KANSALLISMUSEON konservaattori Stina Björklund avaa varovasti laatikon. Sisältä paljastuu puusta veistetty matala istuin, jonka päällä on kauniit koristeleikkaukset.
Esine on nimeltään kataklè.
Björklund on valmistellut esineen paraatikuntoon. Se on valmis lähtemään kohti Beniniä, jonne Suomi aikoo sen palauttaa.
Esine voi näyttää tavalliselta jakkaralta. Mutta jokin aika sitten paljastui, että se onkin yksi länsiafrikkalaisen Beninin kansallisaarteista.
Aarre oli saanut uinua rauhassa vuosikymmenet suomalaisissa varastoissa. Se odotti löytämistään vielä silloinkin, kun keskustelu siirtomaavaltojen Afrikasta ryöstämistä aarteista alkoi käydä kuumana.
Sitten se joutui keskelle kansainvälistä tapahtumaketjua, jossa Ranska pyrki estämään mainehaittaa entisessä siirtomaassaan.
Haastateltavat kertovat Ylelle, että asiaan puuttui Ranskassa korkein mahdollinen taho, presidentinhallinto.
ISTUIN ON peräisin Länsi-Afrikassa satoja vuosia kukoistaneesta valtakunnasta, Dahomeysta.
Dahomey oli alueellinen mahti, jolla oli rikas kulttuuri. Kuninkaan kruunajaiset olivat tärkeä seremonia. Ennen nousuaan varsinaiselle valtaistuimelle prinssi sai käyttää erillistä matalaa istuinta.
Tämä istuin on nyt Vantaalla sijaitseva kataklè.
Kuninkaiden valta päättyi, kun Ranska alisti alueen osaksi siirtomaitaan. Sotilaat ryöstivät kuninkaan palatsin vuonna 1892 ja veivät saaliinsa Eurooppaan.
– Kataklè kertoo koko Dahomeyn kuningaskunnan historian. Kyse ei ole vain esineestä vaan siitä, mitä se symboloi, sanoo taidehistorioitsija Marie-Cécile Zinsou.
Esineen jäljittäminen Suomeen oli pitkän salapoliisityön tulos. Juuri Marie-Cécile Zinsou on se, joka työn pani alulle.
Kaikki alkoi siitä, kun Ranskan presidentti sanoi väärän numeron.
Presidentiksi valittu Emmanuel Macron ilmoitti vuonna 2018, että Ranska antaa kuninkaan palatsista viedyt aarteet takaisin Beniniin.
Ranska palauttaa 26 esinettä, Macron sanoi.
Tässä on nyt virhe, beniniläis-ranskalainen Zinsou ajatteli.
– Olin varma, että esineitä oli 27. Olin kirjoittanut sen muistiin vuosia aiemmin, Zinsou kertoo Ylelle puhelimessa Beninin suurimmasta kaupungista Cotonousta.
Zinsou tiesi asian, sillä oli järjestänyt Beniniin näyttelyn, jonne Ranska oli antanut ensimmäistä kertaa lainaan beniniläisiä museoesineitä.
Nyt Macronin puheen jälkeen Zinsou ryhtyi tutkimaan pariisilaisen Quai Branlyn museon luetteloita. Sieltä hän löysi kaipaamansa tiedot.
27:s esine oli olemassa. Se oli kuitenkin joutunut erilleen muista ja jäänyt unohduksiin.
Esine oli viety kauas pohjoiseen, Suomeen, vain hetkeä ennen talvisodan alkamista.
RANSKAN, SUOMEN ja Beninin historiat ristesivät tuolloin kiinnostavalla tavalla.
Suomen kansallismuseo ja pariisilainen Musée de l’Homme päättivät vaihtaa esineitä keskenään. Se on museoille tyypillinen tapa laajentaa kokoelmiaan. Ranskalaiset antoivat Suomeen esineitä, joita eivät pitäneet keskeisen tärkeinä.
Suomessakaan ei vuonna 1939 tiedetty kataklèn arvoa tai sen historiaa. Esine tuli Ranskasta puutteellisilla tiedoilla. Täällä sen kirjattiin olevan Dahomeysta tullut puinen jakkara, jonka päällä on hannunvaakunaa muistuttava kuvio.
Istuin ei ole ollut näytteillä Suomessa tiettävästi koskaan.
Kymmenen vuotta sitten ranskalaisen museon työntekijät kävivät Suomessa inventoimassa Ranskan lähettämät esineet.
Mutta vielä silloin asiat eivät yhdistyneet.
Eurooppalaisten ryöstämistä esineistä on nimittäin tullut iso puheenaihe vasta viime vuosina.
Euroopan museoissa on satoja tuhansia esineitä, jotka siirtomaavallat veivät aikoinaan alusmaistaan. Nyt afrikkalaiset ovat alkaneet vaatia niitä takaisin yhä voimakkaammin.
Benin juhli palatsin aarteiden palautusta Ranskasta kolme vuotta sitten. Silloin Marie-Cécile Zinsou pani tapahtumat liikkeelle.
Hän vinkkasi puuttuvasta esineestä ranskalaiselle toimittajalle. Radio France Internationalen toimittaja Pierre Firtion otti yhteyttä Suomen kansallismuseoon, jossa erikoistutkija Pilvi Vainonen alkoi selvittää asiaa.
Sen jälkeen kaikki eteni nopeasti. Suomessa ryhdyttiin valmistelemaan kataklèn palauttamista Afrikkaan.
ASIAA JUMITTI kuitenkin iso ongelma: eri näkemykset siitä, kuka aarteen omistaa.
Suomen kansallismuseon kanta oli, että omistajuus oli kokoelmavaihdossa siirtynyt Suomelle. Ranskassa esinettä pidettiin edelleen Ranskan valtion omaisuutena.
– Kukaan ei oikein tiennyt, mitä tehdä, sanoo Marie-Cécile Zinsou.
Sitten peliin puuttui Ylen haastateltavien mukaan korkein mahdollinen taho.
Sekä Zinsou että toimittaja Firtion sanovat, että Ranskan presidentinhallinto ryhtyi vauhdittamaan asiaa.
Zinsou kertoo olleensa yhteydessä presidentin kansliaan.
– Kerroin, että Suomi haluaa palauttaa kataklèn. Sitten he järjestivät niin, että suomalaiset saivat esineen virallisen omistuksen. Se tapahtui erittäin nopeasti, viime kesäkuun ja elokuun välillä, Zinsou sanoo.
Myös Firtion oli yhteydessä presidentinhallintoon. Hän oli tekemässä aiheesta podcast-ohjelmaa.
– On selvää, että jos olisin julkaissut sen ja kertonut, että Ranska estää palauttamasta esinettä, se olisi näyttänyt huonolta, Firtion sanoo.
Macron olisi pettänyt lupauksensa, jos kataklè olisi jäänyt palauttamatta. Hän on halunnut esiintyä Afrikan suuntaan uuden sukupolven presidenttinä, joka tekee toisin kuin muut Ranskan johtajat häntä ennen.
Kautensa aluksi Macron kävi Afrikassa julistamassa, että haluaa kulttuuriperinnön palaavan kotiin viiden vuoden sisällä. Alla olevalla videolla hän puhuu opiskelijoille Burkina Fasossa marraskuussa 2017:
Macron ei lupaillut esineitä takaisin pelkästään hyvää hyvyyttään. Ranska on monissa entisissä siirtomaissaan pahoissa vaikeuksissa.
Länsi-Afrikassa Malin, Burkina Fason ja Nigerin sotilasjohdot ovat heittäneet Ranskan joukot ulos. Viimeisimpänä Tšadin ja Senegalin johtajat ovat kertoneet, että haluavat vähentää Ranskan vaikutusvaltaa maassaan.
Lupauksista huolimatta Macronin Ranska on palauttanut Afrikkaan toistaiseksi vain pienen joukon esineitä. Myös Beniniin palautetut aarteet ovat vain osa sieltä aikoinaan viedyistä esineistä.
Yle ei saanut Ranskan presidentinhallinnosta vastausta kommenttipyyntöön.
SUOMELLE ESINEEN palauttaminen on jonkinlainen imagovoitto.
Kansallismuseon ylijohtajan Elina Anttilan mukaan museolle oli jo alkuvaiheessa selvää, että kataklè kuuluu palauttaa. Yksi syy oli, että esine on aikanaan viety Afrikasta väkivaltaisesti.
– Näen, että palautuksilla rakennetaan rauhaa ja luodaan kansainvälisiä yhteyksiä positiivisella tavalla, Anttila sanoo.
Toimittaja Pierre Firtion arvioi, että Suomen lainsäädäntö tekee palauttamisesta yksinkertaisempaa kuin Ranskassa, jossa laajempi laki palautuksista on jumittanut poliittisista syistä.
Myös ranskalaisessa museossa ymmärrettiin kuitenkin tapauksen erityislaatu.
Kataklè oli listattu Quai Branly -museon kokoelmiin. Museo kertoo Ylelle pyytäneensä Ranskan kulttuuriministeriöltä, että se poistaisi esineen kokoelmista. Näin Suomella olisi vapaat kädet toimia.
Museo ei vastannut Ylen kysymykseen siitä, miten Ranskan presidentinhallinto lopulta vauhditti operaatiota. Yle ei saanut vastausta kysymykseen myöskään Ranskan kulttuuriministeriöltä.
Suomessa kataklèn palautuspäätös hoitui Museovirastossa.
BENINISSÄ SUOMI oli viime kuussa hetken ykkösuutisena.
Eikö beniniläisistä ollut erikoista, että kadoksissa ollut kuninkaallinen aarre löytyy kaukaa pohjoisesta?
Ei ollenkaan, sanoo Marie-Cécile Zinsou.
– Ihmiset ovat kiitollisia eleestä, koska Suomella ei ollut siihen velvollisuutta. Suomalaisethan eivät kolonisoineet meitä, Zinsou sanoo.
Hänen mukaansa Beninissä on valtava kiinnostus omaan menneisyyteen.
Nuoret eivät tunne oman maansa historiaa, koska sen sanelivat muut.
– Siirtomaavalta pyrki pyyhkimään pois tarinamme ja muuttamaan meidät Ranskan alamaisiksi. Nämä esineet auttavat kertomaan, mitä ennen olimme, Zinsou sanoo.
Kun Ranskan palauttamat esineet pantiin esille kolme vuotta sitten, niitä katsomassa kävi lyhyessä ajassa satoja tuhansia ihmisiä.
Ilman koronarajoituksia kävijöitä olisi ollut miljoona, Zinsou uskoo.
Kuuntele Pierre Firtionin ranskankielinen podcast Le mystère du 27e trésor Radio France Internationalen sivuilla.