Lopullinen tuomio Lauri Korpikosken, 38, pitkälle ja menestyksekkäälle uralle tuli kotirintamalta. NHL:ssä yli 600 ottelua pelannut turkulaishyökkääjä oli palannut kotiseuraansa, mutta ajautunut vammakierteeseen ja myöhemmin riitoihin TPS:n kanssa.
Ura päättyi kaikessa hiljaisuudessa keväällä 2023.
Korpikosken uran viimeiseksi otteluksi jäi helmikuinen kotiottelu SaiPaa vastaan helmikuussa 2023, vaikka virallista lopettamisilmoitusta pelaaja ei tähän päivään mennessä ollut tehnyt.
– Kun alkoi loppuvaiheessa olla vammoja ja muuta, niin lopulta pieni tyttö kotona ilmoitti, että isi ei enää mene sinne, Korpikoski naurahtaa Yle Urheilulle noin puolitoista vuotta viimeisen ottelunsa jälkeen.
– Näkemys oli, että tönitään liikaa. Piti sitten kunnioittaa tyttären päätöstä, Korpikoski jatkaa 6-vuotiaaseen tyttäreensä viitaten.
Vakavasti ottaen Korpikosken uran viimeiset vuodet Turussa olivat kovan turbulenssin ja draaman täyttämiä. TPS-kasvatilla oli 32-vuotiaana muitakin vaihtoehtoja, mutta veri veti kotiin. Laitahyökkääjä solmi TPS:n kanssa vuosiksi 2018–2024 poikkeuksellisen pitkän ja rahakkaan sopimuksen.
– Koin tärkeämmäksi hakea merkityksellisiä pelejä Turusta kuin lähteä palkkasoturiksi esimerkiksi Eurooppaan. Olin vasta 32-vuotias ja tiesin, että voisin olla Liigassa vielä erittäin hyvä pelaaja.
Huonoa tuuria
Elokuvaloppua pitkälle ja hienolle uralle ei Korpikoski kuitenkaan saanut.
Joukkueen kapteeniksi nimetyn veteraanipelaajan paluu Turkuun ei olisi voinut alkaa huonommin. Ensin iski suolistosairaus ja sen jälkeen sairaalahoitoa vaatinut sydänlihastulehdus.
Ensimmäisellä kaudella pelejä kertyi tilille ainoastaan seitsemän pudotuspelit mukaan lukien. Seuraavilla kausilla Korpikoski nakutti 56 otteluun 50 (21+29) tehopistettä, mutta lonkka oli alkanut vaivata. Tammikuussa 2021 pelaaja meni lonkkaoperaatioon, ja TPS ilmoitti pelaajan kauden olevan paketissa.
– Äärettömän paljon tuli alkuun huonoa tuuria. Se asetti itseni aikamoiselle takamatkalle. Kun ajattelee, missä tilassa olin vuoden ja miettii, miten paljon sieltä on matkaa takaisin, niin aika paljon enemmän olisin pystynyt auttamaan ilman terveyshuolia. Jos jotakin on jäänyt hampaankoloon, niin ehkä se tämä on, Korpikoski kertaa.
Lisää draamaa oli luvassa. Toivuttuaan leikkauksesta, pelaaja olisi halunnut hypätä pudotuspeleissä taistelleen joukkueen mukaan, mutta seura ei suhtautunut asiaan myönteisesti.
Ei, vaikka tiettävästi osa pelaajistakin toivoi hänen paluuta koronakauden finaalisarjaan Lukkoa vastaan. Korpikoski laitettiin harjoittelemaan a-junioreiden kanssa.
Seuraavana kesänä Korpikoski palasi TPS:n harjoituksiin, mutta jättäytyi pian uudelle sairauslomalle. Syntyi ilmiriita pelaajan asemasta ja oikeuksista seurassa.
Korpikoski ei ollut enää TPS:n aktiivisessa toiminnassa mukana ja lopulta tämä lähetettiin lainapestillä Sveitsiin, mistä kotiin tuomisina oli aivotärähdys.
– Siitä tuli vaikean alun vuoksi tekemätön paikka molemmille, seuralle ja minulle, mutta en halua palata siihen enempää.
Korpikoski palasi vielä TPS:aan kaudeksi 2022–2023, mutta ei pystynyt pelaamaan sopimuksensa viimeistä kautta ja päätti uransa. Välit kasvattajaseuraan ovat Korpikosken mukaan nykyään asialliset.
– Ei ole sen suurempaa radiohiljaisuutta sinne. Ainakin omasta puolestani jäi ihan asialliset välit. En ole sen tyylinen, että jäisin tällaisista katkeroitumaan. Omistajilla oli iso rooli siinä, että palasin. Toivon, että heidän visionsa siitä, mitä tuo seura voisi olla, vahvistuu ja toteutuu.
– Siellä on omistajataho laittanut aika paljon omaa rahaa seuraan. Ilman heitä tuota seuraa ei ehkä olisi enää olemassa. Siksikin toivoo, että heidän visionsa toteutuisivat vielä laajemmin, Korpikoski sanoo.
Uudelle uralle
Päätettyään pelaajauransa Korpikoski ei aikonut jäädä kotiin tekemään irtiottoa lajista. Turkulaisen kiinnostusta siirtyä NHL-seurassa muihin toimiin oli kyselty jo pelaajauran lopulla, mutta asia konkretisoitui vasta, kun luistimet olivat lopullisesti naulassa.
Lopulta Montreal Canadiens palkkasi Korpikosken tittelillä pelaajakehitysvalmentaja, ja siinä roolissa hän nyt toimii ensimmäistä vuotta.
Käytännössä Korpikosken tehtävänä on työskennellä Montrealin varaamien pelaajien kanssa Euroopassa. Canadiensilla on juuri nyt kolme omaa varausta Ruotsissa, yksi Sveitsissä sekä yksi Suomessa. Näistä kaksi on suomalaisia: Ruotsiin vasta palannut Oliver Kapanen sekä TPS:n Aatos Koivu.
Kun Korpikoski vastaa puhelimeen Turusta, tämä on juuri tekemässä viikonlopun EHT-turnauksesta raporttia seuralle.
– Teen oman työni ohessa jonkin verran myös pro scoutingia (pelaajatarkkailua).
Korpikoski sanoo työn olevan nuorten pelaajien tukemista.
– Tämä on enemmän seuraamista. Keskitytään pienempiin asioihin ja ehkä jään ulkopuolisiin asioihin. Taktisissa asioissa menee raja, siinä saa olla aika tarkkana. Sinne emme lähde sohimaan, koska jokaisella joukkueella on omat pelitapansa ja valmentajansa. Kysellään ja tutustutaan pelaajaan ja tietenkin minun tehtävä on tietää tarkkaan, missä mennään, jos organisaatio sitä kysyy.
Korpikoskesta on mukavaa päästä käyttämään niitä asioita, joita on itse oppinut. Korpikosken mukaan häntä itseäänkin olisi varmasti nuorena auttanut, jos tämän suuntaista toimintaa olisi silloin ollut enemmän eurooppalaisille.
– Jos on jotakin tietoa jäänyt sukanvarteen, pystyn sitä jakamaan. Tämä on vieläkin aika uutta, eikä kaikilla seuroilla ole tällaista valmennusta vieläkään.
”Onhan se ihan parasta”
Selkeitä tavoitteita ei Korpikoskella pelaajauransa jälkeiselle urapolulle ole. Uusi pesti legendaarisessa NHL-seurassa innostaa ja inspiroi, mutta pelaajaurallaan Sveitsin mestaruuden ja olympiapronssin (2014) voittanut Korpikoski ei sulje ajatuksen tasolla työskentelemistä vaikkapa SM-liigaseuralle.
– En missään nimessä sano tässä vaiheessa ei millekään tuollaiselle. Se olisi toki ihan oma keskustelunsa, mitä duuni liigaseurassa voisi pitää sisällään. Varmasti löytyisi mielenkiintoisia juttuja, mutta tässä on nyt kädet täynnä parhaillaan tätä duunia, Korpikoski naurahtaa.
Voisiko paluu TPS:aan olla kaiken jälkeen mahdollista?
– En tiedä. Nuo ovat sellaisia hommia, että niihin kysytään. Näen, että mikä se rooli sitten ikinä olisikaan, niin ei niihin itseä sillä tavalla tyrkytetä. Yleensä kysytään, jos on halukkuutta. En kauheasti ole miettinyt asiaa.
Korpikoski on pudonnut pelaajauransa loppusuoralla kohtaamansa turbulenssin jälkeen jaloilleen. Sopeutumista pelaajauran jälkeen arkeen on madaltanut ymmärrys lopettamisen syistä – loukkaantumiset tekivät pelaamisesta mahdotonta.
Nyt Sveitsissä ja Ruotsissa pelaajien perässä matkaamisen ja raporttien laatimisen ohessa päivät täyttyvät 6-vuotiaan tyttären kasvua seuraten.
– Onhan se ihan parasta, Korpikoski nauraa.
Hänen mukaansa perheeltä saatu tuki on ollut korvaamatonta.
– Se, että minä saan harjoittaa ammattiani, vaatii muilta paljon uhrauksia.
Kuuntele tuorein jakso Ikan änäri -podcastista:
