Puheenaihe
Viikon suomalaispuheenaihe löytyi siirtomarkkinoilta. Maanantaina nimittäin kaksinkertainen Stanley Cup -voittaja ja reilun kahden kauden ajan Detroitia edustanut Olli Määttä, 30, kaupattiin autokaupungista Utahiin.
Suurimpana syynä kaupan taustalla lienee viimeksi mainitun nopeasti pahaksi äitynyt puolustajapula Sean Durzin ja John Marinon loukkaantumisten vuoksi.
Durzi ja Marino olisivat terveinä noin kahdenkymmenen minuutin pelaajia joukkueessa. Durzi on sivussa 4–6 kuukautta olkapääoperaation ja Marino 3–4 kuukautta selkäoperaation vuoksi.
Ylen jääkiekkoasiantuntijan Ismo Lehkosen mukaan Määttä tuo Hockey Clubin takalinjoille ennen muuta luotettavuutta. Määttä ehti pelata ennen kauppaa Detroitissa seitsemän ottelua ilman tehoja.
– Kokemusta, rauhallisuutta ja sellaista peruspuolustamista. Kun puhutaan mies miestä vastaan puolustamisesta, jäähyttömästä kamppailemisesta tai helpon ensimmäisen syötön antamisesta, Ollihan ei näissä asioissa vuoda. Hän tuo perusvarman tekemisensä sinne, Lehkonen uskoo.
Tarinassa on myös toinen Suomi-kulma. Kesällä kaksivuotisen sopimuksen seuraan tehnyt Juuso Välimäki nimittäin putosi pelaajakaupan alla pelaavasta kokoonpanosta kerättyään neljästä edellisestä ottelusta tehosaldon -7.
– Siihen tuli Välimäellä neljän pelin huono jakso ja siellä oli jotakin alivoimapelejä, missä oma mies hieman hukkui ja muuta. Nyt tullaan siihen, miten pää kestää, kun kilpailu on kova ja koneesta pitää puristaa kaikki irti. NHL:ssä voi kymmenen pelin jaksoon tulla yksi huono, mutta sekin pitäisi tunnistaa heti.
– Kun seuraava peli tulee, meidän täytyy nähdä parasta Välimäkeä. Niin se vain menee, että tuohon bisnekseen kuuluu poskettomat paineet.
Sekä Määttä että Välimäki pelasivat torstaiaamun voitokkaassa Calgary-kamppailussa ilman tehoja. Määttä sai jääaikaa hieman yli 20 minuuttia, Välimäki hieman alle 12.
Kuka yllätti?
Washingtonin alkuvetoa on pidettävä yllätyksenä.
Päävalmentaja Spencer Carbery luotsasi pystyyn lahoamassa olleen joukkueen ensimmäisellä NHL:n päävalmentajakaudellaan sensaatiomaisesti pudotuspeleihin vuosi takaperin, mutta todella harva uskoi salaman osuvan kahdesti samaan paikkaan – niin näyttää kuitenkin olevan käymässä.
Capitalsin voittosaldoa 6–2 on pidettävä kovana suorituksena etenkin, kun huomioon otetaan voitettujen joukkueiden taso: muun muassa Vegas, Dallas, New Jersey sekä New York Rangers. Kaikki konferenssiensa kärkisijoille povattuja.
– Ei voi kuin hattua ottaa päästä. Käsittämätön mies on tämä Carbery, miten hän jo viime vuonna löysi tuolle verkkaiselle joukkueelle tavan päästä pudotuspeleihin. Nyt sama jatkuu. Esimerkiksi Rangersia vastaan he olivat hitaassa pelissä parempia. Tuhosivat täysin Rangersin kaksi kärkiketjua. Onhan tämä aikamoinen hauiksennäyttö, Lehkonen intoilee.
Oman mausteensa soppaan tuo joukkuepelin lainalaisuuksille kintaalla viittaava yltiöitsekäs Aleksandr Ovetškin, jonka ainoa päämäärä on saavuttaa Wayne Gretzky kaikkien aikojen maalipörssissä. Carbery on jotenkin onnistunut eriyttämään maineensa menettäneen venäläisen ja sitouttamaan muun joukkueen nöyrään pelaamiseen.
– Siellä ei ryntäillä tai lähdetä maalintekokilpaluihin ylivoimahyökkäyksiä antamaan. Tämä joukkue jaksaa raastaa maalin pelejä. Ovetškin näyttää viisikymppiseltä äijältä, jolla on mennyt kesä tosi pahasti pitkäksi.
Kuka petti?
Pittsburgh. Jos joku vielä elätteli eilisen suuruuden väläyttelevän ja kamppailevan tosissaan pudotuspelipaikasta, ne haaveet voi kipata lähimpään roskakoriin.
Tappiota on putkessa kuusi ja pelin laatu erittäin heikko. Kahden Stanley Cupin päävalmentaja Mike Sullivan näyttää liian usein penkin takana lähes neuvottomalta.
Jos puhutaan maalintekopelistä, kärki ei toimita yhtään paremmin kuin peräpääkään. Pittsburgh sellaisena kuin se on pitkään tunnettu, lahoaa silmiemme edessä rumalla tavalla.
– Ihmeitä pitää tapahtua, jos meinaavat pudotuspeleihin. Pelistä puuttuu toisteisuus eikä sen enempää kärki kuin pohjakaan pysty matemaattisesti toimittamaan riittävästi. Jollakin tavalla valmennuksen pitäisi saada laatua 5–5-pelaamiseen, ja olisi tietenkin ihan hyvä, jos kärkikentät eivät ottaisi yhtäkkiä siihen miinus kolmosta. Ihan tällaiseen harva taisi uskoa, erikoisessa tilassa on tuo seura.
– Vanha sanonta on, että pukuhuoneen täytyy tämä tilanne ratkaista. Siellä pitäisi johtajuutta olla aika paljon. Luulimme, että kauteen tulee tosi sisuuntunut Pittsburgh, mutta ei nyt ihan siltä näytä, Lehkonen tuumaa.
Viikon suomalaismaali
Philadelphian Rasmus Ristolaiselle maalinteko ei ole tätä nykyä jokapäiväistä herkkua. Maaliskuu 2023, joulukuun viimeinen päivä 2023 ja nyt menneenä sunnuntaina.
Kaunis ei viimeisin ollut, mutta sitäkin tärkeämpi. Ristolainen ratkaisi hurjaksi maalintekokisaksi äityneen ottelun Minnesotaa vastaan rynnimällä voimalla maalille ja survomalla irtokiekon verkkoon.
Muutenkin suomalaisen otteet ovat olleet hyviä ja sen seurauksena tämän jääaika kasvanut selkeästi. Viime otteluissa turkulainen on kirjannut jopa 23–25 minuutin jääaikoja.
– Philadelphiassa oikein ihmeteltiin Ristolaisen kovaa kuntoa harjoitusleirillä. Takana on kova ja onnistunut kesä. Ja väitän, että siellä on reserviä lisää kiekolliseen peliin, kunhan unohtaa vanhat ja oppii nauttimaan pelaamisesta, Lehkonen kehuu.
– Hänen hyvät otteensa ovat myös hyvä uutinen maajoukkueen Four Nations -turnausta ajatellen. Ei Suomella liikaa puolustajia ole, ja vastustajat vihaavat pelaamista Ristolaista vastaan.
Mitä seuraavaksi?
Etenkin Kanadan puolella jopa suursuosikiksi mediassa nostettu Edmonton ei ole saanut kaudelle menneen kauden kaltaista murskaavaa starttia, mutta ei paljon parempaakaan.
Kymmenen ottelua, neljä voittoa ja nuhainen meno kuvastavat ensimmäisten viikkojen toimintaa. Uudet vahvistukset hakevat paikkaansa, kärkipelaajien paras vire antaa odottaa eikä maalivahtipelikään ole ollut viime kevään tasolla.
Kaiken päälle kapteeni ja tähtipelaaja Connor McDavid loukkaantui ja on sivussa 2–3 viikkoa.
– Eihän Edmonton ollut edes McDavidin kanssa lähelläkään tasoa, jota viikonloppuna Tampereen otteluissa nähdään. Tuntuu, että kesän finaaleista pudotus tähän on ollut henkisesti aika kova. Odotusarvot heidän tasolleen olivat ihan eri tasolla kuin mitä nyt on nähty. Pohjaketjuistakaan ei nyt ole tullut yhtään tukea. Ei se voi Corey Perryn tehtävä enää olla tuoda tuohon rytmin muutosta, Lehkonen ripittää.
Lehkonen seuraa Oilersin otteita tarkkaan tulevina viikkoina ja odottaa avainpelaajilta tasonnostoa.
– Jos joku olisi kauden alla sanonut, että 50 maalin miehellä Zach Hymanilla on kymmenen ottelun jälkeen 0+1, eihän sitä olisi uskonut kukaan. Viktor Arvidsson ja Jeff Skinner eivät ole päässeet vielä sisään tuohon ollenkaan. Nyt pitäisi alkaa tapahtua. Jos puhutaan heidän kohdallaan, että tämä on se vuosi, niin eihän tämä nyt miltään mestarijengiltä näytä. Ei siellä päinkään.
– Ovat taas sellaisessa tilanteessa, että kohta saavat henkensä kaupalla pelata itseään edes pudotuspeleihin.