Allu Tuppurainen loi hahmon, laulut ja koko röllimetsän oman teatterityönsä ohella. Oli hyvä, että perheellä oli kiltti tyttö.
– Isä on monta kertaa sanonut minulle, että voi kun sinä olit niin helppo lapsi. Söit kiltisti ja puit nätisti, huolehdit omat koulunkäyntisi, muistelee Tuppurainen.
Tuppurainen kertoo olleensa ylpeä helppoudestaan. Hän ei vaivannut kiireisiä vanhempiaan omilla murheillaan. Ei edes silloin kun alakoulussa kiusattiin.
Kun Rölli ja metsänhenki -elokuva tuli ensi-iltaan 2001, se sai valtavasti julkisuutta. Heta Tuppurainen oli päässyt elokuvaan avustajaksi ja hänkin oli mukana markkinoimassa leffaa. Veropäivänä Allu Tuppurainen mainittiin mediassa parhaiten ansaitsevien näyttelijöiden joukossa.
Perhettä nauratti, että isä on tienannut häntärahoja, mutta Hetan kavereita tällainen ärsytti. Luokassa alkoi kiertää lista, johon kirjattiin Hetan ärsyttävimmät piirteet. Tuppurainen kärsi hiljaa, eikä maininnut asiasta kotona.
Kiltin tytön rooli seurasi hänen matkassaan aikuisuuteen asti. Töissä hän oli kiva työkaveri – se, joka joustaa aina ja kuuntelee muidenkin murheet.
– Kun itse sitten aikuisena ihan psykoterapiassa asti käsittelin näitä asioita, ymmärsin, ettei kiltteys aina olekaan hyvä asia. Se voi tarkoittaa sitä, että hukkaa itsensä, Tuppurainen pohtii.
Miksi isä katsoi poispäin?
Heta Tuppurainen on kirjoittanut Isäni, Rölli -kirjan hyvässä yhteisymmärryksessä isänsä kanssa.
Allu Tuppurainen on eläköitynyt ja vetäytynyt julkisuudesta kokonaan. Hän ei anna haastatteluja, eikä kirjoittanut kirjaan mitään. Hän on kuitenkin keskustellut, muistellut ja analysoinut perheen asioita ja Röllin vaiheita tyttärensä kanssa koko kirjoitusprosessin ajan.
Kirjasta käy ilmi, että Allu Tuppuraisen oma lapsuus on ollut vähintäänkin värikäs. Lapsuutta sävyttivät vanhempien alkoholismi ja isoäiti Teklan hurja tarina huutolaislapsesta uskonnollisen kultin johtajaksi.
Allu Tuppuraisen äiti peitti omaa kelpaamattomuuttaan juomalla ja poika kirjoitti omat turhaumansa Röllille.
Hän loi Röllien maailmaan taikajuoman, mökyöölin.
– Suomalaiset lapset saivat kuulla, että on olemassa juoma, joka tekee sinusta hetkellisesti maailman rohkeimman röllin, mutta ei välttämättä lopulta tuota mitään hyvää, Heta Tuppurainen kertoo.
Miksi isä ei nähnyt kilttiä Hetaa? Heta Tuppuraisen mielestä se ei ollut tahallista, pikemminkin ajoituskysymys.
Hän uskoo, että jokaisen lapsen elämässä on hetkiä, jolloin tämä haluaisi vanhempien huomaavan jonkin saavutuksen tai hetkiä, joina tarvitsisi kannustusta.
– Minä ainakin olisin halunnut, että isä olisi välillä sanonut minulle, että sinä pärjäät kyllä, eikä silläkään ole niin väliä, jos jokin menee pieleen, Tuppurainen pohtii.
Usein nuo hetket menivät isältä ohi ja se jäi hiljaisesti kaihertamaan tytärtä.
Vielä kirjaa kirjoittaessa, Heta Tuppurainen oivalsi pienentävänsä itseään, kun isä astuu huoneeseen, jossa on läsnä muitakin. Hän huomasi luovuttavansa pääroolin isälleen silloinkin, kun kyse oli hänen työstään, hänen kirjastaan.
Röllin kanssa treffeillä
Heta Tuppurainen kirjoitti ylioppilaaksi Vaasassa, lähti Tampereella opiskelemaan ja astui työelämään viestintäasiantuntijan roolissa.
Vanhempien eron jälkeen isä jäi Vaasaan. Hänellä oli uusia suhteita, äidillä taas uusperhe Tampereella, Heta eli omaa elämäänsä ensin Tampereella ja sitten Helsingissä. Rölli seurasi mukana kaikkialla.
– Jos tapasin jonkun miehen baarissa ja kävi ilmi, kuka olen, niin aika usein hän alkoi imitoida Rölliä.
Miehet lauloivat Röllin ”tilipitäppiä” ja vannoivat kautta likaisten varpaittensa. Hetaa se ei jaksanut kovin montaa kertaa naurattaa.
Vaikean uupumuksen läpikäynyt Heta Tuppurainen miettii nyt tulevaisuuttaan. Kirja on valmis, matka jatkuu eteenpäin. Hän haluaa muistuttaa kaikkia yhdestä asiasta. Koskaan ei ole liian myöhäistä alkaa puhua perheen kanssa.
– Haluaisin jotenkin hirveästi kannustaa ihmisiä sekä oman ikäisiäni että vanhempieni ikäisiä ihmisiä, että kertokaa lapsillenne siitä, mitä asioiden taustalla on. Vaikkapa siitä, mitkä asiat johtivat avioeroon tai kertokaa siitä, miksi teette niin paljon töitä.
Kirja oli Tuppuraiselle puhdistautuminen. Se oli hänen oma Röllinsä.
Millä tavalla lapsuuden suhteet vanhempiisi ovat vaikuttaneet aikuisuuteesi? Entä millaisen jäljen arvelet jättäväsi lastesi elämään? Voit keskustella aiheesta sunnuntaina 10. marraskuuta kello 23 saakka.